keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Jouluiloa

Nuoret Päättäjät haluaa toivottaa kaikille ihanille lukijoilleen rauhallista ja iloista joulunaikaa sekä onnea ja menestystä uudelle vuodelle 2016!

Joulun taianomaiseen tunnelmaan meitä siivittää tämä Sanna Sassin kirjoittama ponitarina, joka on julkaistu alunperin Ratsastajainliiton nettisivuilla.



Ponin oma ihminen

Lapset seisovat kentän laidalla toisilleen kuiskien ja kikatellen, lunta satelee hiljalleen. Yksi lapsista seisoo vähän erillään muista ja katsoo minuun suurilla silmillään.
     ─ Tervetuloa Ponitallin alkeiskurssille, Leena sanoo ja ohjaa lapset meidän luo. Minut kentälle taluttanut Heini ottaa suurisilmäisen tytön hymyillen vastaan, ohjaa nostamaan jalan jalustimeen ja auttaa tytön selkääni. Tyttö tärisee jännityksestä. Seison normaalia rauhallisempana aloillani, hetkessä ja tytössä on jotain poikkeuksellista, jotain lähes taianomaista.
     Kuuntelen tytön eleitä. Aistin pelonsekaisen kunnioituksen alta villin ja vapaan luonnonlapsen, kaltaiseni. Unohdun haaveilemaan, kuinka kiitäisin tyttö selässäni pehmeässä hangessa, kuinka lentäisimme esteiden yli ja kuinka saisin painaa pääni minun oman ihmisen syliin ja tuntea turvallani pienen käden pehmeän kiitoksen. Palaan kuluvaan hetkeen kun kuulen tytön kuiskaavan lähes kuulumattomalla äänellä, kuin sanoja hiljaa maistellen, ”ystävykset Elina ja Delia”.
     Viikon kuluttua Elina tulee jälleen alkeistunnille. Tällä kertaa tytön askel on aiempaa reippaampi ja katse hakeutuu määrätietoisemmin minua kohti. Elina nousee selkääni höyhenenkevyesti. Hän kuuntelee Leenan ohjeita ja toimii tarkasti niiden mukaan. Ravatessani kentän pitkän sivun poikki, kuulostelen Elinaa jokaisella askeleella. Hidastan ennen kulmaa käyntiin ja siinä hetkessä kuulen valtavan jyrähdyksen.
     Viereisen karsinan Betty ryntää ohitseni laukaten. Ehdin vain huomata, kuinka selässä istuva poika tarraa tiukasti Betyn harjaan ja horjahtaa uhkaavasti. Säikähdän, nostan kiireesti pään korkealle nähdäkseni, mistä kova ääni on saanut alkunsa. Samassa muistan Elinan. Juuri tänään, juuri nyt on minun oman ihmisen, Elinan hetki, viikon kohokohta. Kokoan itseni, rauhoitun. Muistan jalon tehtäväni olla Elinan ystävä, ehkä jotain merkittävämpää, kuin mikään tytön aiemmin kokema. Ajatus rauhoittaa minut tyyneksi. Keskityn kuulemaan, mitä selässäni istuvalla tytöllä on sanottavanaan. Yllätyn, kuinka tyynesti Elina istuu, silittää pehmeästi kaulaani ja kuiskii rauhoittavia sanoja korvaani.
     Tällä välin Leena on taluttajien avustuksella saanut kaikki ponit seisahtumaan ja säikähtäneet ratsastajat rauhoittumaan. Leena kehottaa ratsastajia ohjaamaan meidät äänen lähdettä kohti. Kentän vieressä lumisella ojanpientareella lojuu suuri laatikko, jäisen tien reunassa seisoo laatikkoa kuljettanut auto peräkärryineen. Saamme äänelle selityksen, pelko on voitettu ja tunti jatkuu. Kuuntelen yhteistä ylpeyttä tuntien, kuinka Leena kehuu Elinan ja Delian hienoa yhteistyötä tilanteessa. Minä ja minun oma ihminen.


Joulumieltä toivottavat Anu, Emmi, Heidi, Teija, Mari ja Eve

Ps. Jos haluat olla mahdollistamassa vähävaraisten perheiden lapsille ja nuorille tarinan kaltaisia ikimuistoisia elämyksiä, voit tukea liiton hyväntekeväisyyshanketta lahjoittamalla haluamasi summan SRL:n ja Hopen lahjoituslippaaseen. Saadut varat käytetään lyhentämättömänä lasten ja nuorten ratsastusharrastuksen tukemiseen.





Pps. Jos joululahjojen kanssa on viime hetken paniikki, kannattaa kurkata aiempi postauksemme Joululahjaideoita ja hyödyntää mainiot lahjaideat!:)

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Joululahjaideoita

Näin joulun alla moni miettii kuumeisesti, mitä keksisi joululahjaksi kaverilleen tai perheenjäsenelleen. Me Nuoret Päättäjät päätimme auttaa joulutonttuja ja Sinua ja esitellä tässä muutamia hyviä lahjaideoita hevosihmiselle annettavaksi.


Mitä joululahjaksi, siinäpä vasta pulma!



1. Raudikko Ruuna on nettikauppa, josta voi tilata aivan ihania jouhikoruja (myös kaverin tai puolison lempihevosen jouhista teetettyjä!) sekä muita hevosaiheisia tuotteita, kuten Polle-meikkipusseja tai Lena Fubergin sarjakuvilla koristeltuja olkalaukkuja. Käy tutustumassa, löydät varmasti jokaiselle jotakin sopivaa!

2. Pakkanen voi yllättää tallilla. Siksi kaverisi tai isäsi osaisi varmasti arvostaa kertakäyttöisiä itsestään lämpiäviä kädenlämmittimiä, jotka voi sujauttaa hanskojen sisään ja sulattaa jäätyneet sormet.

Lunta odotellessa! Kuva: Anu Kämäräinen

3. Tarjoa ystävällesi tai äidillesi unohtumaton elämys Suomalaisen ratsastusurheilun huipputapahtumassa Helsinki International Porche Horse Show´ssa! Huipputarjouksena Horse Show´hun voit nyt ostaa kokopäivän liput sunnuntaille 23.10.2016 hintaan 59€ (SRL:n jäsenille, muut 69€). Toimi nopeasti, sillä tarjous on voimassa vain 31.12.2015 asti.

4. Käy tutustumassa erilaiseen joulukalenteriin ja hanki ratsastuksenopettajallesi tai valmentajallesi upea hevosaiheinen pastellimaalaus. Samalla olet tukemassa SRL:n hyväntekeväisyyshanketta - jokaisesta myydystä työstä Anna lahjoittaa 20€ hankkeeseen.

5. Mikä olisi parempi lahja siskolle tai kaverille, kuin tämän lempihevosen kuvista teetetty uniikki kuvakalenteri? Tilaaminen on helppoa: lataa haluamasi kuvat koneeltasi palveluun ja sommittele kuvat ja kalenterin ulkoasu mieleisiksesi. Tarkemmat ohjeet tilaamiseen löytyvät täältä.

6. Lahjoita lapselle! Onko ystävälläsi tai vanhemmillasi jo kaikkea? Anna aineeton lahja, jolla mahdollistat vähävaraisen perheen lapselle tai nuorelle ratsastuksellisia elämyksiä keväällä 2016. Tehtyäsi haluamasi suuruisen lahjoituksen voit tulostaa linkistä myös lahjakortin, jossa kerrot lahjan saajalle, että hänen lahjallaan tehdään hyvää.

Kuva: Sonja Holma / SRL


7. Jos ystäväsi ei ole koskaan istunut hevosen selässä, tarjoa hänelle mahdollisuus kokea ainutlaatuinen kumppanuus hevosen kanssa esimerkiksi kokeilutunnin muodossa. Tutustu SRL:n tallihakurin avulla paikkakunnaltasi löytyviin talleihin ja sovi tunnista mieleisesi ratsastuskoulun kanssa!

8. Pikkusiskolle tai kummitytölle sopiva lahja on joka tytön ykköslehti Hevoshullu. Tilaa lehti linkistä ja hyödynnä lehden edullinen joulutarjous!

9. Spooksin neulepipo löytyy varmasti monen pienemmän ja isomman hevostytön toivelistalta. Tämä pipo korvilla kelpaa kulkea - väreinä sininen ja punainen.

10. Nelijalkainen hevosystäväsi arvostaa varmasti eniten yhteistä laatuaikaa perusteellisen harjauksen ja pitkän maastolenkin muodossa. Lisäksi voit ilahduttaa kaurakorvaa herkullisilla itsetehdyillä heppanameilla, joiden ohje lötyy Inkan Nelistelyä-blogista. Ohje on todella helppo toteuttaa:)




Ihanaa joulunodotusta kaikille lukijoillemme!:)

Toivottavat,
Anu, Emmi, Teija, Mari, Eve ja Heidi




perjantai 4. joulukuuta 2015

Kiitos hevoselle -haaste!

Joulun aikaan usein muistetaan omia läheisiä ja tuttavia kortin, lahjan tai lämpimien sanojen muodossa. Pohdin, miten voisin omalta osaltani olla mukana levittämässä jouluiloa ja hyvää mieltä ympärilleni.

Keksin, että meillä hevosihmisillä on yleensä aina elämässämme joku erityisen tärkeä hevonen. Hevonen, joka on antanut meille paljon iloa ja opettanut meitä toimimaan entistä paremmin. Päätin, että haluan kiittää omaa nelijalkaista ystävääni kuluneesta vuodesta ja samalla haastan teidät lukijat mukaan tekemään samoin!

Eli:

Kiitos hevoselle -haaste!

Ota kuva itsestäsi ja hevosesta, joka on sinulle tärkeä. Kerro kiitoksesi kuluneesta vuodesta ja lisää perään #kiitoshevoselle. Lisäksi haasta mukaan kolme ystävääsi.


Kuvassa minä ja ruuna Legato. Käyn ratsastamassa myyntihevosilla, joten hevosystäväni vaihtuvat usein. Jokainen kuitenkin opettaa minulle jotain uutta. Esimerkiksi Legaton kanssa olen saanut työstää istuntaani vakaammaksi. Haaste menee Jounille, Emmille ja Teijalle! #kiitoshevoselle 


Täytetään some ihanilla heppakuvilla!

Hyvää joulumieltä kaikille:)
Toivottaa,
Anu

P.S. Jouluvinkki - lahjoita vähävaraisille lapsille ja nuorille hetkiä hevosen kanssa #lahjoitalapselle.

maanantai 23. marraskuuta 2015

SRL:n syyskokous 2015 - behind the scenes

Sunnuntaiaamuna 22.11. kelloni pirahti soimaan jo 6.50, ei ihan normaali viikonlopun heräämisaika ainakaan minulle. Ylös piti kuitenkin päästä, sillä olin sopinut olevani Valo-talolla Pasilassa jo yhdeksältä. Olin luvannut toimia apuna Ratsastajainliiton syyskokouksen järjestelyissä, ja puuhaa riitti jo ennen kuin valtakirjojen tarkastaus alkaisi klo 10.

Määränpää saavutettu. Kuva: Anu Kämäräinen.

Ensimmäiseksi vuorossa oli paikkojen järjestelyä, palkintoruusujen tutittamista (eli ruusut piti siirtää isosta vesisankosta omiin pieniin putkiloihinsa) ja oman työpisteeni valmistelu. Läppäri piti laittaa toimintavalmiuteen, sillä päätehtävänäni oli tarkistaa kokoukseen saapuvien valtakirjat yhdessä liiton työntekijän Sari Siltalan kanssa. Tsekkasimme yhdessä, että Excel, johon oli valmiiksi kerätty liiton jäsenseurojen nimet ja äänimäärät, pelitti kuten piti ja että meillä oli muutenkin kaikki tarvittava pöydällämme. Kello kulki liukkaasti, ja ensimmäiset kokousvieraat saapuivat juuri, kun olimme saaneet kaiken valmiiksi.

Säätöä meneillään... Kuva: Marian Seppälä

Seuraavat pari tuntia vierähtivätkin valtakirjoja tarkastaessa ja äänimääriä laskiessa. Jokaisella liiton jäsenseuralla on mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa vuosikokouksissa. Ääniä kullakin seuralla on aina yksi alkavaa viittäkymmentä jäsentä kohti. Eli esimerkiksi, jos seuralla on jäseniä 251, sillä on käytössään kuusi kappaletta ääniä kokouksessa. Lisäksi jäsentalleilla on aina yksi ääni. Voidakseen äänestää ja saada puheenvuoron, seuran/tallin edustajalla tulee olla allekirjoitettu valtakirja. Yhdellä henkilöllä voi olla kerrallaan jopa kolmen eri seuran/tallin valtakirjaa. Onneksi Exceliin oli valmiiksi syötetty seurojen ja tallien äänimäärät, minun tehtäväkseni jäi kuitata paikalle saapuneet seurat/tallit ja heidän edustajansa. Sari puolestaan jakoi äänestyslipukkeet.

Esityslista. Kuva: Anu Kämäräinen

Valtakirjojen tarkastus menossa. Kuva: Jouni Karnasaari

Kokous ehti jo alkaa, kun saimme tarkistettua viimeiset pöytäkirjat, jonka jälkeen piti vielä varmistaa, että Excelin lukemat ja valtakirjojen määrä täsmäsivät. Siinä tulikin vähän säätöä, kun yksi valtakirja oli hukassa ja jouduimme metsästämään sitä. Karkulainen onneksi löytyi ja saimme tiedot äänimääristä ja osallistujista kokouksen sihteerinä toimineelle Nina Kaipiolle siihen mennessä, kun tietoja tarvittiin. Nyt oli lupa huokaista ja nauttia omat kokouspullamme!:P

Pullatauko. Kuva: Anu Kämäräinen.

Seuraavaksi lähdin käymään läheisessä Siwassa ostamaan liiton hallitukselle pikkusyötävää, sillä he pitivät vielä järjestäytymiskokouksen vuosikokouksen päätteeksi. Syyskokouksessa suoritetaan aina liiton hallituksen henkilövaalit erovuoroisten osalta. Toin kaupasta hedelmiä ja pähkinöitä, jonka jälkeen minulla oli aikaa seurata itse kokousta. Esityslistalla oli jo ehditty aika pitkälle, kokousväki oli juuri äänestämässä uusista hallituksen jäsenistä. Ääntenlaskijoiden siirtyessä laskemaan tulosta, kokouksessa seurasi tauko, jonka aikana ehdin jutustella paikalla olevien tuttujen ja kavereiden kanssa. Meistä Nuorista Päättäjistä paikalla olivat myös Teija ja Emmi.




Tarkempia tietoja syyskokouksessa käsitellyistä asioista ja henkilövalinnoista löydät täältä. Kun viimeisetkin esityslistalla olleet asiat oli käsitelty, oli vuorossa enää kotimatka. Mielenkiintoinen päivä takana, vaikka kokousta en niin paljon ehtinyt seuratakkaan! Järjestäjän roolissa pääsee näkemään asioita eri vinkkelistä, ja ohessa oppii aina uutta:)

Ps. Nuoret Päättäjät kannustavat kaikkia nuoria mukaan vaikuttamaan - omasta seurasta on helppo aloittaa. Kertokaa rohkeasti ideoistanne ja toiveistanne, niin saatte enemmän mieleistänne toimintaa.

Syysterveisin,
Anu

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Jäsentarinat: Yhteishenkeä ja uusia kokemuksia

Ratsastusseuratoiminta pitää sisällään monenlaisia tarinoita. On monia syitä osallistua ja tulla mukaan toimintaan. Syksyllä liitto innosti jäseniä lähettämään inspiroivia tarinoita seurajäsenyydestä ja sen tarjoamista kokemuksista. Saimmekin luettavaksemme monta ilahduttavaa kertomusta. Kiitos kaikille osallistuneille! 


Näiden tarinoiden lukemisesta jäi niin hyvä mieli, että haluamme ehdottomasti jakaa ne teidän kanssanne. Seuraavassa saatte tutustua poimintoihin teksteistä, ja 11.11. ilmestyvässä marraskuun Hippoksessa julkaistaan yksi kokonainen tarina. Kaikkien tarinansa kertoneiden kesken arvotaan lippuja vuoden 2016 Apassionata-näytöksiin. Voittajiin ollaan yhteydessä henkilökohtaisesti.


Monissa tarinoissa nousi vahvasti esiin seuran hyvä yhteishenki. Sen voimalla jaksetaan painaa pitkääkin päivää vaikkapa kisajärjestelyissä, ja kannustusta riittää jokaiselle seuralaiselle. Ada Jukonen Etelä-Vantaan Ratsastajista kertoo, miten seuran kannustus kantoi läpi haastavan kisakokemuksen:

"Vuonna 2015 minua pyydettiin Etelä-Suomen ratsastus mestaruuksiin Leevillä, ja tottakai suostuin vaikka en ollut ennen hypännyt 70cm rataa. Siitä sitten lähdin mestiksiin, ja hylyllä tultiin pois, sillä Leevi ohitti 2 estettä. Mutta tässä taas kuitenkin tiivistyi Evrk:n ihana yhteishenki!"


Etelä-Vantaan Ratsastajien jäseniä kuntotestin tunnelmissa

Seuraan liittyminen tapahtuu usein alun perin vakuutusturvan ja kilpailulupien takia, mutta monissa tarinoissa seuratoiminnan iloinen ilmapiiri imaisi nopeasti mukaansa. Niin kävi myös Suvi Keikkalalle:


"Aloitin ratsastuksen aikuisena noin neljä vuotta sitten ja liityin ratsastusseuran jäseneksi pian alkeiskurssin jälkeen. Seuraan liittyminen tuntui oikeastaan itsestään selvältä muun muassa vakuutusturvan johdosta, mutta tuntui myös hienolta olla ensimmäistä kertaa ratsastusseuran jäsen.

Seura järjestää myös erilaisia tapahtumia (myös koko perheille), koulutuksia ja kilpailuja, joissa haluan olla mukana. On ollut ihanaa huomata, että myös uudet jäsenet pääsevät mukaan järjestämään tapahtumia ja kehittämään seuran toimintaa. Ketään ei suljeta ulkopuolelle."

Seuratoiminta tarjoaa mahdollisuuden paitsi osallistua tapahtumiin ja toimintaan, myös hypätä järjestävään rooliin ja toimia erilaisissa vastuullisissa tehtävissä. Kati Eskelinen kuvailee seura-aktiivin polkuaan seuraavasti:

"Hyvä yhteishenki sai vedettyä minua enemmän ja enemmän seuran toimintaan mukaan. Ensin aktiivina tapahtumissa, yhtäkkiä huomasin olevani jo hallituksessa ja nyt toista kautta seuramme puheenjohtajana."

Parhaimmillaan seurassa saa harrastaa vaikka koko perhe, sillä tekemistä löytyy kaikenikäisille. Yhdeksänvuotias Nevia ja äiti Johanna Oliveira ovat molemmat tyytyväisiä seuran jäseniä.

"Olen saanut ratsastuksen parista paljon uusia ystäviä, joihin en olisi tutustunut muuten. On kivaa järjestää yhdessä kisoja ja olla seuran järjestämissä tapahtumissa mukana. Tosi kivaa, että lapsetkin saa tehdä kisoissa oikeita töitä. Meidän seura on kiva, koska se jaksaa järjestää heppakerhoa ja muitakin tapahtumia.  Heppakerhon ohjaajat ovat kivoja. Harmittaa kun minulle ei ollut sopivan kokoisia seuravaatteita – olisi hienoa saada kisoissa pukea seuran verkkarit tai muu vaate päälle ja edustaa EVR:ää. Olen ylpeä EVR:läinen!" Nevia

"Toimintaa on paljon laidasta laitaan ja varmasti löytyy jokaiselle jotakin. Lapset huomioidaan todella kivasti, mikä on harvinaista – monissa muissa seuroissa, talleilla ja kisapaikoilla saa vähän pyydellä anteeksi, että on lapsen kanssa liikenteessä. Tapahtumissa voin luottaa siihen, että lapsi saa muilta apua, jos itse en paikalle ehdi avustajaksi. On ihanaa, että lapset pääsevät heppakerhoon, omiin kisoihinsa ja yhteisiin tapahtumiin mukaan, mutta vielä ihanampaa on se, että on myös juttuja vain aikuisille. Ne muutamat harvat hengähdyshetket mitä hektisestä arjesta saa hevosten kanssa ovat rentouttavia, mutta hyvässä seurassa jopa terapeuttisia." Johanna 

Taitavia ja innostuneita seura-aktiiveja muistettiin myös kiittää toiminnan mahdollistamisesta ja mukavan harrastusympäristön luomisesta. Toimivaa ilmapiiriä kuvaili Virpi Arslanoski tähän tapaan:

"Seuran vetäjät ovat hyvin aktiivisia ja he ovat luoneet positiivisen ilmapiirin kaikkeen tekemiseen ja ihmisten kohtaamiseen. Periaate on, ettei kenenkään ratsastusta arvostella. Kaikki ovat omalla tasollaan hyviä. Lisäksi rentoa ja hyväksyvää ilmapiiriä ovat luomassa ihanat, pätevät opettajat ja taitavasti asioita luotsaava tallin omistaja."

Hyvän ilmapiirin luomiseen vaikuttaa jokainen seuran jäsen - muistetaanhan siis kiittää ja kannustaa toisiamme! 

Teija

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Lasten matineasta elämyksiä


Helsinki International Porche Horse Show järjestettiin tänä vuonna 22.-25.10.2015 jo 31. kerran. Paikkana toimi toista vuotta Helsingin jäähalli. Lauantaiaamuna 24.10. ohjelmassa oli jo perinteeksi muodostunut Lasten matinea, joka sisälsi ponien estefinaalin lisäksi paljon erilaista showohjelmaa lasten riemuksi.

Horse Show lahjoitti liiton hyväntekeväisyyshankkeelle lippuja matineaan aiemmin syksyllä. Saadut liput jaettiin hankkeen yhteistyöjärjestöjen - Pelastakaa Lapset, Hope ja Parasta Lapsille - kesken. Minulla oli ilo ja kunnia päästä ohjaajana mukaan, kun Parasta Lapsille ry:n pääkaupunkiseudun osasto toi joukon lapsia katsomaan matineaa ja nauttimaan yhdessäolosta. Lapset olivat olleet osaston kesäleirillä viime kesänä ja matinea toimikin heille samalla leirin jälkitapaamisena, jossa päästiin muistelemaan mennyttä kesää. Yhteinen ohjelma jatkui vielä matinean päätyttyä Pasilan asukastalolla.

Ride & Drive, kurvailemassa ovat Talvion sisarukset. Eveliina veti tällä kertaa joukkueineen pitemmän korren. Kaikki kuvat Anu Kämäräinen.

Kokoonnuimme aamulla jäähallin edustalla, jonne vanhemmat oli ohjeistettu tuomaan lapsensa. Siinä odotellessa huomasimme muiden ohjaajien kanssa, että olisimme voineet ottaa mukaan kyltin, jossa lukee "Parasta Lapsille" tai pukeutua järjestön logolla varustettuihin tamineisiin, jotta meidät olisi ollut helpompi löytää ihmismassojen keskeltä. Jono hallin sisälle nimittäin kiemurteli pitkänä jo hyvissä ajoin ennen näytöksen alkua, eikä meitä varmasti ollut helppo bongata sieltä ihmisten seasta. Kun koko poppoo oli onnellisesti saatu kasaan, suuntasimme mekin yhdessä halliin. Suurimmalle osalle lapsista jäähallilla vierailu oli ensimmäinen kerta ja vieläkin useammalle kyseessä oli ensimmäinen kerta hevosnäytöksessä. Tunnelma olikin odottava, utelias ja innostunut, lapset kyselivät paljon, mitä tuleva matinea pitäisi sisällään.

Aluksi pääsimme seuraamaan ponien estefinaalia, jossa voittoon kirivät Aida Nyman ja Hannelore II Siuntiosta ajalla 45,84 sekunttia. Palkintojenjaon jälkeen siirryttiin heti showohjelman puolelle. Ensimmäisenä areenan valloittivat hurmaavat shetlanninponit, jotka ottivat toisistaan mittaa agilityradalla. Rata sisälsi mm. pienen esteen, pujottelua, vanhan autonrenkaan sisään pysähtymisen (ponin etukavioiden piti olla renkaan sisällä) sekä kiikkulaudan. Kisa oli jännittävä, sillä ponit eivät aina olleet yhtä mieltä taluttajansa kanssa suoritettavasta tehtävästä ja yksi taluttaja myös pyllähti nurin kompastuttuaan esteeseen. Yleisö osoitti tytölle suosiotaan, kun hän nousi ripeästi ylös ja nappasi itselleen voiton nopeimmalla ajalla pikku pyllähdyksestä huolimatta.

Etenkin poikia kiehtoi vauhti ja "vaaralliset tilanteet", joita nähtiin leikkimielisessä Ride & Drive -kisassa. Siinä 3-tasosta ylöspäin kilpailevista junioriratsastajistamme oli koottu kaksi joukkuetta, jotka kilpailivat paremmuudesta ajamalla gatorilla ja hyppäämällä pienen esteradan ilman satulaa. Pari kertaa kukkapuskat saivat kyytiä, kun gator ei kääntynyt aivan kuten olisi pitänyt, mikä sai juontajan epäilemään ratsastajien ajotaitoja ja herätti hilpeyttä yleisössä.


Vauhdikas polocrosse-ottelu menossa.


Pienet keijut ja suuret peikot kohtasivat areenalla.

Moni lapsista huokasi ihastuksesta siinä vaiheessa, kun areenalle saapui pieniä, mustia shetlanninponeja värikkäiden keijujen ratsastamana ja suuria, uljaita friisiläisiä peikkoja selässään.  Satumaiset ratsukot esittivät tunnelmallisen yhteiskatrillin, jossa keijut ratsuineen puikkelehtivat peikkojen ympärillä. Osa lapsista nostikin tämän esityksen suosikikseen, kun kyselimme sitä heiltä matinean päätyttyä. Toinen suosiota saanut esitys oli Team Shupan tarjoama vikellysnumero. Ei voi kuin ihailla sitä tasapainoa ja notkeutta, jota vikeltäjiltä löytyy. Niin vaivattoman ja elegantin näköisesti he suorittivat erilaisia voimisteluliikkeitä ja ihmispyramideja liikkuvan hevosen selässä!


Vikeltäjien show oli kaunista katseltavaa. Uskomatonta, miten helpolta he saivat sen näyttämään!

Matinea huipentui Helsingin ratsupoliisin esitykseen, jossa roisto pääsi poliisiautosta pakoon ja jonka perään rohkeat ja komeat nelijalkaiset lainvartijat karauttivat savusta, pressuista, suikaleverhoista, pahvilaatikoista, tulesta ja mielenosoittajista sen kummemmin piittaamatta. Ratsukot olivat pukeutuneet poliisin eri varustuksiin: mukana oli paraativarusteissa ollut Palaad, joukkojenhallintavarusteissa ollut Laku ja partiovarustuksessa ollut Poke. Tuima ajojahti meinasi päättyä tuloksettomana roiston piilouduttua ovelasti, mutta onneksi lapset olivat yleisössä tarkkana ja auttoivat poliiseja löytämään roiston valtavan pressun alta. Kun roisto oli saatettu hevosten välissä takaisin poliisiautoon, saivat poliisit yhdet viikonlopun äänekkäimmistä ja ihastuneimmista aplodeista. Minulta lapset utelivat jälkikäteen useammankin kerran, kuinka ratsupoliisiksi oikein pääsee, joten jatkajia arvokkaalle työlle riittänee tulevaisuudessakin!

Aiai, rosvo karkasi poliisiautosta...

Rosvo turvallisesti napattuna poliisihevosten välissä!

Matinean päätyttyä edessä oli päivän suurin haaste: saada kaikki ryhmämme lapset ulos hallista ilman, että joku katoaa matkalla. Otimme poliisihevosista mallia ja saattelimme lapset tiukassa muodostelmassa ulos, josta pääsimme suuntaamaan avoimemmille kaduille kohti Pasilan asukastaloa. Matkalla meitä kohtasi oikea onnenpotku: poliisihevoset olivat palaamassa kotitallilleen samaan aikaan ja pääsimme lasten kanssa ottamaan ikimuistoisia yhteiskuvia heidän kanssaan! Parin kilometrin reippailu aurinkoisessa syyssäässä teki myös hyvää istumisen jälkeen ja perillä jokaisen vatsaa kurnikin jo sopivasti. Välipalan jälkeen vietimme aikaa yhdessä katselemalla valokuvia kesän leiriltä ja verestimme muistia kesän tapahtumista jännittävän giljotiini-pelin merkeissä. Tiukan kisan ja suurimman karkkipotin vieneen naamalla nähtiinkin päivän päätteeksi varsin suklainen hymy...


Välipalaksi maistuivat sämpylät.

Kokonaisuutena päivä oli erittäin onnistunut ja lapset kertoivat intoa täynnä vanhemmilleen, mitä kaikkea olivat nähneet ja tehneet. Heille matinea oli upea elämys, joka tarjoaa varmasti muisteltavaa pitkäksi aikaa. Haluankin hankkeen puolesta vielä kerran esittää Horse Show'lle lämpimän kiitoksen siitä, että mahdollistitte tämän upean päivän lapsille!:)


Päivän kohokohta: pääsin samaan kuvaan komeiden ratsupoliisihevosten kanssa!:) Vasemmalta Laku, Palaad ja Poke. Kuva Mika-Matti Karikko.


Haluaisitko sinäkin olla osaltasi mukana tässä hankkeessa ja mahdollistamassa lapsille ikimuistoisia hetkiä hevosten parissa? Se on mahdollista Ratsastajainliiton perustaman lahjoituslippaan avulla, jonka tuotot ohjataan lyhentämättöminä Hope-järjestön kautta lasten ja nuorten ratsastustoimintaan. Lippaaseen tähän mennessä lahjoitetut varat on nyt käytetty viimeistä senttiä myöten, joten uusia lahjoituksia tarvitaan! Joulun jo pikkuhiljaa lähestyessä tässä olisi oiva idea myös pukinkonttiin...;)

Kirpeitä syyspäiviä ja iloisia hevoshetkiä toivottaen,
Anu

perjantai 23. lokakuuta 2015

Yhdessä #kiusaamistavastaan 4.10.

Pari viikkoa sitten otin osaa Kamppailija ei kiusaa -projektin järjestämään Yhdessä #kiusaamistavastaan -seminaariin, jossa käsiteltiin kiusaamista kattavasti eri näkökulmista. Seminaarissa puhujina toimivat alan ammattilaiset: Eeva-Liisa Markkanen, joka toimii nuorisotyön suunnittelijana Mannerheimin Lastensuojeluliitossa, Marja Peltola, VTT tutkija, joka kertoi vuonna 2013 tehdystä lapsiuhritutkimuksesta, Sarah Storm, projektikoordinaattori Folkhälsanista, sekä Maija Gellin, ohjelmajohtaja Suomen Sovittelufoorumi ry:stä, joka kertoi meille VERSO-ohjelmasta.


Itse koen saaneeni seminaarista paljon uutta tietoa ja näkökulmaa kiusaamiseen liittyen. Koulukiusaaminen on meille kaikille tuttu aihe, mutta valitettavasti kiusaaminen on arkipäivää myös harrastusympäristössä. Ratsastajatkaan eivät siltä välty, ja mielestäni tallikiusaamiseen tulisikin puuttua nykyistä tiukemmin.

Kamppailija ei kiusaa -projektin parissa on toteutettu paljon helposti hyödynnettävää materiaalia, joita esimerkiksi ratsastuksenopettajat ja valmentajat voisivat hyvin ottaa käyttöön jokapäiväiseen toimintaansa. (http://www.kamppailijaeikiusaa.fi/materiaalit) Itse innostuin erityisesti PuPista, eli puhepiiristä, jossa kaikki voivat vuorollaan kertoa ryhmän kesken omia tuntemuksiaan. Kamppailijat käyttävät tätä kuulemma esimerkiksi loppuvenyttelyn aikaan, mikä tietysti aiheuttaa haasteita meille ratsastajille, joilla harvoin tämän tyyppistä tilaisuutta treeniin sisällytetään. Liekö tässäkin parantamisen paikka?


Keijo Kamppailija, Pupi-ukkeli. 
Lisää infoa puhepiiristä tästä linkistä!


Ylipäätään tärkein kiusaamista ehkäisevä teko on avoin ilmapiiri, jossa kaikki voivat ilmaista tuntemuksiaan. Valitettavan usein kiusaaminen jää nimittäin aikuisilta huomaamatta, ja nuoren on erittäin haastavaa itse nousta ryhmässä ystäviään vastaan, vaikka kyse olisikin kiusaamistilanteesta. Joskus valmentaja voi olla huomaamattaan jopa osallistuja tähän kiusaamiseen, vähintäänkin katsomalla hiljaa vierestä. Kiusaamisesta tietoinen, oli hän sitten auktoriteettiasemassa tai ei, ei mielestäni voi olla täysin ulkopuolinen kiusaamistilanteessa. Jos katsoo hiljaa vierestä, eikä puutu tähän, on automaattisesti hiljainen hyväksyjä, ja viestii lapsille tämän olevan hyväksyttävä tapa toimia. 

Toisaalta oli helpottavaa kuulla, että tutkimusten mukaan kiusaaminen vähentyy ryhmän sisällä sen kaikissa olomuodoissa, mikäli ryhmä kokee auktoriteetin, esimerkiksi opettajan suhtautuvan tuomitsevasti kiusaamiseen. Yleensä valmentaja on myös roolimalli oppilailleen, ja vaikuttaa omalla asenteellaan paljon oppilaiden käytökseen. Tärkeää onkin muistaa, että tämä toimii niin positiivisessa kuin negatiivisessakin käytöksessä. 

Helppo asia, mitä voit valmentajana tai opettajana tehdä, on tuoda ilmi omalla asenteella ja toiminnalla, että kaikilla on oikeus harrastaa turvallisesti ja hyväksyttynä, riippumatta taitotasosta, sosiaalisesta asemasta tai vaikka pukeutumistyylistä. Jokainen on oma itsensä, ja on sellaisena hyvä ja oikeutettu kuulumaan yhteisöön, ja harrastamaan yhdessä muiden kanssa. Jospa tästälähin keskittyisimmekin jokainen aikuinen siihen, kuinka puhumme kollegoistamme, ja ylipäätään toisista ihmisistä lasten kuullen. Mitä suustamme päästämät asiat kertovat lapsille sosiaalisesta kanssakäymisestä? Itse aion ainakin miettiä tarkemmin, ennen kuin sanon mitään toisista ihmisistä, ja puuttua mahdolliseen ikävään sanailuun myös lasten toimesta. Meidän tallille mahtuu jokainen erilainen ratsastaja, toivottavasti myös teidän tallille! 

Sovitaanko, että tästä lähin myöskään 
#ratsastajaeikiusaa? Ketään, missään, ikinä.

torstai 15. lokakuuta 2015

Ystäväni Hevonen -hevoskirja julki

Kuva Emmi Kähkönen
Ronja Salmen kirjoittama jatkokertomus julkistettiin eilen Helsingin Kalliossa.

Tuore hevoskirja kulkee nimellä Ystäväni Hevonen. Kyseessä on erilailla kirjoitettu kirja. Se nimittäin kirjoitettiin jatkokertomuksena Ystäväni Hevonen -instagramtilin kautta kesällä 2015. Joka viikko instagramseuraajat saivat äänestää, miten tarina kehittyy. Sen vuoksi kirjan loppuun on painettu 800 seuraajan nimimerkit, kiitoksena panoksesta.

Itse julkaisutilaisuus oli viehättävä. Paikalle oli kokoontunut hevosmedian lisäksi kirjan tekoon osallistuneet ihmiset sekä tietenkin Salmen läheiset. Salmen pitämä kiitospuhe kosketti varmasti jokaista joskus hevosten kanssa tekemisissä ollutta.

maanantai 12. lokakuuta 2015

Samassa veneessä #hepparisteily

Reilu viikko sitten, 2. - 4.10.2015 järjestettiin toista kertaa Suomen Ratsastajainliiton seura- ja talliristeily. Silja Serenade starttasi perjantai-iltapäivällä Helsingistä kohti Tukholmaa lastinaan innostunut joukko hevosihmisiä. Mukana oli niin seuraväkeä kuin talliyrittäjiä työntekijöineen eri puolilta Suomea sekä liiton työntekijöitä ja työryhmien jäseniä.


Taakse jäi aurinkoinen Helsinki. Kaikki kuvat Heidi Pakarinen



Myös Ponihaan hevoset olivat lähteneet risteilemään.


Meitä Nuoria Päättäjiä laivalla olivat edustamassa Emmi, Heidi ja allekirjoittanut. Emmi toimi risteilyn virallisena somettajana, liiton Twitteriin ilmestyi hänen toimestaan ahkerasti twiittauksia #hepparisteily viikonlopun aikana. Heidi puolestaan valokuvasi risteilyllä tätä blogia sekä Hippokseen menevää juttua varten ja minä tein huomioita blogia ja Hippostekstiä varten osatakseni kertoa risteilyn annista myös teille lukijoille. Lisäksi yhteisenä osuutena meillä oli esitellä laatimaamme Nuorten äänellä 2020 -nuorisostrategiaa, joka on nyt kommenttikierroksella. Lisää strategiasta ja kommentteja voit jättää tästä. 


Emmillä pukkaa taas uutta twiittiä.


Perjantai-illan ohjelma alkoi seminaareilla. Ratsastajainliiton kuntotyöryhmän Lotta Hällström ja Hannele Helander kertoivat hyvän ilmapiirin ja ilon vaalimisesta ratsastusyhteisöissä ja Anne-Maarit Hyttinen ratsastajan fysiikasta ja oheisliikunnan merkityksestä. Lisäksi Teresa "Tessa" Tuominen kertoi liiton tarjoamista kerhonohjaajakoulutuksista, pääpaino uudistuvassa kerhonohjaajien jatkokurssissa. Jatkossa kurssi tulee muodostumaan kaikille yhteisestä Arvokas kasvatus -projektiin pohjautuvasta osuudesta sekä kahdesta vapaavalintaisesta moduulista, jotka tarjoavat kerhonohjaajille tarpeen mukaan mahdollisuuden kerrata peruskurssin keskeisiä sisältöjä sekä syventää tietojaan ja taitojaan mm. ohjaamisesta, käytännönharjoitusten järjestämisestä tai oman materiaalin tuottamisesta. Uudistuneet kurssit tulevat kokeiluun alkuvuodesta 2016.



Helena ja Lotta ehdottivat, eikö kuntotyöryhmä olisi ennemminkin hyvinvointiryhmä.



Välillä otettiin vähän taukojumppaa.



Seminaari-illan päätteeksi Teea Ekola kertoi Toiskan Tallin toiminnasta ja siitä, kuinka siellä on hyödynnetty sosiaalipedagogisen hevostoiminnan periaatteita nuorten elämänhallinnan ja itsetuntemuksen parantamisessa. Saimme myös kuulla mielenkiintoisia ja hyödyllisiä vinkkejä siitä, kuinka Toiskassa on tuettu ihmisten, hevosten ja koko yhteisön hyvinvointia. Koko toiminta lähtee siitä, että arvostamme toinen toisiamme - niin ihmisiä kuin hevosia ja tämän arvostuksen tulee näkyä myös arjen toiminnassa. Itselleni jäi Teean puheenvuoron jälkeen innostunut ja arvostava fiilis - juuri tämän kaltaista hyvinvoinnin kasvua hevoset ovat parhaimmillaan mahdollistamassa!


Toiskassa hevoset todellakin nauttivat elämästään!


Perjantai-ilta huipentui yhteiseen buffet-illalliseen, josta tosin itse en pystynyt nauttimaan kuin pari haarukallista, sillä Valio-myrsky keinutti laivaa sen verran, että olin huonovointinen ja pelkäsin ruuan tulevan samantien takaisin ylös. Onneksi myrskyn keskus kulki laivareitimme pohjoispuolella, joten pahimmalta keinutukselta säästyttiin ja moni kokeneempi vesilläkävijä totesikin, että paljon pahempaakin on nähty. Minä kyllä huokaisin helpotuksesta, kun myrsky aamuyöstä vaimeni ja meri tasaantui ja loppuristeily saatiinkin nauttia oikein leppoisasta merenkäynnistä!:)


Myös Tukholmassa aurinko helli meitä myrskyn jälkeen.


Lauantaiaamuna saapuimme heti aamiaisen jälkeen aurinkoiseen ja kauniiseen Tukholmaan, jossa porukkamme hajaantui kiertelemään ja tutustumaan kaupunkiin. Osa suuntasi opastetulle kierrokselle Ruotsin kuninkaan talleille ja kävi rapsuttelemassa kuninkaan hevosia, osa jäi laivalle osallistumaan liiton jäsensihteerikoulutukseen ja me NP:n jäsenet kävimme Vasa-museossa. 1600-luvulta peräisin oleva laiva oli kyllä vaikuttava! Ennen laivalle paluuta ehdimme myös käydä vähän shoppailemassa ja syömässä kivassa italialaisessa ravintolassa.


Vasa-laivaa kiertävät näyttävät veistokset.


Kukaan ei onneksi jäänyt laivasta, vaan kaikki löysivät ajoissa satamaan ja paluumatka Helsinkiin saattoi alkaa. Vuorossa oli jälleen seminaareja eri aiheista. Tällä kertaa ääneen pääsi meidän Nuorten Päättäjien lisäksi Varkauden Ratsastuskeskuksen yrittäjä/opettaja Satu Haukka, joka kertoi ratsastuskoululaisena valmentautumisesta ja valaisi menestyksekästä reseptiä, jolla talli on kahminut itselleen runsaasti palkintosijoja mm. ratsastuskouluoppilaiden mestaruuksissa. Me Nuoret Päättäjät nostamme hattua Satulle, joka on määrätietoisella asenteella ja toimintaa jatkuvasti kehittämällä nostanut pienen paikkakunnan ratsastuskoulun koko valtakunnan hevosväen tietoisuuteen ja toivotamme onnea ja menestystä myös jatkossa!


Satu Haukka ja menestyksen resepti.


Nuorisostrategia herätti vilkasta keskustelua yleisössä.


Seminaarien jälkeen oli lauantai-illan kruununa vuorossa yhteinen á la carte -illallinen, jonka aikana pääsimme nauttimaan herkullista mozzarellaa, härän pihviä ja kirsikka-tiramisua. Aterioinnin lomassa keskusteltiin ahkerasti viikonlopun seminaarien sisällöistä, hevosalan ajankohtaisista asioista ja muista kiinnostavista aiheista ja tunnelma oli käsinkosketeltavan hyväntuulinen ja yhteisöllinen. Viikonlopun yksi parhaita anteja olikin omasta mielestäni mahdollisuus verkostoitua ja vaihtaa ajatuksia muiden hevosihmisten kanssa.  Uskon, että monelle muullekin tämä risteily oli erinomainen keino irrottautua arjesta ja tavata muita hevosihmisiä.

Sunnuntaiaamuna laiva lipui heti aamiaisen jälkeen turvallisesti takaisin Helsingin satamaan, joten oli aika suunnata kukin omaan suuntaansa. Yksi huudahdus tiivistää erinomaisesti loppufiilikseni koko risteilystä: "Ensi kerralla tavataan!"

Team Nuorekkaat tyytyväisinä napattuaan voiton ja makeat pinkit ruusukkeet SRL:n tietovisasta!

Risteilyterveisin,
Anu

lauantai 10. lokakuuta 2015

Kuusi vinkkiä kuntohaasteen lopputestiin valmistautuville

Monella liiton kuntohaasteeseen osallistuvalla joukkueella alkaa haasteen lopputesti lähestymään. Kuntohaaste päättyy 30.11.2015 eli viimeistään tällöin tulee lopputestaus suorittaa. Kuntohaasteen alku- ja lopputesti on aerobinen testi, jossa juostaan 1500 metriä ratsastuskentällä ja tarkoituksena on toki parantaa alkutestissä juostua aikaa lopputestauksen yhteydessä. Meidän Nuorten Päättäjiemmekin joukkue on mukana haasteessa ja alkutestauksemme tunnelmia voi käydä tsekkaamassa täältä.

Teresa Tuominen. Kuva Heidi Pakarinen.
Viime perjantaina pääsimme valmistautumaan lopputestaukseen treenamalla uintitekniikkaa ja vesijuoksua Mäkelänrinteen uimahallissa kuntotyöryhmän Teresa "Tessa" Tuomisen taidokkaalla opastuksella. Mukana oli Nuorista Päättäjistä Eve ja Anu sekä liiton toimistolta Sanna ja Emmi. Hauskaa, mielenkiintoista, mutta haastavaa! Vapaauinti ja hengitystekniikat taisivat tuottaa meille kaikille eniten haasteita, kun taas vesijuoksutreenit aiheuttivat eniten hysteeristä hihitystä :)

Kyselimmekin Tessalta viime hetken vinkkejä meille kaikille, jotka kuntohaasteen lopputestaukseen valmistautuvat. Tässä vinkit teille kaikille käyttöön - näitä kannattaa toki hyödyntää ihan aina!
  1. Innosta!
    Innosta joukkuelaisiasi uuden lajin pariin vielä näin kuntohaasteen loppupuolella. Tehkää esimerkiksi niin, että jokainen joukkueen jäsen järjestää vuorollaan lajikokeilun. Ideoita lajikokeiluun voi katsoa vaikka liikuntakuukaudet-kampanjan blogiteksteistä.
  2. Taluta!
    Taluta ratsuasi maasta käsin alku- ja loppukäynnit. Samalla voit tehdä vaikka muutaman askelkyykyn.
  3. Taukojumppaa!
    Varsinkin, jos istut päivässä paljon, kuten esimerkiksi toimistotyöntekijät usein tekevät, niin kokeile laittaa vaikkapa kännykkä hälyttämään kahdesti päivän aikana ja tee pieni taukojumppa. Alta löytyy video, jossa on nopeat ja helpot liikkeet mallina tähän.
  4. Kävele!
    Vältä hissin käyttöä - kävele portaita niiden sijasta aina kun mahdollista. 
  5. Nuku!
    Pyri nukkumaan vähintään 8 tuntia vuorokaudessa.
  6. Syö hedelmiä ja vihanneksia!
    Pyri jo kaupassa valitsemaan ostoskoriisi puolet hedelmiä ja vihanneksia. Aterioiden lisäksi voit myös napostella - terveellisesti.

lauantai 26. syyskuuta 2015

Hevosen hyvinvointi -koulutuskiertue käynnistyi


Hevosten hyvinvointi ja sen edistäminen ovat yksiä Ratsastajainliiton perustehtävistä. Nämä asiat ovat tärkeitä myös harrastajille ja alan ammattilaisille. Tämä tuli taas selväksi tiistaina 22.9. kun Valo-talolla Pasilassa järjestettiin Hevosen hyvinvointi - koulutusilta. Ilta oli valtava menestys, sillä luentosali täyttyi ääriään myöten, osallistujia oli huimat 140! Koulutus saa jatkoa alueellisena kiertueena syksyllä 2015 ja Ratsastajainliiton hevosen hyvinvoinnin teemavuonna 2016.  Minulla oli ilo päästä seuraamaan koulutusta Nuoret Päättäjät -ryhmän edustajana samalla, kun jeesasin liiton työntekijöitä koulutusillan järjestelyissä, kuten ilmoittautumisten vastaanottamisessa ja paikkojen siistimisessä.

Koulutusillan valovoimaisina luennoitsijoina nähtiin tunntettu eläintenkouluttaja ja tietokirjailija Tuire "Tuikku" Kaimio, eläintenkouluttaja Minna Tallberg, ratsastuksenohjaaja ja hevostenkouluttaja Anna Kilpeläinen sekä ratsastuksenohjaaja, hevosen oppimiseen ja lajityypilliseen käyttäytymiseen perehtynyt Mintti Rautioaho. Koulutusillan keskeisistä sisällöistä ja luennoitsijoiden esiin nostamista ajatuksista voit lukea tarkemmin liiton uutisista, joka löytyy täältä.  

Yleisö oli löytänyt sankoin joukoin tiensä koulutusiltaan.

Koulutusilta käynnistyi minun osaltani sillä, että autoin Kieloa vastaanottamaan ilmoittautumisia luennolle ja ohjaamaan yleisön saliin. Tässä tarvittiin nopeita silmiä, jotta oikea nimi löytyi ja saatiin raksitettua listalta vikkelästi jonojen välttämiseksi. Yritin myös muistaan toivottaa jokaisen tervetulleeksi koulutukseen ja kertoa salin seinustalta löytyvästä kahvi- ja pullatarjoilusta. Emmi puolestaan huolehti liiton materiaaleista, joita oli jaossa ja omasta Raudikko Ruuna -yrityksensä myyntipisteestä. Ihastuin erityisesti upeisiin jouhikoruihin, sellainen taitaa päätyä omalle joululahjatoive - listalleni;)

SRL:n Kielo Kestinmäki ja Emmi Kupiainen ottivat yleisön vastaan kanssani.


Emmillä oli myös oma myyntipiste, johon yleisö ehti tutustua tauoilla.

 Kun yleisö oli saatu sisään saliin ja koulutus käyntiin, pääsin itsekin seuraamaan esitystä. Vasta vielä koulunpenkillä istuneena täytyy antaa Tuikulle, Minnalle, Annalle ja Mintille täydet pisteet kiinnostavuudesta ja esityksen havainnollistamisesta. Koska saliin ei ymmärrettävistä syistä voinut tuoda oikeaa hevosta, he olivat videoineet niitä ja toteuttamiaan koulutustilanteita. Kuinka paljon paremmin koulutuksen sisällöt aukesivatkaan, kuin vain kuuntelemalla! Vidot herättivät yleisössä myös hilpeyttä, sillä niissä nähtiin monia arkisia tilanteita, joita hevosten kanssa kohtaa. Näykkivä poni, yliaktviivinen ratsu parin vapaapäivän jälkeen ja pressu, joka onkin hevoselle ihan eri asia, kun suunta vaihtuu, noin esimerkkejä mainitakseni.

Itselleni koulutuksen tärkein oivallus liittyi oheiseen kaavioon eli siihen, kuinka tärkeää on vaalia hevosen rentoutta ja rauhallista mielentilaa koulutustilanteiden aikana, jotta hevonen oppisi suorittamaan siltä pyydetyt asiat myös jatkossa positiivisin ja luottavaisin mielin, mahdollisimman vähäisellä stressillä.
 

Hevosen tunnetilat vaikuttavat oppimiseen. Ahkera muistiinpanojen kirjoittaja vauhdissa!
 Luennon aikana paisi raapustelin muistiinpanoja, myös kuvasin tapahtumaa tätä blogia varten. Tehtävänäni oli nimittäin myös raportoida koulutuksesta teille, mahtaville lukijoillemme. Luennon päätyttyä siivosimme paikkoja liiton pääsihteerin - Fredin - kanssa, kasasimmme kahvikipot ja lautaset ja nostimme ylimääräiset tuolit takaisin seinustalle.

Voin suositella Hevosen hyvinvointi -koulutusiltaa lämpimästi jokaiselle hevosharrastajalle ja alan ammattilaiselle. Ilta antaa paitsi uusia ajatuksia, syventää jo opittua, tarjoaa eri näkökulmia neljän asiansa osaavan ja innostavan luennoitsijan muodossa sekä mahdollistaa itseään mietityttäneiden asioiden esiin nostamisen. Nyt siis kannattaa seurata Ratsastajainliiton ja oman alueensa tiedotusta siitä, milloin koulutuskiertue rantautuu alueellesi! Ja niille, joilta Helsingin kouluts jäi nyt välistä, kerrottakoon vinkkinä, että koulutus järjestetään suuren kysynnän vuoksi pääkaupunkiseudulla uudestaan myöhemmin.


Tuire Kaimio, Minna Tallberg, Anna Kilpeläinen ja Mintti Rautioaho koulutusillassa.

Koulutusterveisin,
Anu

maanantai 21. syyskuuta 2015

Lajikokeilussa flexi-bar: Voimailua taipuisan tangon kanssa

Ahkerasti erilaisia lajeja kokeillut tiimi Järvenpäästä otti myös rohkeasti haltuunsa heille uutena lajina flexi-barin. Tekstin on kirjoittanut Heli Vastamäki.


Kun Maria ehdotti meille muille JRS:n kuntokampanjalaisille, että ottaisimme lajikokeiluun flexi-barin, hän huomautti, että kyseessä ei sitten ole mikään juomabaari. Selitys olikin paikallaan, sillä ainakaan allekirjoittanut ei ollut sellaisesta lajista ikinä kuullutkaan.

Maria buukkasi meille ohjaajaksi monta vuotta flexi-bar-tunteja vetäneen Tiinan. Mukaan tulivat Maria, Heli, Anna ja Satu. Meillä piti olla treenit ratsastusseuran salivuorolla Harjulan koululla, mutta kävikin ilmi, ettei kellään ollut tuona päivänä sinne avaimia. No, onneksi elettiin vielä elokuun helteisiä päivä ja menimme treenaamaan aurinkoiselle ratsastuskentälle.

Saimme käteemme flexi-barin, joka onkin vinhan näköinen väline: tärisevän taipuisa tanko, jonka keskiosassa on kädensija ja päissä jonkin sortin pienet punnukset. Ideana on saada tanko värisemään ja värisyttämään kroppaa eri tavoin. Liike lisää veren virtausta lihaksiin. Veri tuo mukanaan happea ja poistaa kuona-aineita. Flexi-bar vahvistaa erityisesti rankaa tukevia selkä- ja vatsalihaksia on täten erinomaista oheisliikuntaa harrastajille.

Itse ihastuin flexi-bar-harjoitteluun kovasti, vaikka emme hiekkakentällä päässeet tekemään liikkeitä kuin pystyasennossa. Kun väristelytekniikan sai haltuun, se tuntui todella hyvältä lihaksissa. Hiki tuli, vaikkei syke välttämättä noussutkaan kovin paljon. Teimme flexi-barin kanssa myös haastavia tasapainoliikkeitä. Tätä lisää!

Lajikokeilussa kuntopiiri

Kymijoen Ratsastajat ovat hyödyntäneet mainiosti talliympäristöä ja kehittäneeet
siellä tehtävää kuntopiiriä. Oheisen tekstin on kirjoittanut Elina Lassila sekä kuvat on ottanut Krista Heikkilä. 
 
Keskiviikkoiltana kokoonnuimme Kat-Jus tallin piha-alueelle kuntopiirin
merkeissä. Ideana oli hyödyntää tarvikkeita, joita jokaiselta tallilta löytyisi,
ja joita voisi kätevästi hyödyntää kuntoilussa. Pihalla oli useita erilaisia 
toimintapisteitä, ja kokonaisuus kattoi hyvin eri kehon alueet. Pisteitä oli
perinteisistä vatsalihasliikkeistä ja naruhyppelystä farmarikantoon.
Kuntopiiri alkoi verryttelyllä. Hyppelimme ja juoksimme paikallamme.
Lisäksi hyödynsimme harjoja ojentamalla niitä parille eri tekniikoilla.
Verryttely valmisti kehon hyvin kuntopiiriä varten.


Kiersimme 12 rastin kuntopiirin kolmeen kertaan: emmäisellä kierroksella 60,
toisella 40 ja kolmannen 20 sekunnin ajalla. Välissä oli lyhyehkö juomatauko.
Kaikki saivat liikkua oman kuntotasonsa mukaisella haastavuustasolla. 
Lopetimme loppuvenyttelyllä, joka oli toteutettu joogaa hyväksi käyttäen.
Fyysisesti raskaimmilta tuntuivat naruhyppely ja puomin yli sivuttain
hyppääminen. Puomin päällä tasapainoilu ratsastusasennossa tuntui aluksi
todella hankalalta, mutta viimeisellä kierroksella se sujui jo paremmin.
Suosikkiliikkeeni oli porrasnousu. Suosikkeihini kuului myös istuma-asento
seinää vasten (kyykky seinää vasten).

Kaunis, aurinkoinen ja lämmin kesäilta sujui mukavasti kuntoilun merkeissä. 
Kuntopiiri oli kaikille soveltuva kuntoiluhetki eikä tuntunut liian raskaalta tai
hampaat irvessä tehtävältä lihaskuntoilulta!
 

Lajikokeilussa kiipeily: Adrenaliinia Atreenalista

Oheessa Kymijoen Ratsastajien kiipeilyblogi, jonka on kirjoittanut Sonja Sihvola. Kuvaajina ovat toimineet Sonja Sihvola sekä Nella Mäkelä. 


Oli lauantai-ilta eli parasta nuorten illanviettoaikaa, mutta siitä huolimatta teini-ikäinen Nella uskaltautui yli-ikäisen ja yli-innokkaan aikuisen, siis minun seuraani.
Olimme molemmat katselleet haikeina Tykkimäessä aina kiipeilyradan suuntaan, mutta noin tunnin jonotusaika oli joka kerta tylysti karistanut aikeemme. Nyt, syksyn viimeisenä huvipuiston aukioloviikonloppuna, suuntasimme päämäärätietoisesti portilta suoraan kohti kiipeilyrataa eli Atreenalia ja jes! pääsimme heti sovittelemaan kypäriä ja valjaita.

Emme oikein osanneet odottaa mitään, kyse oli paljolti itsensä voittamisesta, mutta selvästi molempia jännitti. Nella ei ollut ollut missään kiipelemässä, minä olin joskus ollut kiipeilyseinällä sekä kokeillut kalliolaskeutumista.  Silmäilimme molemmat tulevaa rataa herkeämättä samalla, kun valvoja yritti ohjata valjaiden lukkojen käyttöä ja kysellä, haluammeko korkealle vai matalalle, voima- vai tasapainoradalle. ”Korkealle!” sanoimme yhteen ääneen. Totesimme myös tasapainoradan olevan meille hyödyllisempi.
Rata koostui neljäntyyppisistä tehtävistä, joista yhdessä tasapainoteltiin kävellen erilaisia putkia tai vaijereita pitkin, yhdessä käveltiin tai ryömittiin verkkoa pitkin, yhdessä heilautettiin itsemme tasanteelta toiselle ja yhdessä liu’uttiin vaijeria pitkin.
 
Kiipeily tarjosi myös aivojumppaa, jotta muisti kuljettaa lukkoja mukanaan ja kiinnittää ne oikeassa järjestyksessä oikeaan paikkaan
Verkkoja pitkin kävely tai ryömiminen oli suorastaan lapsellisen helppoa, vain polvia sattui ryömiessä. Tasapainottelu kävellen oli muuten ok, mutta kun vaijeri tai putkirivistö samalla nousi yhä ylemmäs, alkoi tuskanhiki puskea esiin. Kumma kyllä, valjaat toivat ihmeellistä turvallisuudentunnetta, sillä koko ikäni olen taistellut korkeanpaikan kammoa vastaan ja tässä kammo oli läsnä vain hetkittäin. Valjaat oli myös tällä kiinteällä radalla suunniteltu niin, että käytännössä kiipeilijä ei voinut vahingossakaan irrottaa itseään turvavaijerista, sillä toista lukoista ei irrotettu lainkaan, vaan se kuljetettiin metallilaattojen ohi tehtävästä toiseen.

Kun jo heti alkuvaiheessa tuli kuitenkin eteen tehtävä, jossa oli useampi tasanne ja niiden välit piti ylittää köydellä itsensä heittäen, oli pakko hetki hengähtää. Tässä tarvittiin jo hieman fyysistäkin voimaa. Rennosta heilautuksesta tuskin saattoi puhua, niin kouristuksenomaisesti pidin kiinni köydestä. Myös Nellalla oli samanlaiset tunteet. Kun seuraavassa tehtävässä sai valita, käveleekö vaijeria pitkin vain leikkiikö köydellä Tarzania, valitsimme vaijerin.


Tavallisissa kiipeilytehtävissä valjaat toivat niin paljon turvallisuudentunnetta, ettei edes huomannut olevansa korkealla
 Henkisesti vaikeinta oli liukuminen, jossa oli pakko heittäytyä valjaiden varaan. Kiristelimme valjaita toisenkin kerran ennen kuin uskaltauduimme matkaan. Vastassa oli patja, josta roikkuivat kädensijat. Niiden avulla piti vetää itsensä ylös seuraavalle tasanteelle. ”Entä jos en saakaan kädensijoista kiinni ja pääse tasanteelle”, pohti Nella ennen liukua. Mutta liuku sujui kuten oli suunniteltukin, samoin itselläni.
Toisen, hieman pidemmän liu’un kanssa kävi hassummin. Kesken liu’un valjaitteni köydet kääntyivät niin, että tömähdin patjaan selkä edellä ja liu’uin vaijeria pitkin takaisin puoliväliin. Muutaman sekunnin aikana ehdin jo saada päähäni monta naurettavaa ajatusta, entä jos jäänkin tähän roikkumaan, koskakohan joku huomaa, miten minut saadaan täältä alas :) Kunnes aivoni toimivat taas ja aloin kiskoa itseäni vaijeria pitkin kohti patjaa.
Huh, selvisimme! Ja hieman hikinenkin reissu se oli. Siitä emme tosin ole varmoja, mikä osuus oli helteellä, mikä oli tuskanhikeä ja mikä puhdasta fyysistä rasitusta.


Rata oli kyllä nimensä veroinen. Adrenaliinia suorastaan pursui kroppaamme ja puolikas kotimatka meni ihan hujahtaen kokemuksia kerraten. Nella suunnitteli menevänsä uudestaan heti kun se vaan olisi mahdollista. Itselläni oli kaksijakoinen olotila. Toisaalta olin voittanut itseni ja se ehkä riitti, mutta ehkä sittenkin. Pitäisiköhän sitä ensi vuonna kokeilla voimarataa, kun olisi tässä vuoden vähän treenannut…


Liuku vaijerin varassa oli ehdottomasti pahin! Kiristelimme valjaita useita kertoja ennen kuin uskaltauduimme hypätä "kohti tuntematonta"

Lajikokeilussa kickbike: Naisen logiikkaa

Liikuntakuukaudet-kampanja on saatu päätökseen ja pian on aika julkistaa voittajat kilpailusta. Julkaisemme vielä muutamia saamiamme blogitekstejä, joita olemme saaneet osana kampanjaa. Toivottavasti näistä löytyy vielä vinkkejä siihen, mitä harrastaa ratsastuksen ohessa myös syyskuukausina!

Oheisen tekstin on kirjoittanut Kymijoen Ratsastajien Heini Mäkelä. 


Naisen logiikalla, kun yhdistetään potkukelkka ja polkupyörä, saadaan Esla-potkupyörä, vai kuinka? Joten, kun yhdistetään potkulauta ja polkupyörä, saadaan taas potkupyörä, tosin kahdella pyörällä ja ilman istuinta ja tavarakoria, siis junioriversio Eslasta, eli kickbike.
Kuntohaasteryhmämme viisi urheaa pioneeria kävi tutustumassa tähän lajijalostuksen uljaaseen hedelmään, kickbikeen, kauniina kesäiltana. Vehje oli vinka risteytys polkupyörää ja potkulautaa. Sarvet jarruineen antoi tunteen tavallisesta käsijarrullisesta polkupyörästä, mutta siihen se yhtäläisyys sitten loppuikin. Satulaa, jossa istuskella alamäessä, ei ollut ja polkimetkin uupuivat luonnollisesti. 

Tasamaalla vehje oli kohtuullisen mukava potkutella, ainakin aluksi, mutta ylämäessä alkoivat olemattomat lihakset valittaa. Aloittelija onnistuu kyllä potkuttamaan lihaksensa maitohapoille ja kannikkalihakset huutamaan hoosiannaa hyvinkin äkkiä. Ylämäessä alkoi kummasti kaivata sarvista sitä vaihtajaa, jolla olisi saanut kulkua vähän kevennettyä. Yllättävänkin kevyesti kickbike kuitenkin kulki soratielläkin. Mutta välineurheilua se on kyllä tämäkin. Sepelitiellä kunnolliset jalkineet ovat ehdoton edellytys mukavalle matkanteolle. Pohjastaan jo lähes puhki kuluneilla feikki-crokseilla jokainen kivi tuntui ikävästi jalkapohjassa ja terhakoista potkuista jäi suurin teho saavuttamatta, kun yritti pitää kengätkin jalassa. 

Kickbikestä tuli kumman nostalginen olo, sillä potkuttelu toi allekirjoittaneelle mieleen koulumatkat potkukelkalla. Suurin ero oli, ettei pyörillä varustettu versio tökännyt vähän väliä kiveen, joka pilkistää tiestä. Lajina potkupyöräily on varmasti hyvin kuntoa kohottava, sillä ainakin alaraajat saavat hyvää liikuntaa. ja kyllä korsettikin varmasti tiukkenee, sillä kroppa on kannettava koko ajan itse, ei voi satulassa istuskella ja nojailla sarviin. Kaiken kaikkiaan hauska peli, joka vaatii harjoitusta, ennen kuin uskaltaisin yhtään pidemmälle matkalle. Mutta harjoitus tekee mestarin tässäkin lajissa, sillä ABC-yöpyöräilyssä joku hurja potkutteli sen suunnilleen 60 km matkan moisella härvelillä!


lauantai 19. syyskuuta 2015

Nuorten äänellä 2020

Olemme Nuoret Päättäjät -ryhmässä ideoineet Ratsastajainliiton nuorisotoiminnalle omaa strategiaa vuoden 2015 alusta alkaen. Ajatuksena onkin ollut, että nuoret itse ovat pääroolissa strategiatyössä. Strategia pohjautuu Ratsastajainliiton Kaviouralla-strategiaan sekä nuorisotoiminnassa esiin nousseisiin tarpeisiin ja toiveisiin. Alkuvuodesta keräsimme ideoita ja ajatusia teemaan sekä benchmarkasimme muiden lajiliittojen nuorisotoiminnan strategioita.


Merkittävä vaihe strategiatyössä oli kesäkuussa, kun kokoonnuimme porukalla työstämään teemoja strategiaan kokonaisen päivän ajaksi. Aloitimme pohtimalla nuorisotoiminnan ja ratsastuksen vahvuuksia, heikkouksia, uhkia ja mahdollisuuksia, josta luontevasti siirryttiinkin itse strategian luomiseen näiden pohjalta. Päädyimme toteuttamaan strategian niin sanottuun tuloskorttimuotoon, jolloin se on helpommin havainnollistettavissa sekä selkeä kokonaisuus. 


Seiniin sähköisesti kiinnittyvät muistilaput toimivat hyvin työskentelyssämme, sillä ideoita sateli suunnalta jos toiselta - heti alusta alkaen tavoitteemme oli, että kaikki pääsevät osallistumaan työskentelyyn. Intensiivisen työskentelyn jälkeen saimmekin muodostettua mielestämme toimivan kokonaisuuden: Nuorten äänellä 2020 -strategian Suomen Ratsastajainliiton nuorisotoiminnalle. Visioksi muodostui: "Ratsastuksen ytimessä on hevonen, joka innostaa ja yhdistää. Ratsastusyhteisössä jokaisella nuorella on mahdollisuus kokeilla, osallistua vaikuttaa."


Kesäkuun tapaamisemme jälkeen strategiatyö jatkui vielä monelta osin. Nyt olemme päässeet siihen vaiheeseen, että Nuorten äänellä -strategia on kommenttikierroksella. Strategiasuunnitelmamme kiertää mm. seura- ja tallipalveluiden johtoryhmässä sekä SRL:n hallituksella. Nyt teilläkin blogin nuoret (ja vanhemmatkin) ratsastusta harrastavat lukijat on mahdollisuus osallistua strategiatyöhömme ja kommentoida sekä antaa kehittämisehdotuksia tuloskortistamme, jonka löydät alta. Kommentteja otamme ilolla vastaan 30.10.2015 asti osoitteeseen toivonen.eve@gmail.com.