keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Lajikokeilussa voimistelu: JRS:n täsmäisku Gymnaestradaan lajitestailuissa!

Kesä on täynnä mahtavia liikuntatapahtumia, joihin kerätä porukka kasaan ja mennä nauttimaan yhdessä tekemisen riemusta sekä toivottavasti kauniista kesäpäivistä! Erilaisia tapahtumia voi löytää esimerkiksi Tapahtumainfosta.
Gymnaestrada valtasi Helsingin katukuvan muutama viikko sitten ja tarjosi samalla loistavan tilaisuuden päästä tutustumaan erilaisiin voimistelulajeihin. Gymnaestrada järjestään neljän vuoden välein ja Helsinkiin kokoontui yhteensä huimat 21 000 voimistelijaa yli 50 maasta. JRS:n lajitestaajat hyödynsivät tilanteen ja kävivätkin kokeilemassa useampaa eri voimistelulajia ja kertovat alempana kokemuksistaan.



Tapahtuman virallinen video

Joukossamme oli tämän osa-alueen lajien testaamiseen hurjapäitä ja vähän vähemmän hurjapäisiä osallistujia. Olipa hauskaa huomata, että erilaisista voimistelun lajeista löytyy kuitenkin kovin erilaisillekin testaajille mieluisia. Paljon teimme yhteistyötä lajikokeiluissa erilaisten testaajien kesken ja saimme jokainen kokea onnistumisen iloa. Osalla meistä oli jonkinlaista aiempaa kokemusta ja osaamista, monella heräsi kaipuu takaisin voimistelun pariin: vähintään tasapainoa, notkeutta ja venyvyyttä olisi jokaisen meistä hyvä harjoittaa lisää! 

Permanto: Permantovoimistelussa aiempi osaaminen pääsi loistamaan! Erilaiset tasapainoliikkeet ja kärrynpyörät olivat hauskoja testattavia joustavalla alustalla. Kärrynpyöristä testiryhmämme kokeili ihan perusversiota, yhden käden kärrynpyörää sekä hyppykärrynpyörää, jossa kädet menevät maahan vasta korkealta ilmasta. Vähemmän hurjapäiset testiryhmän jäsenet toimivat kannustusjoukkoina ja kuvaajina näissä tempuissa.
Trampoliinivoimistelu: Trampoliinivoimistelussa oli mahdollisuus kokeilla sekä yksittäisellä isolla trampoliinilla tehtäviä hyppysarjoja että pieneltä trampoliinilta juoksuvauhdilla tehtäviä erillisiä hyppyjä. Iso trampoliini oli yllättävän joustava ja haasteelliselta tuntui löytää tasapainoa hyppyjen välillä, jotta laskeutuminen sujuisi hallitusti ja ponnistus uuteen hyppyyn onnistuisi hyvin. Ilmalennon arviointi ja tasapainon säilyttäminen tuntuivat alkuun haastavilta, samoin kuin trampoliinin joustavuuteen tottuminen. Kotipihan tramppa ei sitten taidakaan olla ihan samanlainen kuin kilpailutrampoliini. 

Rytminen voimistelu: Rytminen voimistelu osoittautui ei hurjapäille sopivaksi lajiksi! Eri välineillä tehtävät yksinkertaiset liikkeet vaativat hyvää koordinaatiokykyä ja osoittautuivat toisaalta kovinkin haasteellisiksi, mutta yllättäen pienellä harjoittelulla ne useimmiten alkoivat hieman sujua. Nauha välineenä oli erittäin haastava. Tuntui vaikealta pitää nauha jatkuvassa liikkeessä, ilman maakosketusta ja ilman solmuja! Kuitenkin saimme tehtyä yksinkertaisia kuvioita hetken ilman niitä solmujakin. Narulla kokeiltiin erilaisia hyppyjä, välihypyillä, vuorojaloilla ja ilman välihyppyjä. Keilat osoittautuivat hauskoiksi välineiksi! Saimme ohjausta erilaisista heitoista puolikkaalla kierroksella, koko kierroksella, vaakakierroksella ja yritimme myös pyörittää keiloja kämmenellä. Lopuksi harjoittelimme myös yhdellä kädellä kahden keilan jonglöörausta. Haastavaa ja hauskaa! Testiryhmäläisen lapsi harrastaa lajia ja vanhemmalle tuli selväksi, ettei se ihan niin helppoa taida ollakaan kuin miltä se osaavampien esittämänä näyttää. Ajattelimme perustaa rytmisen tätiryhmän, tosin koreografiset ja esteettiset saavutukset eivät ehkä täyttäisi kovin kummoisia kriteerejä, mutta onnistumisen iloa ja riemua olisi sitäkin enemmän! 

Telinevoimistelu: Telinevoimistelussa pääsimme kokeilemaan puomia ja eritasonojapuita. Puomilla olo oli jokseenkin hutera ja korkeanpaikankammoiselle lähellä tuskaista. Mukavaa olla kovin kaukana omalta mukavuusalueelta! Onneksi joukossamme oli tälläkin osa-alueella loistavia yksilöitä, jotka pystyivät näyttämään huterajalkaisille, missä tavoite voisi olla. Tuntui oudolta, että maassa yhtä leveällä kaistalla kävely ei tuota mitään vaikeuksia ja sama kaista nostettuna reiluun metriin olikin lähellä hirvittävää. Maapuomilla tätijäsenistämmekin yksi teki kärrynpyöriä muiden ihmetellessä kamerat kädessä. Puomilla kokeiltiin erilaisia tapoja kävellä: kukonaskelia ja jalanojennuksia. Myös vaakaa kokeiltiin kovasti tehdä. Ja osaavammat toki tekivät mm. jalan ylösojennuksia vartalon viereen. Eritasonojapuilla kokeiltiin erilaisia kieppejä ja riipuntoja. Hauskaa riitti (ja seuraavana päivänä terävää lantionalueen jomottelua) ja arkajalkaisinkin (allekirjoittanut) sai avustettuna jonkinlaisia kiepintekeleitä aikaiseksi. 

Akrobatia: Akrossa notkeimmat testiryhmäläiset tekivät erilaisia spagaatteja, siltoja, siltakaatoja, ylimenoja, vaakoja ja jalanojennuksia. Yhteisliikkeinä kokeiltiin tähteä ja avustettuja käsilläseisontoja. Käsilläseisontaa
oli mahdollista harjoitella myös pehmustetulla alustalla pehmustettua tukea vasten. Selväksi tuli, että pieni annos rohkeutta ja iso annos notkeutta ovat erittäin tarpeen tässä lajissa!

Gymnaestrada oli huippupaikka päästä testaamaan eri lajeja voimisteluun liittyen. Mukava verestää muistoja ja testata, mitä se koululiikunta tai vanha liikuntaharrastus oikein on ollutkaan.

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Lajikokeilussa jooga: JRS:n lajitestaajat yin-joogaamassa


Jälleen luvassa innokkaiden järvenpääläisten lajitestausta, tällä kertaa vuorossa yin-jooga. Lajikokeiluiden blogitekstit ovat osa SRL:n liikuntakuukaudet -kampanjaa. Kiitämme tekstistä ja kuvista Anne Kärkeä & muita JRS:n innokkaita lajikokeilijoita!

Tiistaina 7.7.2015 oli osoitteena Studio Z-World ja Elisan ohjaama meille ratsastajille erityisesti suunnattu yin-jooga. Paikalla olivat JRS:n testaajina Maria, Kirsi, Elina, Sirpa, Henna, Elisa ja Anne. Ennen joogan alkua kuului kommentteja, kuinka tämä on ainakin helpompaa kuin se edellinen (vikellys). Ensimmäinen asana kevyessä taaksetaivutuksessa polsterin päällä antoi jo esimakua ei-niin-helposta lajista ja viimeistään leveän lapsen asana otti luulot pois viimeisiltäkin helppoudesta haaveilevilta.



Joogaopettaja Elisa oli suunnitellut yinin sisällön juuri ratsastajien erityispiirteitä ajatellen ja monessa kohdassa tuntia pääsi todellakin tunnistamaan kehossaan niitä kireyksiä ja jännityksiä, jotka vaikuttavat siihen ”leipälajiin” eli ratsastukseen. Eipä ole mikään ihme, että kierrossuunnan vaihtaminen saa välillä aikaan kaaoksen, jos oman kehon puolet ovat keskenään eri tavoin jäykkinä, jännittyneinä ja joustamattomina. Hengittämisen ja rentouden merkitys korostui tässä lajissa ja samaa voidaan varmasti yrittää soveltaa myös hevosen kanssa työskentelyssä.

Lopputulemana suunnittelemme ratsastajille omaa joogaryhmää Elisan ohjaamana kerran viikossa ja ensi viikolle jo seuraavaa joogakertaa. JRS:n lajitestaajat siis kiittävät ja kumartavat: ”Namaste!”

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Lajikokeiluna frisbeegolf: Kun Heppatytöt lentävän lautasen kohtasivat


Iloksemme olemme saaneet jälleen uusia liikuntakuukausien lajikokeilutekstejä julkaistavaksi blogiimme. Järvenpään ratsastusseurassa on käyty jälleen tutustumassa uuteen lajiin ja tällä kertaa luvassa on frisbeegolfia. Oheessa myös lyhyesti kuvailtuna perus heittotekniikat, joiden avulla pääsee lajissa hyvin alkuun.

Blogitekstejä lajikokeilustanne voitte lähettää osoitteeseen nina.kaipio@ratsastus.fi ja julkaisemme niitä läpi kesän täällä blogissamme. Tarkempi informaatio liikuntakuukaudet -kampanjasta löytyy täältä.



Meillä Järvenpäässä talli sijaitsee Vanhankylänniemessä jonne vuonna 2011 rakennettiin myös frisbeegolfrata. Näitä lentäviä kiekkoja on siis väistelty ja vähän arasteltu hevosten kanssa liikkuessa. Onhan suurin osa pelaajista nuorehkoja miesporukoita joista lähtee vielä meteliä, meidän rauhallinen niemi oli siis vallattu. Vuosien varrella olemme kuitenkin jo sopeutuneet ja mahdumme kaikki loistavasti samalle niemelle. Tänä kesänä niemessä on aloittanut toimintansa uusi yrittäjä joka on lisännyt aktiivista toimintaa, nyt pongasimme ilmoituksen frisbeegolf illasta aloittelijoille ja vieläpä naisille. Meidän kuntohaaste/lajikokeiluporukasta matkaan lähtivät Henna ja Saija. Järjestäjänä olivat yhteistyössä Uusi Vanhis ja Järvenpään Frisbeegolf ry. 

Ilta alkoi lyhyellä kertomuksella lajista ja säännöistä, meitä oppilaita paikalla oli noin 15, osa joskus heittäneitä ja sitten meitä joiden kokemukset liittyivät kultaiselle 80-luvulle ja niihin huoltoasemilla myytyihin kiekkoihin. Siirryimme reippaiden opettajien johdolla nurmikolle tutustumaan eri heittotapoihin, kyllä sitä muovilättyä viskotaan usealla eri tavalla ja kiekkojakin on vielä erilaisia radan eri vaatimuksiin, totesimme että olemme jälleen välineurheilun ytimessä, tosin kiekot eivät ole kovin kalliita ja alkuun pääse kahdella eri kiekolla. Hmm ehkä siis kuitenkin melko edullinen laji tähän omaamme verrattua, mutta niihin tekniikoihin. 

Rystyheitto eli backhand on varmasti se, joka lähinnä vastasi sitä mökkifrisbeetä. Mutta ei kuitenkaan yhtään tässä määritelmä heitosta virallisilta sivuilta: Jotta kiekko lentäisi mahdollisimman pitkälle aloituspaikalta, pitää heiton taakse saada voimaa myös jaloista, lantiosta ja hartioista. Tämä tapahtuu kurottamalla kiekolla kohtisuoraan taaksepäin ja vetämällä kiekko kädellä rinnan editse mahdollisimman lähellä vartaloa. Kiekkoa kuljettavan käden lähestyessä ääriasentoaan ranne lukitaan ja ääriasennossa kiekko irtoaa kädestä. Kiekkoa ei siis heitetä ranneliikkeellä vaan koko vartalo toimii ikään kuin jousena, joka linkoaa kiekon radalleen. 

Ensimmäiset heitot olivat niitä kuuluisia oho heittoja jotka kirposivat kädestä liian aikaisin tai muuten vaan suuntaus oli pahasti pielessä, onneksi osaa nauraa itselleen sitä tämä vaatii ehdottomasti, koska kivaa pitää olla. Se ihan oikea huuto on FORE! jos kiekko on menossa aivan väärään suuntaan ja ehkä vielä lähelle muita kulkijoita. 

Seuraavaksi pääsimme kokeilemaan kämmenpuolen heittoa eli forea: Perinteisen rystypuolen heiton eli backhandin lisäksi kannattaa opetella kämmenpuolen heitto, jota joskus kutsutaan myös “foreksi” (engl. forehand tai sidearm). Siinä kiekon alle asetetaan etusormi ja keskisormi siten, että ne ovat molemmat kiekon etureunaa vasten. Yläpuolelle tulee peukalo samaan tapaan kuin rystyheitossa eli kohtisuoraan heittosuuntaa kohden. Oleellinen ero rystyheittoon on se, että kämmenheitossa suurin osa voimasta tulee pelkästään ranteesta. Käden liikerata kulkee siten, että heittoon lähdetään kyynärpää edellä. Järjestys on kyynärpää, ranne, sormet. Suurin kämmenheiton tarjoama etu on, että siinä kiekon pyörimissuunta on päinvastainen kuin rystyheitossa eli se kaartaa heiton lopussa luonnostaan oikealle. Opettelemalla kämmenheiton, käytettävissä on aina heitto, joka kaartaa luonnostaan haluttuun suuntaan. 

Jep jep, kahdella eri tekniikalla haluttuun suuntaan, ei ihan vielä ensikertalaisella sujunut, mutta jatketaan vielä yhteen tekniikkaan eli Upsiin, joka tuntui heittäessä mehukkaasti olkapäässä, mutta oli melko tehokas heitto jos oli jostain syystä ajautunut esim. pusikkoon. (Upside down) Pään yläpuolelta heitetty, usein korkea heitto. Kun näillä eri tekniikoilla on päästy riittävän lähelle koria, suoritetaan viimeinen heitto eli puttaus ja lätty on korissa, helppoa? Ei varsinaisesti. 

Heittotreenien jälkeen meidät kuitenkin jaettiin 4 hengen ryhmiin ja jokaisen ryhmän mukaan lähti vielä kaksi ohjaajaa, ja sitten vaan pelaamaan. Järvenpäässä rata on 9-väylän pituinen ja yhtä pitkää väylää lukuun ottamatta väylien ihannetulos olisi 3 heittoa, testiryhmämme heitot taisivat osua 4-9 heiton välille/väylä. Jo tällä ensimmäisellä kierroksella havaitsimme kehitystä heitoissa, suuntaukset olivat vielä enemmän tuurin kuin osaamisen tulosta, mutta aina välillä kiekko tuntui menevän edes osittain väylän suuntaisesti. Mutta kyllä niitä puskia ja puiden juuriakin tuli tutkittua. 

Pelaaminen oli todella hauskaa ja voimme ehdottomasti suositella muillekin lajin kokeilua. Itse kilpailussa emme vielä menestyneet, mutta seuraavalla kerralla sitten myös palkinnot kotiin. Askelmittarin mukaan liikuttua tuli reilun 5000 askeleen verran. Menemmekö uudestaan, varmasti! Lisäksi hyötyä on myös radan ja pelisuunnan tiedostamisesta, helpottaa jatkossa hevosen kanssa liikkuessa.

perjantai 10. heinäkuuta 2015

Lajikokeilu ratsastuksen parista: Issikkamaasto

Myös me Nuoret Päättäjät -osallistumme liiton kuntohaasteeseen, kuten jo aiemmin onkin kerrottu. Käynnissä on tällä hetkellä myös Liikuntakuukaudet -kampanja, jonka tiimoilta olimmekin tekemässä tiistaina 7.7. lajikokeilua.

Lajikokeiluja myös lajin sisällä

Ratsastus on siinäkin mielessä hieno liikuntamuoto, että meillä on jo pelkästään oman harrastuksemme sisällä useita erilaisia lajeja. Näin vannoutuneelle koulutuupparille esimerkiksi valjakkoajo tai vikellys ovat melko tuntemattomia. Tiesitkö muuten, että ratsastuksen alle kuuluu yhteensä yhdeksän kilpalajia? Tällä kertaa lähdimmekin toteuttamaan lajikokeilua oman harrastuksemme sisältä eli tutustuimme islanninhevosiin käymällä issikkamaastossa. Mukaan lähti Nuoret Päättäjät -ryhmästä Emmi, Heidi ja Eve, SRL:lta Nina sekä kuntotestaajamme Tessa. Paikaksi valikoitui Ankis Stall Kirkkonummelta. Talli on SRL:n hyväksymä harrastetalli sekä laatutalli.

Ennakkoluuloille kyytiä

Häpeän tunnustaa, mutta minulla oli jonkin verran ennakkoluuloja. Mielikuvissani kärjistäen kaikki islanninhevospaikat ovat hyvin askeettisia ja islanninhevoset ovat persoonattomia peräkkäin puksuttavia polleja. Onneksi ennakkoluuloni osottautuivat heti täysin vääriksi :) Ankis Stallin miljöö oli upea isoine laitumineen sekä hyvinhoidettuine hevosineen. Maastomme vetäjäksi saimme Kaisa Heinosen, joka jakoikin meille heti ensimmäiseksi hevoset. Halusimme kaikki reippaat hevoset ja hetimmiten niistäkin rupesi paljastumaan selkeitä persoonallisuuksia. Yksi oli kiltti ja reipas, toinen ei tykännyt jos liian lähelle meni toisella hevosella, kolmas saattoi jopa vähän pukitella ja neljäs rakasti vauhtia. Itselleni sain ratsuksi Hrappurin, joka oli varsin veikeä ja ystävällinen tapaus. Kovin pieniltä issikat kyllä vaikuttivat, varsinkin meistä kaikki taisivat olla yli 170 senttisiä. Islanninhevosten keskimääräinen säkäkorkeus onkin noin 135 cm, mutta ne ovat hyvin vahvoja. Selästäkäsin tuo pienuus kuitenkin unohtui.

Emmi ratsunsa Katlan kanssa.
Tekstin kirjoittaja ratsunsa Hrappurin kera valmiina maastoon.

Vauhtia ja upeita maisemia

Ennen maastoa kävimme läpi turvallisuuskuvioita sekä muita käytäntöjä. Maastossa pääsimme upeiden maisemien lisäksi kokeilemaan eri askellajeja. Opettelimme töltin ja ravin eroja - kaikki taisivat päästä myös tölttäämään sekä pääsimme laukkaamaan myös vauhdikkaan laukkasuoran. Ihmettelimme myös hevosten ketteryyttä kivikkoisillakin reiteillä. Maastossa kiertelimme kaksi tuntia ja käyntipätkillä pääsimmekin kyselemään ohjaajaltamme valtavan määrän erilaisia kysymyksiä islanninhevosiin liittyen. Maaston jälkeen kokeilimme vielä ovaalirataa ja siinä eri askellajeja. Reissun jälkeen hevoset hoidettiin, annettiin iltakaurat ja päästimme ne takaisin laitumelle muun porukan joukkoon. Issikkamaasto ja issikat olivat hieno uusi kokemus - suosittelen kaikkia muitakin ainakin kokeilemaan!





keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Reilua peliä? Kerro sinä onko!

Ratsastajainliiton Reilun Pelin työryhmä on työstänyt koko jäsenistölle jaettavan kyselyn, jossa kartoitetaan yhdenvertaisuuden ja reilun pelin mukaisen toiminnan toteutumista Suomen ratsastus- ja hevosurheilun keskuudessa. Itse tiedän, että tämän lajin parissa yhdenvertaisuus ei aina toteudu. Valitettavasti. Tämän vuoksi toivonkin, että myös sinä vaikutat tuomalla oman mielipiteesi julki!

Kyselyyn vastaaminen vie noin 5-10 minuuttia, ja sen voi tehdä anonyymisti. Yhteystiedot voi myös jättää kyselyn loppuun mikäli haluat Ratsastajainliiton olevan yhteydessä sinuun. Tällä kertaa kaikille tarjotaan siis mahdollisuus ilmaista ratsastusmaailmaan liittyviä epäkohtia - tai miksei hyviäkin puolia - niin, että ne tulevat liiton päättävän toimen tietoon. Keskustelupalstat kun eivät ole kovin vaikuttava väylä vaatia muutosta.

Kysymyksiä on rakennettu mahdollisimman monipuolisesti, ja lisäksi kyselyn lopusta löytyy vapaa sana -sarake, johon voit tiivistäen vuodattaa sydämesi työryhmällemme. Itse olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että vain asioihin vaikuttamalla voi tehdä muutoksen, ja haluan ainakin toistaiseksi uskoa, että pystymme yhdessä rakentamaan lajillemme paremman ja yhdenvertaisen tulevaisuuden. Matka on pitkä, mutta toiminta on aloitettu, ja nyt on teidän vuoronne auttaa meitä Reilun Pelin työryhmässä suuntaamaan toimenpiteemme oikein!


perjantai 3. heinäkuuta 2015

Lajikokeiluna vikellys – Tasapainoa etsimässä

Ensimmäinen kuukausi takana kolmikuukaista liikuntakuukaudet -kampanjaa ja saimme iloksemme ensimmäisen blogitekstin julkaistavaksemme Järvenpään ratsastusseuran innokkailta lajikokeilijoilta. Laittakaa ihmeessä jo nyt lajikokeilutekstejä tulemaan, parhaat kirjoituksethan palkitaan kahden hengen Helsinki International Horse Show'n perjantai-illan lipuilla! Blogitekstejä voitte lähettää osoitteeseen nina.kaipio@ratsastus.fi ja tarkempi ohjeistus liikuntakuukaudet -kampanjasta löydätte täältä.


Kuvassa Anne Kärki
”En pysy tuolla millään, en pääse edes selkään!” Tällaisia epäuskon huudahduksia kuultiin ennen tunnin alkua, kun Järvenpään ratsastusseuran lajikokeiluporukka lähti viiden naisen voimin kokeilemaan vikellystä. Mukana olivat Anna, Anne, Heli, Maria ja Sirpa. Opettajaksemme saimme alan ammattilaisen Silja Ahosen.
Kyllähän me selkään pääsimme (tarmokkaalla punttauksella) ja pysyimmekin siellä. Ratsastajien oli vaikea hahmottaa, miten selkään pääsee ”väärinpäin” eli hevosen oikealta puolelta, mutta jotenkin sinne könyttiin.


Kuvassa Anna Huittinen
Pääsimme kaikki kierrokselle Poju-suokin selkään kaikkiaan kolme kertaa. Ensimmäisellä kierroksella harjoittelimme perusliikkeet rauhallisessa käynnissä. Toisella kierroksella tuli pari uutta liikettä ja pyrimme tekemään liikkeet hallitummin. Kolmannella kierroksella pääsimme jo kokeilemaan tasapainoamme ravissa, mikä lisäsi vaikeuskerrointa aika tavalla. Vauhti lisäsi kyllä myös hauskuutta, mikä näkyy ottamistamme kuvista iloisina hymyinä. Maria uskalsi ainoana meistä kokeilla selässä seisomista ravissa ja teki puolihallitun hypyn alas täräyttäen hieman nilkkaansa. Siinä puolitoistatuntisen kokeilumme ehkä jännittävin tilanne.
Totesimme vikellyksen olevan haastava laji, joka on sekä hauska että koukuttava. Kyllä jäi vähän kutkuttamaan, että saisiko harjoittelun myötä tasapainoaan kehitettyä niin paljon, että pystyisi esimerkiksi seisomaan hevosen selässä vähän reippaammassakin tahdissa? Toinen kokeilukerta Siljan johdolla onkin jo tilauksessa.

                                                                   Kuvassa Maria Palo

Kiitokset tekstistä ja kuvista Järvenpään ratsastusseuran lajikokeiluporukalle!