torstai 28. toukokuuta 2015

Ratsastajaravit raviummikon silmin



Vermon raviradalla järjestettiin eilen keskiviikkona 27.5. ensimmäistä kertaa ratsastajaravit, joiden tarkoituksena oli kerätä yhteen hevosihmisiä yli lajirajojen. Tässä onnistuttiinkin erinomaisesti, sillä paikalla oli raviväen lisäksi ratsuihmisiä laidasta laitaan: tuntiratsastajia, ammattilaisia, ratsastavien lasten vanhempia ja tietenkin SRL:n Raviliiga-hevosen R.R.Nykäisyn omistajia! Tapahtuman takana on Mahdollisuuksien Hevonen nuorisotyön vastuuryhmä, johon myös meidän Nuorten Päättäjien Emmi kuuluu. Emmillä olikin iso rooli tapahtumassa, organisoinnin lisäksi hän nimittäin toimi ratsastajaravien juontajana!

Ratsastajaravit starttasivat hevosen maljalla. Kuva: Anu Kämäräinen

Itselläni ei juuri ole kokemusta ravimaailmasta, joten ratsastajaravit olivat minulle hauska tapa tutustua lajiin ja päästä kurkistamaan vähän kulisseihin, eli varikolle ja ohjastajien arkeen. Ravit eroavat monin tavoin itselleni tutuista ratsastuskilpailuista, joten ihmeteltävää ja opittavaa riitti! Esimerkiksi käsiohjelman lukeminen tuotti lieviä vaikeuksia alkuun, ennen kuin sain hieman opastusta... Alun tervehdyssanojen ja perinteisen hevosen maljan jälkeen vuorossa oli eläinlääkäri Katja Hautalan napakka luento ravihevosen hyvinvoinnista, jossa käytiin läpi mm. rataeläinlääkärin tehtäviä ja raveissa sallittuja varusteita, mikä herätti myös keskustelua yleisössä.

R.R.Nykäisy. Kuva: Anu Kämäräinen


Nykä ja Ilkka Korpi fanitapaamisessa. Emmillä on myös oma osuus Nykästä.


Luennon jälkeen vuorossa oli yksi illan kohokohdista, nimittäin Nykän tapaaminen! Nykä oli saapunut Vermoon Ypäjältä yhdessä valmentajansa Ilkka Korven ja muun hoitotiimin kanssa tapaamaan omistajiaan ja fanejaan. Nuori herra nautti selvästi huomiosta ja se poseerasi kymmenissä kuvissa sitä ihailemaan tulleiden ihmisten riemuksi. Nykä vaikutti hyvin toimeliaalta ja aktiiviselta 3-vuotiaalta ja välillä sitä meinasikin käydä seisoskelu pitkästyttämään. Tylsyys unohtui kuitenkin heti, kun vain löytyi uusi innokas rapsuttaja. Nykän lempipaikka löytyi sä´än kohdalta, sieltä rapsuttaessa pojan ylähuuli venyi kerrassaan muikeasti. 

Täytyy tässä kohtaa sanoa, että yllätyin, kuinka paljon ihmisä Nykä keräsi luokseen. Tallissa oli välillä hurja tungos, kun kaikki yrittivät päästä rapsuttelemaan Nykää ja vaihtamaan pari sanaa valmentajan kanssa! Porukka myös rupatteli iloisesti keskenään. Itselleni syntyi kuva, että kimppahevosen omistaminen - mikä ravimaailmassa on hyvin yleistä, toisin kuin ratsupuolella - on hyvin yhteisöllistä toimintaa. Omistajaporukan kanssa kokoonnutaan säännöllisesti tapaamaan hevosta, kannustamaan sitä kisoihin ja vaihtamaan kuulumisia. SRL:n Raviliiga-joukkueeseen mahtuu muuten yhä mukaan, eli jos innostuit, voit käydä hankkimassa itsellesi osuuden Nykästä satasella täältä. Sivuilta löytyy myös lisätietoa liigasta ja joukkueiden ajankohtaisista tapahtumista.


Raviohjastaja Hannu Torvinen. Kuva: Anu Kämäräinen

Nykän tapaamisen jälkeen pääsimme kuuntelemaan raviohjastajana leipänsä hankkivan Hannu Torvisen ajatuksia. Hän antoi myös pari hyvää vinkkiä illan pelejä varten. Ravipelit kun ovat iso osa raveja, pelaaminen pienelläkin panoksella tuo katsomiseen kummasti jännitystä! Emmi ja Heidi pelasivat illan aikana Toto4:ta, tosin menestys taisi tällä kertaa jäädä heikoksi. Minä en vielä uskaltautunut mukaan, mutta Heidin ja Emmin touhuja katsellessa totesin, että ehkä minäkin ensi kerralla... Kaksari, duo, Voittaja ja muut menevät kyllä vielä auttamattomasti sekaisin, mutta tässäkin asiassa harjoitus lienee se, joka tekee mestarin.

Ravien aikana sai myös halutessaan peliopastusta paikan päällä olevilta pelioppailta. Ensikertalaisenkaan ei siis tarvitse jäädä yksin ihmettelemään, vaan apua on tarjolla mieluisen pelitavan löytämisessä ja kupongin täyttämisessä. Tarjolla on myös valmiita pelikimppoja, joihin osuuden saa muutamalla eurolla. Itse huomaisin, että Vermoon oli kerääntynyt useita nuoremmista ja vanhemmista ihmisistä koostuvia porukoita, jotka selvästi olivat tulleet juuri pelaamaan. Omia suosikkeja myös kannatettiin äänekkäästi, mikä toi raveihin suuren juhlan tuntua!

Kurkistus varikolle. Kuva: Anu Kämäräinen

Ratsastajaraveissa nähtiin myös montén SM- karsintalähtö. Ensimmäinen ajatus lajista oli Heidin sanoin: "Ja mun sanotaan hyppäävän lyhyillä jalustimilla!" Monté-kuskien jalustimet ovat nimittäin todella lyhyet, siinä ovat reidet varmasti koetuksella. Täytyy nostaa hattua kuskeille, että he pysyvät kyydissä, kun hevonen alla päästelee ravia niin lujaa, kuin kavioista lähtee. Vauhti oli nimittäin montéssa ainakin omaan silmääni yhtä kova kuin kärryilläkin. Kiinnostava huomio itselleni oli, että vaikka ohjastajista iso osa oli miehiä, olivat montékuskit pääosin naisia. Olettaisin tämän johtuvan siitä, että naiset ovat kooltaan yleensä pienempiä ja sirompia, jolloin hevosen on helpompi juosta kovaa.  

Vauhtia riitti! Kuva: Anu Kämäräinen


Kaarteessa haetttiin hyvää paikkaa omalle hevoselle. Kuva: Anu Kämäräinen

Toinen illan kohodista oli, kun pääsimme mukaan ratsastajaravien nimikkolähdön palkintoseremoniaan. Heidi ojensi palkintokassin voitokkaalle parille Mika Forss/Star Martini, ja ratsastajaravien väki pääsi kerääntymään voittajakuvaan valjakon ympärille. Tässä sai olla tarkkana, sillä meille kerrottiin, että juuri rankan suorituksen tehnyt juoksija saattaisi tepastella levottomasti. Kärryjen eteen ei siis kannata mennä, jossei halua jäädä alle! Meidän voittajamme Star Martini otti tilanteen onneksi hyvin lungisti, joten kuvat saatiin räpsittyä rauhassa ennen, kuin hevonen poistui varikolle kohti kotimatkaa.

Lämmittelykierroksella ennen tositoimia. Kuva: Anu Kämäräinen


Palkintoseremoniassa Emmin johdolla. Voittajapari Mika Forss ja Star Martini. Kuva: Antti Savonjousi

Kokonaisuutena raveista jäi hauska fiilis, tänne voisi tulla uudemmankin kerran! Suosittelenkin jokaista ratsuihmistä käymään edes kerran raveisssa vähän katsomassa meininkiä ja nauttimassa hyvästä tunnelmasta. Raviväki on leppoista ja mukaan tuntui helpolta solahtaa.

Rattoisia ravihetkiä toivottaen,
Anu









torstai 21. toukokuuta 2015

Liikuntakuukaudet tulevat!

Oletko aina halunnut kokeilla jotain lajia, mutta yksin et ole saanut aikaiseksi sitä tehdä? Näin kevätkauden loppuessa talleilla ja hevostenkin pian päästessä kesälomien viettoon on hyvä aika suunnata ratsastajien katseet kohti oheisliikuntaa, jotta taas syksyllä paluu satulaan olisi kivuttomampaa. Liiton Kuntotyöryhmä onkin suunnitellut uudistetun liikuntakuukaudet -kampanjan, joka ajoittuu tänä vuonna kesäkaudelle ja on kestoltaan jopa kolme kuukautta pitkä. Ihan kohta päästään starttailemaan lajikokeiluiden kanssa, sillä kampanaja alkaa 1.6. ja päättyy vasta 31.8. Tässä on siis hyvä pitkä kesä aikaa kerätä talliporukka kasaan ja käydä kokeilemassa uusia lajituttavuuksia hyvässä seurassa!

Liikuntakuukausien aikana on myös samalla hyvä motivoida Kuntohaasteeseen tarttuneita porukoita liikkumaan läpi kesän aktiivisesti ja samalla saavuttamaan lopputestauksessa entistä parempia tuloksia. Jokaisessa lajikokeilussa tulee olla vähintään kaksi seuran jäsentä mukana ja kokeiluista tulee kirjoittaa lyhyt blogiteksti. Blogitekstit voidaan lähettää vasta syyskuun alussa kampanjan loputtua tai jo kesän aikana, jolloin niitä voidaan julkaista täällä blogissa inspiroimassa muita seuroja! Paras blogiteksti tietysti palkitaan, palkintona on kahden hengen liput Helsinki International Horse Show'n perjantai-illan avajaisnäytökseen. Eniten lajikokeiluja toteuttanut seura palkitaan viiden henkilön laajalla tasapaino- ja lihaskuntotestauksella (arvo 80e/hlö), toiselle sijalle sijoittuva seura saa palkinnoksi yhdelle henkilölle Liikkuva ratsastaja -oheisliikunnan ohjaaja koulutuksen (arvo 160e) sekä lisäksi arvotaan tuotepalkintoja kaikkien osallistujien kesken.

Lisätietoja Liikuntakuukaudet -kampanjasta löydät täältä. Kuntotyöryhmä myös vinkkailee omia ehdotuksiaan lajikokeiluiksi, ensimmäisenä vuorossa on Anne-Maarit Hyttinen, joka on mm. myös Liikkuva ratsastaja -koulutuksen takana.

 

Entäpä jos tänä kesänä kokeilisit vaeltamista? Suomessa vaellusreittejä on huikean paljon, sekä pitkille vaelluksille että päiväretkille. Erilaisia ja eritasoisia vaellusreittejä löytyy täältä.

Monien reittien varrella on sekä laavuja että autiotupia, jonne voi majoittua pidemmällä vaellusretkellä. Monien reittien varrella on myös vuokrattavia erätupia, joita voi tiedustella esim. täältä.

Luonnossa liikkuminen vaatii reitin mukaista fyysistä kuntoa, mutta on ehdottomasti myös henkinen voimavara ja mielentila. Retkellä tärkeää on myös hyvä seura! Kerää siis seurakavereistasi tai ystäväpiiristäsi sopiva poppoo, ja hyppää lenkkareihin!

Retkellä on huomioitava reitin pituus ja vaativuus, sääolot ja retken kesto jotta varustemäärä voidaan mitoittaa retkeen sopivaksi ja suhteuttaa valittu reitti omaan kuntoon sopivaksi. Päiväretkillä pärjää hyvin kumppareilla, lenkkareilla tai vaelluskengillä ja pienellä päivärepulla jossa kulkee päivän ateria ja riittävästi vettä, sekä kevyet sadevarusteet.

Vaeltaa voit perinteisesti patikoiden, maastopyöräilllen, meloen ja jopa ratsain, jos reitistöllä ratsastus on sallittua. Valitse itsellesi sopiva vaellusmuoto, ja lähde virkistymään luontoon hyvällä porukalla!

Hyvin suunniteltu vaellus sopii lähes kaiken kuntoisille, ja haastetta löytyy myös kovakuntoisille himoliikkujille. Retkeilyn ABC vaelluksen suunnittelun avuksi löytyy täältä


Mukavia metsähetkiä rentouttavan vaeltamisen parissa Suomen upeissa maisemissa!

Lisäksi Kuntotyöryhmän jäsen Sini Huhtala-Lanki vinkkailee kokeilemaan yhdessä suunnistusta, joka on sopiva harrastus iästä ja kuntotasosta riippumatta. Kerätkää porukka kokoon ja menkää yhdessä kokeilemaan kuntorastia! Täältä löydät koko Suomen kuntorastikalenterin.

Sinin vinkeistä löytyy myös melonta, Suomen vesistöissä riittääkiin tutustuttavaa, esimerkkireittejä löytyy mm. Melontareitit.com sivustolta. Oman elämänsä Robin Hoodit löytävät lähipaikkakuntien jousiammuntaseurat täältä, joissa voitte käydä tutustumassa lajin saloihin. Miltä kuulostaisi jousiammunta laukkaavan hevosen selästä? Lisähaastetta halutessanne Suomen Ratsastusjousiampujain Liitolta voi kysellä lähialueen harjoitteluporukoita ja mahdollisuuksia päästä kokeilemaan jousiammuntaa ratsain!

Yleisurheilun paristakin löytyy varmasti jokaiselle oma suosikkilaji. Menkää lähialueenne urheilukentälle tai järjestäkää tallillanne omat lajiottelunne. Ympäri Suomea löytyy myös useita satoja frisbeegolfratoja, joilla voitte kisailla kenen heitto onkaan tarkin. Löydät lähialueen radat täältä. Entä miltä kuulostaisi beachvolley rannalla? Jos ei lähialueelta sopivia rantoja löydy voi verkon virittää vaikka ratsastuskentälle!

Mitä lajia Sinä haluaisit kokeilla tänä kesänä?




 

Kiitokset Sinille myös kuvista!

tiistai 12. toukokuuta 2015

Eläimellistä menoa

Nuoret Päättäjät on mukana Ratsastajainliiton kuntohaasteessa. Jokainen on kohottanut kuntoaan omalla tahollaan - niin minäkin! Omaan liikuntapiirakkaani kuuluu pyöräilyä, lenkkeilyä, ratsastusta ja venyttelyä, pääasiassa. Suunnitelmissa on kyllä erinäisiä lajikokeiluja, mutta niistä lisää, jahka saan niitä toteutettua...


Sulassa sovussa ja pahasti solmussa! Kuva: Anu Kämäräinen

Viime päivinä oma liikkumiseni on ollut ihanan eläimellistä. Minulla oli nimittäin viikonloppuna hoidossa kokonaista kolme karvaista koirakaveria. Kultaiset cockerspanielit ovat kaverini ja sain ne hoitooni, kun hän lähti käymään siskonsa luona Tampereella. Lisäksi sain hoitooni myös anoppini lutuisen koiranpennun Tuiskun, ikää 13 viikkoa. Pennulla riitti jänniä hetkiä kahteen uuteen "isoon" koiraan tutustuessa ja kovasti se koitti saada niitä leikkimään. Spanielit ei vain olleet leikkimisestä kovin innoissaan... :D Metsässä oli kuitenkin hauska retkeillä yhdessä, ja siellä Tuisku sai vanhuksetkin juoksemaan kanssaan, ja minut siinä mukana! Välillä tosin mentiin kuono maassa kiinni jänniä hajuja haistellen, tasapaino kaikessa olla pitää.


Tuisku. Kuva: Anu Kämäräinen


Spanielien kanssa tein lisäksi "aikuisten" porukalla ihanan pitkiä reippaita kävelylenkkejä, kävimme sekä lauantaina että sunnuntaina reilun tunnin mittaiset lenkit ja pari puolen tunnin lenkkiä päälle! Hiki virtasi omassa selässäni auringon lämmittäessä mukavasti, ja koirat juoksi innoissaan edellä koko matkan. Kyllä taas huomasin, että saan motivoitua itseni paljon paremmin liikkeelle ja tehokkaammillle lenkeille, kun on seuraa, karvaistakin!


Metsäselfie.



Maanantaina pääsin myös ratsaille. Ratsunani on viime aikoina ollut 3-vuotias suomenhevostamma Vaavi, jonka ratsukoulutuksessa olen mukana. Vaavi suhtautuu työntekoon suokin suoruudella, sillä on hyvä työmoraali, eikä turhia kommervenkkejä. Tämän reippaan nuoren neidin kanssa on harjoiteltu ihan perusasioita, siirtymisiä, kulman ratsastusta, suoruutta ja tahdissa pysymistä. Itselleni nuoren hevosen ratsastaminen on ollut hyödyllistä siinä, että omia apujaan ja niiden selkeyttä joutuu tosissaan miettimään. Se myös antaa heti palautteen, ymmärsikö se pyyntöni vai ei. Harkoitukset jatkuvat!:)


Päivää paistattelemassa töiden jälkeen. Kuva: Anu Kämäräinen

Hauskoja ja antoisia liikuntahetkiä myös kaikille lukijoille!

tiistai 5. toukokuuta 2015

Heppakirjoja repun täydeltä

Olen aina ollut lukutoukka. Kirjojen tarinat kiehtovat, sillä ne herättävät iloa ja surua, ne jännittävät ja naurattavat. Kirjoista voi myös oppia uutta ja niiden kautta pääsee sukeltamaan mitä kiehtovimpiin maailmoihin. Heppakirjat tarjoavat lukijalleen kaikkea tätä: ystävyyttä, romansseja, hevosharrastuksen tarjoamia onnistumisia ja pettymyksiä, hevosystävien löytämistä ja niiden sairastumisia sekä hassuja kommelluksia, joita tallilla touhutessa voi sattua. Heppakirjojen kautta pääsee myös tutustumaan muun muassa hevosenhoitajan tehtäviin, oman hevosen omistamiseen liittyvään vastuuseen sekä jännittäviin kilpailutilanteisiin.

Haavikon ravitalli-sarjan luin alusta loppuun.

Yle uutisoi eilen, että nuorten hevoskirjoilla on vankka lukijakunta. Hevoskirjat säilyttävät suosionsa vuodesta toiseen tyttöjen suosikkeina ja ne myyvätkin tyypillisesti enemmän kuin "tavalliset" nuortenkirjat. Vaikka tänä päivänä ollaan huolissaan nuorten hiipuvasta lukuharrastuksesta, ratsastus näyttäisi olevan siitä harvinainen harrastus, että se innostaa nuoria lukemaan.

Tämä pitää täysin paikkaansa myös omalla kohdallani ja siksi juttu kolahtikin minuun niin osuvasti. Olen lukenut kaikenlaisia kirjoja siitä alkaen, kun ekaluokalla opin lukemaan, mutta hevoskirjat löydettyäni lukemiseni muuttui entistä aktiivisemmaksi. Raahasin koululla käyneeltä kirjastoautolta kotiin repun täydeltä hevoskirjoja, niin paljon kuin vain jaksoin kantaa. Lukemalla pystyin täyttämään kasvavan hevoskärpäsen puremani edes osittain, kunnes sain itse aloittaa ratsastuksen. Ratsastuksen aloitettuani hevoskirjat avautuivat minulle entistä kiehtovampina, sillä nyt olin itsekin heppatyttö, ihan kuten kirjojen päähenkilöt. Lemppareihini kuuluivat Nummelan ponitalli-sarja, jossa Kikka seikkailee ystäviensä kanssa Nummelan talli - nimisellä ratsastuskoululla sekä Nea-sarja, jossa ylipainoinen Nea Kivi joutuu muiden tallityttöjen pilkkaamaksi, mutta sinnikkäällä ja määrätietoisella toiminnallaan hän näyttää kiusaajilleen. Molemmat ovat Merja Jalon kirjoittamia lasten ja nuorten kirjoja, jotka jatkuvat edelleen.



Nummelan ponitalli-kirjoista mieleeni on jäänyt erityisesti sarjan esikoisteos, Yllätysori. Siinä Kikka ostaa vastoin kaikkien odotuksia itselleen markkinoilta vauhkona pidetyn kimon oriin nimeltä Husaari. Sen kesyttämisessä Kikalla menee kauan, mutta syksyn tullen Kikka osallistuu esteratsastuskisoihin ja näyttää Husaarin kanssa epäilijöilleen. Kirjassa tallitytöt leikkivät myös salapoliisia, sillä he epäilevät tallille tulleen uuden oppilaan, Tepan, motiiveja - ja syystä, kuten myöhemmin paljastuu. Jännittävät juonenkäänteet ja oman haaveiluni ihkaomasta hevosesta vaikuttivat varmasti siihen, että kirja oli yksi suosikeistani. Myös romantiikkaa sisältävät Tunturiratsastus, Paluu ponisaarelle ja Ponilahdella tapahtuu upposivat enemmän kuin hyvin;)



Sisäinen lukutoukkani ottaa minusta yhä toisinaan vallan ja silloin tulee ahmittua kirja loppuun asti vaikka yötä myöten. Vaikka lukumieltymykseni ovat nykyään vähän aikuisempaan makuun, ei lukemisen viehätys ole muuttunut miksikään: yhä kirjat naurattavat, itkettävät ja koskettavat kuten nuorempanakin. Kirjan avatessani astun aina uuteen seikkailuun.

Hyviä lukuhetkiä!

Anu