keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Kunnon Ratsut bailatinossa



Ratsastajainliiton Kunnon Ratsut -kuntohaasteryhmän kanssa kävimme testaamassa Sutu Markkasen vetämää bailatinoa lokakuun lopun sunnuntai-iltana. Bailatino-tunti oli suunnattu eritoten ratsastajille ja vaikka osa porukastamme vetikin mukavuusalueensa ulkopuolella, niin pitää todeta, että ratsastuksessa kehittyvä kropan hallinta ja rytmin ylläpito ovat avainasioita myös tanssiessa. Selvisimme kaikki erittäin mainiosti. Suosittelemme kaikille liikunnan ja tanssin ystäville.

Terkuin Emmi

P.S. Ensi kerralla nappaan säärystimet jalkoihin alkulämpän ajaksi, ne toivat selkeästi ammattimaista fiilistä tanssimiseen!


perjantai 28. lokakuuta 2016

Hatunnosto ratsastusseurojen tehopakkauksille

Tällä erää palstatilaa lainaan minä, Sanni Uusitalo, Humanistisen ammattikorkeakoulun toisen vuosikurssin opiskelija Turusta. Jokunen lukija saattoi tavata minut Sanoista tekoihin – buustia ratsastuksen nuorisotoimintaan – nuorisovastaavien tapaamisessa menneenä perjantaina 21.10. Suomen Ratsastajainliiton toimistolla Valo-talossa.

Tein opintoihini liittyvän syventävän harjoittelun Suomen Ratsastajainliiton sekä yhteistyökumppaneiden kanssa, ja lyhyesti sanottuna tämä on ollut ennen kaikkea mielenkiintoista aikaa. Harjoitteluni nivoutuu yhteen lopputyöni kanssa, jonka ydinajatuksena on pyrkiä kehittämään Suomen Ratsastajainliiton nuorisotyötä entistä ehompaan suuntaan. Olen onnellinen mahdollisuudesta päästä työskentelemään lopputyöni tiimoilta aiheen parissa joka on lähellä sydäntäni sekä työni että harrastukseni puolesta. Minulla on pitkä hevosharrastustausta, joka on olosuhteiden pakosta muuttanut muotoaan vuosien aikana. Hevoset ovat muutoksista huolimatta kuuluneet tiiviisti arkeeni jo yli kahden vuosikymmenen ajan, ja näin ollen halu perehtyä ja pyrkiä kehittämään lajia entisestään kiinnostaa. 
Kuva: Emmi Korpiola


Mitä viime viikkoiseen nuorisotyöpajaan tulee, niin voin kertoa olleeni yllättynyt sen sisällöstä ja osallistujien panostuksesta. Olen ollut sellaisessa oletuksessa että tietynlainen talkoohenki on menehtymässä ja aktiiviset seuranjäsenet katoava luonnonvara. Siksi hämmästyinkin suuresti runsaasta osallistujajoukosta Sanoista tekoihin – buustia ratsastuksen nuorisotoimintaan – tapaamisessa. Kaikki osallistujat tuntuivat olevan täynnä intoa päästä omalta osaltaan parantamaan oman seuransa toimintaa.

Tarkoituksenmukaista ei ole, että tehokkaimmista tekijöistä imetään energia pois tuputtamalla heille kaikki vastuualueet, mutta heistä huokuvaa innostusta olisi mitä parhain käyttää hyödyksi muiden jäsenten valjastamiseen osaksi aktiivista ja tavoitteellista seuran toimintaa. Oikeanlaiset välineet toiminnan tehostamiseksi saattavat olla kiven alla, tavoittamattomissa tai sopivia ja ajankuvaan kuuluvia työtapoja ei ole laisinkaan. Yhteydenpito liiton, seuran, tallin ja jäsenten välillä vaatinee pienoisia muutoksia nykyaikaisempaan suuntaan. Informaatiotulva on tänä päivänä valtava, joten tärkeätkin tiedotteet saattavat hukkua muuhun massaan. Myös tämän päivän tiedotuskanavat poikkeavat melkoisesti vuosien takaisista. Totuus on se, että mikäli haluat saada antamasi tiedon kohderyhmälle saakka, tulee sinun käyttää heidän suosimia foorumeita. On haastavaa muuttaa turvallisia toimintatapoja, mutta uskoisin sen olevan silti kokeilemisen arvoista.

Huomasin itsekin sivuttaneeni sujuvasti tärkeää liitolta tullutta tietoa. Oikeastaan vasta työharjoittelun lähestyessä ryhdyin aktiivisemmin hakemaan informaatiota liiton toiminnasta ja sitähän riittää! Oli upeaa huomata kuinka aktiivinen, tehokas ja uudistumishaluinen lajiliitto meillä onkaan harrastajien takana tukemassa toimintaa ja lajin kehitystä. Ryhdyin pohtimaan myös omaa osuuttani ratsastusseuran jäsenenä. Olen muuttanut aikuisiältä paikkakunnalta toiselle ja sen seurauksena vaihtanut myös ratsastusseuraa muutamia kertoja. Kuten aikaisemmin totesin, on oma harrastukseni ollut aaltoliikkeessä muuttamisen, opintojen, vuorotyön, hevosenomistamisen ja välillä hevosettomien aikakausien vuoksi. Oma aktiivisuuteni nykyisessä ratsastusseurassani on ollut vähäistä, ja selitän sitä itselleni muun muassa epäsäännöllisen työrytmin tuomilla haasteilla. Ymmärrän kuitenkin sen, että jokainen meistä pystyy osallistumaan seuran toimintaan omaan elämäntilanteeseen sopivalla panostuksella joten oivalsin myös itse pystyväni parempaan.

Nostan nöyrästi hattua Teille, omien ratsastusseurojenne tehopakkauksille jotka tartutte aina uudestaan tuumasta toimeen. Ilman Teitä yksikään seura ei pyörisi, eikä yksiäkään kisoja saataisi järjestettyä. Toivottavasti kaltaiseni nukkuvat seuranjäsenet heräisivät pikkuhiljaa ja tulisivat tueksenne tärkeään työhön. Näin ollen, rohkaisen kaikkia siirtymään Sanoista tekoihin ja tuomaan uutta buustia oman seuran toimintaan!

Terveisin syyssateiden keskeltä,

Sanni

torstai 27. lokakuuta 2016

Ystävyystaitoja

Kuva Sonja Holma/SRL
Aina välillä lehdessä tai netissä osuu silmiin kysymys, jossa etsitään kadonnutta ja tallilta pois muuttanutta hevosystävää. Onneksi tiedot usein löytyvät ja etsijä kuulee hevosen kuulumiset. Aina ei kuitenkaan onnista ja hevosta ei löydy. 
Millaista on se ystävyys, mikä hevosen kanssa solmitaan, miten voimme onnistua solmimaan suhteen eläimeen, joka ei puhu? Stressihormoneita mitattaessa on huomattu, että hevonen,  jolla on luotettava oma ihminen, kärsii harvemmin stressistä kuin muut. Sen vastustuskyky taudeille on parempi ja mieliala korkeampi.
Kuva Sonja Holma/SRL
Ystävyys syntyy vähitellen yhdessä koetusta asioista. Siitä, että ihminen on rauhallinen ja luotettava, siitä että ihminen pysyy rentona tilanteissa, joita hevonen säpsähtää.  Kun tien vieressä näkyy jotain, mikä huolestuttaa hevosta, voi siirtyä hetkeksi sille puolelle taluttamaan. Tarhaan viedessä ihminen huolehtii aina, että hevonen ei mene liian läheltä sähkölankaa ja että hevonen ei joudu ahtaalle, jos muut hevoset tulevat vastaan. Taluttaessa riimunnaru tai ohjat ovat ylhäällä, niin ettei hevonen astu vahingossa niiden päälle. Hevosta ei anneta kengitettäväksi äreälle tai vihaiselle kengittäjälle. 
Kuvassa 4 -vuotias sh-tamma Tytön Tarina ja Laura Viikki. Yhteistyö näillä kahdella alkoi löytyä viime kesänä, kun Tara oli ollut puoli vuotta Lauralla. Tässä he ovat ensimmäisen kerran hevosnäyttelyssä.
Hyviin ystävyystaitoihin kuuluu myös uusien asioiden esittäminen hevoselle niin, että se ei pääse pelästymään, on kyse sitten hyönteismyrkyn suihkuttamisesta tai jalkojen pesusta.
Kisaverryttelyssä ja tunnilla ratsastaja huolehtii hevosen tilasta ja siitä, että ei joudu tekemään hätäisiä ohjasotteita. 
Hevosen rentous ja luottamus ihmiseen syntyy, kun sen on hyvä olla ihmisen kanssa. Hevonen myös huomaa kaikki ne pienet asiat, joilla sen olo tehdään turvalliseksi  ja se palkitsee ihmisen suurella luottamuksella - ystävyydestä tulee molemminpuolista. Jos olet onnistunut tällaisen ystävyyden luomisessa, käy hiljaa hevosen luona ja kuiskaa sille kiitokset. Olette arvokkaat toisillenne!
Tekstin on kirjoittanut SRL:n hyvinvointityöryhmän Kirsi Piispanen

perjantai 7. lokakuuta 2016

HIHS -kulisseissa


Olethan jo huomannut SRL:n ja Helsinki International Porsche Horse Show'n yhteisen Hyvässä Seurassa Horse Show'hun-lippukampanjan? Nyt on viimeiset päivät aikaa ostaa liput porukassa tuntuvalla alennuksella! Kerää siis minimissään 10 henkilön ryhmä ja hyödynnä 20-30% alennus lipuista, kunhan teet tilauksen viimeistään sunnuntaina 9.10.! Katso kaikki tarkemmat tiedot kampanjasta täältä. Enää 13 päivää Horse Show'hun! 


Mallikuvat esteistä ja maalit valmiina järjestyksessä
HIHS on ollut osa omaa syksyäni lähes koko ikäni, kuten suuren osan ratsastuksen harrastajista. Viimeiset vuodet on tullut nähtyä myös tätä suurta hevostapahtumaa kulisseista, sillä nykyään en voi puhua vain viikonlopusta kun hallilla menee koko viikko. Olen saanut onnekseni olla osana meidän huippukivaa estekunnostustiimiä jo monta vuotta ja taas on aika viikon päästä palata hallille ja tarttua pensseliin varteen.


Hyvä järjestys takaa tehokkaan työskentelyn!
Meidän urakkamme on alkanut aina maanantaina kun olemme saaneet estekaluston jäähallille. Töitä riittää sillä jokainen puomi, joka radalle päätyy käy myös meidän maalattavana. Vuosista riippuen on vaihdellut hyvinkin paljon kuinka paljon uutta pitää tehdä, sillä sponsoreissakin on vaihtuvuttaa ja siinä millaisia esteitä halutaan radalle. Etenkin ihan ensimmäistä vuosistani viitisen vuotta sitten on harpattu suuri askel uuteen suuntaan, silloin oli vielä paljon massiivisia portteja esteissä ja puomitkin olivat pidempiä kuin nykyään. Etenkin viime vuonna saha oli tarpeen ihan loppuviikostakin kun radalle haluttiin aina vaan lyhyempiä puomeja. 

Ensimmäiset kolme päivää menee siis käytänössä maalatessa ja loppuviikostakin teemme tarpeiden mukaan vielä lisää ja olemme valmiina fiksailemaan niitä, jotka kolhiintuvat pahasti. Joka luokan välissä huolehdimme myös, että esteet ovat puhtaina ja loistossaan radalla kun rata on rakennettu valmiiksi. Ratamestarin toiveisiin vastaamme parhaamme mukaan ja viime vuonna tehtiinkin nuorten hevosten luokkaan vielä ihan uudet puomit seitsemässä tunnissa lankkujen sijaan käyttöön. Hyvällä tiimityöllä sekin onnistui ja puomitkin olivat jopa kuivat kun radalle pääsivät! 

Kuivumista vaille valmiit Porschen puomit - haaste suoritettu, ehdittiin seitsemässä tunnissa!

Longinesin & FEI:n esteiden mukana kiertää omat henkilöt, jotka huoltavat esteet radoille

1. Sahaa 2. Suunnittele raidat ja teippaa 3. Maalaa 4. Valmis!

Vuosittain teemme ihan kokonaan uusia värityksiä puomeille alusta alkaen vanhojen päälle ja välillä pääsemme itse suunnittelemaan niitä. Väritoiveita saattaa tulla mutta lopullinen se miten näitä värejä yhdistelemme on ihan omaa designiamme. Toinen omasta suosikeistani viime vuonna oli ehdottomasti tämä pinkki-harmaa-musta -este, jonka toteutimme haluamallamme tavalla. Kollaasista näkyy hyvin näiden puomien tie valmiiksi radalle, ensiksi  sahattiin vanhoja tarpeettomia puomeja lyhyemmiksi, seuraavaksi suunniteltiin raidoitusta ja ajanpuutteen vuoksi luovuimmekin yhdestä raidasta, joka olisi tiennyt vaan enemmän työvaiheita. Aika on kultaa ja välillä on kiva käydä kotona myös nukkumassa, tätä tehtiin todella myöhään illalla, joten oli helppoa valita toteutus, jossa on vähemmän teipattavaa ja siten myös maalattavaa. Lopulta este oli valmiina radalla ja oli myös ilo huomata, että se päätyi myös World Cup -radalle. 


Tässä tiimissä työskentelyssä on yksi parhaita puolia ehdottomasti se, että oman käden jäljen näkee ihan konkreettisesti. Samalla saa vähän ylimääräistä jännitettävää suoritusten seuraamiseen kun voi jännittää jo puomien puolesta ratoja! Viimeistään siinä vaiheessa kun jokin este rysähtää alkaa automaattisesti miettimään mitä olikaan estevarikolla vielä, millä korvata mahdolliset rikkoutuneet puomit. 

Onneksi on enää viikko odotettavaa, että päästään taas tosi toimiin ja näkee pitkästä aikaa tiimin! Meillä onnekkaasti on pysynyt hyvin pitkälti samana ryhmä jo useamman vuoden, joten tiimihenki on varmasti taas huipussaan kun päästään työn touhuun ja toteuttamaan entistä paremman näköisiä esteitä radalle! 

Viimeinen silaus ennen World Cupia!

torstai 6. lokakuuta 2016

Ratsastajaravit Vermossa 14.9.

Ratsastajaravien nimikkolähdön voittaja. Kuva Pekka Salonen.

Vermossa järjestettiin Ratsastajaravit aurinkoisena alkusyksyn keskiviikkoiltana. Ohjelmassa oli muun muassa paljastuksia tulevasta juhlavuodesta ja sen tapahtumista, kuten Kummihevonen-kampanjasta sekä Kaivopuiston ja kaupungin valloittavista hevosista. Virallisen ohjelman lisäksi kävimme tutustumassa tallialueeseen, moikkaamassa Ratsastajainliiton Raviliiga-hevosta Nykää ja loimittamassa Ratsastajaravit -lähdön. Päivästä oli nauttimassa vajaa 50 osallstujaa.

Nykä poseeraa omistajiensa kanssa. Kuva Ilkka Nisula.
Ratsastajaravit järjestii ja juonsi Nuoret Päättäjät-ryhmän Emmi. Ryhmästä Eve oli ihka ekaa kertaa paikalla raveissa ja apuna päivässä paikan päällä. Ratsastajaravit toteutettiin yhteistyössä Suomen Ratsastajainliiton, Vermon Raviradan ja Hippoliksen kanssa.

keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Myös netissä.

Koulukiusaamista on esiintynyt varmasti niin kauan kuin koululaitos on ollut olemassa. Tai pitäisikö paremminkin sanoa, että ihmisten välistä kiusaamista on esiintynyt varmasti niin kauan kuin ihmisiä on ollut olemassa. Lasten ja nuorten välinen kiusaaminen ei erotu millään oleellisella tavalla aikuisten välisestä kiusaamisesta, jälkimmäisestä tosin käytetään yleensä nimeä henkinen väkivalta.
Kuva: Mari Salminen

Jostain syystä lasten ja nuorten toisiinsa kohdistamaa henkistä julmuutta kutsutaan yleensä vähättelevästi kiusaamiseksi, vaikka on hyvin tiedossa,  miten vakavat seuraukset toisen pilkkaamisella, nöyryyttämisellä ja häpäisemisellä voi olla.  Erityisen vaurioittavia kokemukset ovat lapsuudessa ja nuoruudessa, jolloin ihminen vasta muodostaa käsitystä itsestään. Maamme on täynnä kiusaamisen takia potentiaalinsa hukanneita ihmisiä, ja jopa elämänsä menettäneitä.

Kiusata voi missä vain: kotona, koulussa, töissä, tallilla – ja netissä. Nettikiusaaminen on valitettava aikamme ilmiö, joka tekee myös kiusaamisesta aikaan ja paikkaan sitoutumatonta ja julkista. Netissä kiusaaminen voi myös muuttua ikuiseksi, jos kerran virtuaalimaailmaan ladattu aineisto lähteekin leviämään, eikä sitä enää saa poistettua. Silloin se toimii kuin virtuaalinen häpeäleima, jota uhri kantaa mukanaan koko loppuelämänsä.

Perinteisen paperille piirretyn pilakuvan pystyi vielä tuhoamaan repimällä tai vaikka takassa polttamalla, mutta mitä voi tehdä teksteille ja kuvamateriaaleille, joihin ei pääse millään tavalla käsiksi? Tai miten kertoa kiusaamisesta, kun yhteisö, jossa kiusaamista tapahtuu, ei kokoonnu muualla kuin virtuaalitodellisuudessa ja yksi kiusaamisen muoto on se, että kiusattu on suljettu yhteisön ulkopuolelle?  Miten tarttua johonkin, josta ei saa kiinni?

Kuva: Mari Salminen
Nettikiusaamisesta – tai kiusaamisesta ylipäätään – puhuminen tuntuu toisaalta hieman saivartelulta maailmassa, jossa elämämme kiusaamisella kyllästetyssä yhteiskunnassa. Televisio suoltaa taukoamatta ”harmitonta viihdettä”, jossa pidetään ”hauskaa” toisten kustannuksella.  Lihavia, laihoja, pitkiä, pätkiä, hörökorvaisia, kierosilmäisiä, vammaisia, maahanmuuttajia, uskovaisia… tai vaikka ratsastusta harrastavia poikia! Hauskanpidon aineistoa riittää loputtomiin!

Mutta entä jos siellä kotisohvalla istuukin äidin tai isän vieressä se pieni pullea, kierosilmäinen tai hörökorvainen poika tai tyttö, joka katselee, kuuntelee, ja oppii, että hänen ulkomuotonsa on ihan naurattava?

Iltapäivälehdet ja internet ovat täynnä toisten ihmisten pilkkaa, jota ei aina edes tunnisteta pilkaksi, nehän ovat vain niitä idiootteja, jotka ajattelevat eri tavalla kuin minä.  Ja ”nolo moka” – otsikoin päätyvät julkkikset ovat toki osansa ansainneet, itsehän ovat ammattinsa valinneet. Myös pilapiirtäjän ammatti on keikkumista veitsen terällä – miten viiltää satuttamatta?  Myös satiiri voi osua loukkaavasti yksilöihin, jopa niihin viattomiin. Jos yhteiskuntamme legitimoi kiusaamisen, miten sitä enää vastustetaan?

Tärkein työ kiusaamisen ehkäisemiseksi tehdään arkisesti ja kasvokkain.  Nykyihmiselle on ehkä ikävä uutinen, että kasvattamista ei voi tehdä etätyönä eikä siinä jaella pikavoittoja. Välittämisen kulttuuri rakentuu vain terveellä tavalla itseään - ja sen seurauksena myös toisia -  arvostavien yksilöiden varaan. Jokainen ihminen on malli siitä, miten toisia ihmisiä pitää tai ei saa kohdella. Joka päivä. Kaikissa kohtaamisissa. Halusimmepa sitä tai emme.

Välittämisen kulttuurin pitäisi ulottua myös virtuaalitodellisuuteen, jopa anonyymeille keskustelupalstoille, joissa toisten ihmisten haukkuminen ja perättömien tietojen levittäminen on vähintään yhtä julmaa kuin live-elämässä selän takana pahan puhuminen ja ilkeämielinen juoruaminen. Tekijän kun on netissä mahdollista huudella raukkamaisesti piilosta, mutta herjausten kohteena  olevan ihmisen puolustautumismahdollisuudet ovat käytännössä olemattomat.  Myös meillä hevosharrastajilla on tässä peiliin katsomisen paikka.
Kuva: Mari Salminen

Hevoset eivät hauku meitä. Päätetäänkö yhdessä, että myöskään me emme  hauku hevosia – emmekä toisiamme? Emme kasvokkain, selän takana emmekä nettiviidakossa huudellen? Meillä on hieno, yhteisöllinen laji – tehdään siitä yhdessä vielä upeampi!

Lotta Hällström
SRL Hyvinvointityöryhmän jäsen
SH, SPHT-ohjaaja, VTM
Pj, Bravehearts ry


perjantai 23. syyskuuta 2016

Nuoret mukaan toimintaan

Ohessa Valon tiedotteessa julkaistu teksti Nuorten Päättäjien toiminnasta.



"Kuinka viestiä nuorille ihmisille niin, että he innostuvat?" oli keskeinen teema Valon ja Nuorten Akatemian järjestämässä Kuinka innostaa ja sitouttaa nuoria seuratoimintaan -työpajassa 7.9.2016 Valo-talolla, kun eri lajien edustajat niin lajiliitoista kuin seuroista kerääntyivät vaihtamaan ajatuksia ja vinkkejä teeman ympärillä.

Suomen Ratsastajainliiton "nuorten hallitus" Nuoret Päättäjät -ryhmästä paikalla olevat kolme jäsentä nostivat varttitunnin puhujavuorossaan esille tiiminsä käytännön esimerkkinä siitä, mitä on mahdollista tehdä lajin sisällä nuorten aseman vakiinnuttamisessa toiminnassa. Tiimin toiminnasta lisätietoa täällä http://www.ratsastus.fi/nuoret_paattajat.


Ja sitten niihin illan innostamis- ja sitouttamisvinkkeihin. Tässä TOP 7.

1. Uusi Kolmen K:n sääntö: Kysy, Kannusta, Kohtaa.
2. Anna välineitä tekemiseen.
3. Toimi niin, että verkon ja todellisuuden parhaat palat toimivat yhdessä, älä erottele näitä.
4. Kaverit ja yhteisöllisyys sitouttavat. Aloita vaikka pizzaillasta.
5. Tekemisen lisäksi anna vastuuta.
6. Nosta esille mukavan toiminnan hyödyt. CV:tä on aina hyvä jalostaa.
7. Perusta nuorisoryhmä.

Emmi Korpiola