maanantai 31. elokuuta 2015

Lajikokeilussa: Kuntonyrkkeily


Ratsastajainliiton Liikuntakuukaudet -kampanja lähenee loppuaan, ja tänään onkin viimeinen sauma toteuttaa lajikokeiluja tämän kampanjan puitteissa. Mikään ei toki estä aktiivista ja monipuolista liikkumista lajikokeilujen muodossa kampanjan päättymisen jälkeenkin! Lomakkeiden ja liitteiden lähettämiselle aikaraja täyttyy tosin vasta ensi viikolla, joten blogitekstejä ehtii naputella vielä hyvän aikaa.

Reilu viikko takaperin aktivoiduimme Ratsastajainliiton toimiston työntekijöiden kanssa kokeilemaan kuntonyrkkeilyä, joka meille kaikille oli aivan uusi laji. Itse sain siitä sopivan oppitunnin seuraavalle päivälle nimeämällä erinäisiä jumissa olevia lihaksia, fysioterapeuttiopiskelija kun olen. Kokonaisuudessaan tunnin mittainen liikuntatuokio oli täynnä hauskaa ja toiminnallista treeniä, jolla sai hien pintaan ja sykkeet korkealle. Tuntuivat toimistotyöntekijät myös kiittelevän jännittyneiden hartioiden saamasta liikkeestä.



Itse leikkiammattilaisena ratsastajana olin tyytyväinen monipuoliseen liikkeeseen, mitä ylävartaloon tuli varsinkin nyrkkeilysäkkiin iskuja täräytellessä. Laji onkin omiaan juuri hartiajumeista kärsiville, ja toiminnallisena lajina nostattamaan sykettä aivan huomaamatta. Sosiaalinen puoli hoituu tekemällä paljon hommia parin kanssa.

Eli sanoppa tähän yksikin hyvä syy, miksen suosittelisi kuntonyrkkeilyä myös muille ratsastajille? Eipä tule mieleen!

sunnuntai 30. elokuuta 2015

Lajikokeilussa Salpavaellus

Kymijoen ratsastajien Katri sekä Heini osallistuivat Rantatien linjat Salpavaellukselle 26.-28.6.
ja näin ottivat osaa liikuntakuukaudet-kampanjaan lajikokeilullaan. Oheessa Heini Mäkelän 
kirjoittama teksti vaelluksesta. Kiitos myös kuvasta heille. 

Kateus on kummallinen asia. Joskus se ajaa ihmisiä aivan äärimmäisiin tekoihin, 
mutta aika ajoin siitä voi koitua jotain hyvääkin. Se voi johtaa myös upeisiin kokemuksiin, 
niin kuin tässä tapauksessa.

Minä olin kateellinen hevoselleni. Luit aivan oikein, siis hevoselleni. Ernest oli tehnyt
Salpavaelluksen, eikä todellakaan minun kanssani, vaan Arhon. Ja siitä se ajatus sitten lähti. 
Minä myös! Mutta ei se Erkkakaan yksin matkaan lähtenyt, kaveri oli löydettävä minunkin.
Koko kevään asemasota sai viimein Katrin puolustuslinjan murtumaan. Väsytystaistelun tuloksena
kaksi "tätiä" ja "juoksupoika" lähtivät kohti Salpalinjaa, tällä kertaa omin jaloin, ilman hevosia.
Upouusi askelmittari lanteilla keikkuen, osin "lainahöyhenissä" marssi ryhmämme komentopaikalle
hyvissä ajoin käskynjakoa varten. Tällä reissulla kaikilla oli sentään omat kengät jalassa, 
joskin on myönnettävä, että minulla oli ratsastussellaiset. Asiantuntevan (kamera, taskulamppu ja
urheilujuomapullo vyölaukussa keikkuen) ja urheilullisen (siskon Elimäen Vauhdin puku päällä) 
näköisinä siirryimme Punkkisen Esan joukko-osastoon. 

Tasamaan tallaajille maasto oli pienoinen kulttuurishokki. Itärajan mäet ja kiipeäminen korsuihin
alas ja taas ylös haudutti varpaat ja turvotti nilkat. Onneksi jalkojen kylmäys onnistui samalla, kun
talviturkki putosi ensimmäisenä iltana tyylikkäästi Rantaharjun laiturilta mereen. Pyyhinlampeen hikiset
varpaat upposivat lauantai-iltana kalojen kauhuksi. Kylläpä siinä sielu lepäsi pitkän vaelluksen jälkeen
kauniissa suvi-illassa saunan lauteilla makoisista löylyistä nauttien. 

Puolijoukkueteltan suojissa toiset nukkuivat (Katrilla kunnon patja ja poikansa makuupussi) ja toiset
palelivat käpy selän alla. Välineillä on väliä, se ainakin tällä reissulla tuli todistettua. Suomen suvi
on kylmä ja vähäluminen ja makuupussin comfort +10oc hah, katkeraa naurua! Mutta kyllä sitä 
suomalainen on pari yötä vaikka aidan seipäänä hyvän asian puolesta. 

Perjantai-illasta sunnuntaihin puoleen päivään marssimme pitkin Salpalinjaa tuntien suurta kunnioitusta
rakentajia ja suunnittelijoita kohtaan. Itsenäisen Suomen Salpalinja, sen massiivisuus ja loppuun asti 
ajatellut puolustusratkaisut, saivat meidät hiljaisiksi ja nöyriksi. Mitä ei ole nähnyt, ei voi ymmärtää 
konkretisoitui reilun 30 km matkalla, jonka kuljimme Kaakkois-Suomalaisissa metsissä, 
pelloilla ja pihoissa seuraten Salpalinjaa ja tutustuen sen uskomattomiin rakenteisiin.

perjantai 28. elokuuta 2015

Lajikokeilussa taiji - qigong - yiquan: Sisäisen hymyn lumoissa

Järvenpään ratsastusseuran Team JRS on jälleen kunnostautunut Liikuntakuukaudet-kampanjassa. Heli ja Maria hankkivat tiimille kerralla kolme lajikokeilupistettä, sillä Sanbao Järvenpään tapahtumassa käytiin läpi taijin, qigongin sekä yiquanin alkeet. Harjoituksissa tapasimme myös kaksi muuta ratsastusseuran jäsentä, jotka ovat harrastaneet näitä lajeja jo pidempään. 

Harjoitusten vetäjä Veli-Matti Peltola kertoi, että kaikkien näiden kiinalaisten lajien perustana on sisäinen hymy eli hyvä olo ja rentous. Rentouden opettelupa olikin ensikertalaisille yllättävän haastavaa. Pääsimme kuitenkin kiinni ajatukseen siitä, että jäntevä rentous onkin voimaa ja kehonhallintaa. Nämä taidot ovat tunnetusti kultaa myös hevosen selässä. Pyysipä Veli-Matti meitä useaan otteeseen harjoitusten aikana etsimään ”ratsastusasennon”: pää pystyssä kuin joku vetäisi kohti kattoa, hartiat rennosti takana, polvet hieman koukussa. 

Kaikki kolme lajia auttavat moneen vaivaan, esimerkiksi selkäkivut katoavat usein kokonaan sitkeän harjoittelun myötä. 

Tässä lyhyt kuvaus lajeista:
Taiji
Lajeista tutuin, tunnetaan kiinalaisena aamuvoimisteluna. Sanbaon esitteessä kuvaillaan taiji sanoin ”virtaava liikesarja, joka kehittää peruskuntoa, kestävyyttä, koordinaatiota sekä lisää elinvoimaa ja purkaa stressiä”.
Opettelimme Veli-Matin johdolla lyhyen perusliikesarjan. Aloittelijan energia meni aika täydellisesti askellusten ja käsien koreografian opetteluun ja sisäinen mielenrauha taisi jäädä vielä löytymättä. Veli-Matti tähdensikin, että taijissa kokemusten ja toistojen kautta liikesarjat saadaan niin automaattisiksi, että pystytään keskittymään itse asiaan eli mielen ottamiseen liikkeeseen mukaan sen ohjaavaksi voimaksi.

Kuva taiji: Heli (vasemmalla) yrittää pysyä taijin liikesarjassa mukana, Sadulle se on jo ennestään tuttu.

Qigong

Ohjaajamme mukaan qigong on kokeilemistamme lajeista lähimpänä terveysliikuntaa ja siinä tehtävät venyttävät ja irrottavat liikkeet tuntuivatkin ihan valtavan hyviltä.
Qigongin harjoitteissa on hieman joogaa vastaavalla tavalla hengitys tärkeässä roolissa. Tavoitteena on löytää luontainen, eläimen kaltainen tapa liikkua. Sen on moni aikuinen elämän varrella kadottanut. 

Kuva qigong: Satu ja Maria qigong-harjoituksessa.

Yiquan
Lajeista vähiten tunnettu, mutta ohjaajamme Veli-Matin oma suosikki. Heti alkuun hän kertoi, että yiquan perustuu itse asiassa seisomiseen. Seisominen voikin olla aika paljon monimutkaisempi asia kuin sitä äkkipäätään ajattelisi. Meitä pyydettiin muun muassa seisomaan rennosti niin kuin pitäisimme sylissämme isoa palloa. Kun tämä mielikuva oli hallussa, piti alkaa kuvitella pallon laajenevan, mutta ei silti saanut päästää käsiä leviämään sen aiheuttaman paineen johdosta. Marian kommentti oli, että hän onnistui yllättävän hyvin tässä mielikuvaharjoitteessa, vaikkei ole kovinkaan innostunut tällaisista ”henkisistä lajeista”. 

Toinen mielikuvaharjoite oli vaikeampi: Seiso rentona ja painavana ratsastusasennossa. Kuvittele, että joku ottaa sinua takaapäin vyötäisiltä kiinni ja yrittää nostaa sinua ylöspäin. Mielikuvilla taas pitäisi saada samaan aikaan tunne ylös- ja alaspäin vetävästä paineesta.
Sanbaon esitteen mukaan säännöllisillä yiquan-harjoitteilla on runsaasti positiivisia vaikutuksia ihmisen terveyteen ja olemukseen.

Kuva yiquan: Yiquan perustuu pitkälti seisomiseen. Lajissa kehittyminen vaatii kuitenkin vuosien työn. 




Teksti: Heli Vastamäki Kuvat: Maria Palo ja Heli Vastamäki

torstai 27. elokuuta 2015

Lajikokeilussa zumba

Järvenpään ratsastusseura kävi tällä kertaa kokeilemassa zumbaa. Tekstin on kirjoittanut Elina Pajari, kuvan on ottanut Heli Vastamäki.



Tuntikuvauksessa luvattiin zumban olevan kaloreita kuluttavan tanssitunnin, joka on yhtä aikaa tehokas, hauska ja mukaansa tempaava ja tunnin ajatuksena on liikunnan ilo ja liikkeiden helppous. Tunti oli juurikin kaikkea tuota. Tai no, rehellisesti sanottuna, liikkeiden helppoudesta voidaan olla montaa mieltä... Mutta omiin jalkoihin sotkeutumisen ja koreografian tai rytmin hukkaamisen sai korvattua hyvällä fiiliksellä ja musiikista nauttimisella Tehokasta? KYLLÄ. Heti ensimmäisestä tahdista alkaen hikikarpalo tirskahti ottalle ja se sai samantien useammankin kaverin, joten voidaan puhua ihan rehellisestä hikoilusta. Hieno tunne! Suosittelen!

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Lajikokeilussa tankotanssi

Liikuntakuukaudet -kampanja on aivan loppusuoralla ja nyt on viimeiset päivät aikaa totetuttaa lajikokeiluita. Sähköinen lomake lajikokeiluista sekä liitteenä blogitekstit tulee palauttaa viimeistään 13.9. osoitteeseen nina.kaipio@ratsastus.fi. Toivottavasti seuroissa ollaan löydetty kesän aikana uusia mieluisia lajeja joiden parissa ehkäpä jatkaa vielä syksyllä liikkumista ratsastuksen lisänä.

Oheisen tekstin saimme Järvenpään ratsastusseuralta, joka onkin ehtinyt pitkin kesää kokeilla useita erilaisia lajeja ja iloksemme on niitä aktiivisesti jakanut pitkin kesää - kiitos siitä! Oheisen tekstin on kirjoittanut Anne Kärki ja myös kuvat ovat JRS:n lajitestaajien ottamia.



Heti kättelyssä lajikokeiluintoilun alussa pöytään lyötiin tankotanssin testaus. Ajankohtajärjestelyt veivät testituokiomme lajikokeilun loppusuoralle, mutta mikäpäs siinä, hyvää kannattaa vissiin odottaa. Tai jotain sen kaltaista. Paikkana oli Keravan Fitnesspa ja ohjaajana ihana Satu Heiskanen. Tankotanssista kerrotaan, että tämä haastava ja näyttävä laji vaatii hyvää kehonhallintaa, mutta tarjoaa myös jatkuvia onnistumisenelämyksiä. Tankotanssi kehittää voimaa, liikkuvuutta, tasapainoa ja kehonhallintaa. Tunnit rakentuvat alkulämmittelystä, tankotekniikasta ja venytyksistä. Tankotekniikka pitää sisällään erilaisia kiipeily- ja pyörähdysosioita. Näillä tunneilla pääsee haastamaan oman kehon kokonaisvaltaisesti. Monet liikkeistä perustuvat tangon ja ihon välille muodostuvaan kitkaan, joten lyhyet shortsit ovat välttämättömät.
 
Alkulämmittely tapahtui tangon vieressä ja käytiin mukavan reippaaseen tahtiin kaikki lihasryhmät läpi, jotta saatiin sopiva verryttely tankoa varten. Ensin kävimme läpi, mitä tarkoittaa, kun puhutaan ulko- tai sisäraajoista, tangon puoleinen on siis sisäkäsi tai –jalka ja toinen puoli on se ulkopuoli. Tankotekniikkaosiossa aloitimme helpolla pikku palomiehellä. Heh. Jokuseen kertaan sai kärsivällinen ohjaajamme näyttää ja selventää, kumpi käsi tulee ylös ja mille korkeudelle se toinen käsi sitten laitetaankaan. Ja entäs ne jalat sitten! Ensimmäinen nilkka ulkopuolelle ja toinen jää itsen ja tangon väliin. Jestas, miten monimutkaista! Pikku palomiestä kokeilimme vielä vähän erilaisella käsien otteella, mikä kuulemma osalle on helpompi. Niin se varmaan on. Mielen vieressä saattoi käydä, että kyllä niillä raajoilla usein hevosenkin selässä tavataan tehdä vähän eri asioita yhtä aikaa, mutta tässä kaverina oli melko lailla kaposempi ja jäykempi yksilö.

Seuraavana liikkeenä pääsimme testaamaan istuallaan pyörimistä tangon ympäri. Yläkädellä tiukkaa otetta ja alakädellä kehon kampeamista irti tangosta ja jalat sirosti 90 asteen kulmaan. Todellakin sitä kokonaisvaltaista haastetta keholle! Pyörähdyksistä kokeilimme vielä takajoutsenta, jossa pyörimissuunta nimensä mukaisesti on taaksepäin ja sisäjalan polvitaipeen ympäri. Perustekniikoiden harjoittelun jälkeen staattisella tangolla pääsimme testaamaan samoja liikkeitä pyörivällä tangolla. Pyörivällä tangolla osa liikkeistä tuntui sujuvan jonkin verran helpommin, mutta ei varsinaisesti tullut kovin sulokasta ja kevyttä oloa kuin korkeintaan ohikiitäviksi hetkiksi. Pakko tosin todeta tässä vaiheessa, että porukassamme oli jälleen mukana synnynnäisiä lahjakkuuksia, jotka ilmeisen nopeasti saivat jutun juonesta kiinni ja pystyivät uskomattomiin suorituksiin heti tällä ensimmäisellä tankotanssitunnilla!

Kiipeilyosiossa kokeilimme tangolla seisomista, istumista ja lankkua. Näimme upeita suorituksia jopa ilman käsiä, pelkkien sisäreisien kirskuvan ihon varassa! Lopuksi pääsimme harjoittelemaan inversioon menoa. Tarkoitus oli siis kiepauttaa itseään sen verran ylösalaisin, että jalalla sai koskettua tankoon pään ja käsien yläpuolella. Toki osa porukasta sitten päätyi roikkumaan siihen tangolle ylösalaisinkin!

Loppuun vielä venyttelyt, ihmettelyt ja kiitokset. Sisäreidet, polvitaipeet, allit, kyynärtaipeet, kämmenet ja nilkat kihelmöiden JRS:n lajitestaajat kumartavat ja nostavat hatun korkealle kaikille tankotanssijoille! Hullun hauskaa ja hullun vaikeaa, mutta varmasti palkitsevaa.

torstai 20. elokuuta 2015

Petollinen pesäpallo

Kymijoen Ratsastajien kolmas lajikokeilu SRL:n liikuntakuukaudet-kampanjan hengessä oli Suomen kansallislajiksikin nimetty pesäpallo. Alla olevan jutun on kirjoittanut Sonja Sihvola. Sonjan tekstistä huomaakin hauskasti, kuinka jo yhden kerran treenaamiselle voi nähdä taitojensa kehittyvän tai palaavan muistiin :) Vielä ehditte muuten muutkin seurat osallistua liikuntakuukausiin, kampanja käynnissä vielä elokuun ajan!

Kymijoen Ratsastajien kuntohaasteporukan viisi innokasta, Katri, Krista, Heini, Nella ja minä eli Sonja kävivät keskiviikkona 10.6. kokeilemassa pesäpalloa Elimäen Raussilan seuratalon kentällä, jossa pesäpalloillaan joka keskiviikko.


Lapsena pelattiin kovastikin pesäpalloa, joten eihän sen nyt niin vaikeaa pitäisi olla. Aika kuitenkin muuttaa tilannetta, eikä se aluksi niin helppoa ollutkaan. Vaikka onhan sitä koulussakin pelattu, mutta siitäkin on jo kulunut, hups 30 vuotta!


Ensin palloteltiin ja siinä oli mukava huomata, että kopin vielä sai suhteellisen sujuvasti. Sitten harjoiteltiin lyöntejä. Olin ensin kenttävuorossa ja vaikka tuulikin melko reippaasti, tuntui silti nololta, ettei osannut edes kunnolla heittää. Sitten onneksi huomasin, että fiksuinta onkin heittää sille lähimmälle pelaajalle, eikä yrittää kaukaa kotipesälle saakka…ainakaan näin alkuvaiheessa. Näin heitoista tuli hiljalleen tarkempia.


Se se vasta noloa olikin, kun lyödessä ei meinannut osua palloon tai kun osui, oli pallon kaari niin löysä, että kuka vain sai sen kiinni. Mutta kun muisti hieman ennakoida palloa, alkoivat lyönnitkin tulla vahvemmiksi. Osumatarkkuutta täytyy kyllä vielä hioa.Lopulta päästiin pelaamaan. Hieman epäillen katseltiin, että tuleeko tästä peliä, mutta kyllä tuli hyvä peli, olihan siellä kokeneitakin joukossa ja kilpailuviettikin heräsi. Itse pääsin vielä toisen joukkueen syöttäjäksi ja oli mukava huomata, että mitä pidemmälle peli eteni, sitä suoremmiksi tulivat syötöt, vaikkakin tuuli vaikutti pallon kulkurataan jonkin verran.

Pesäpallo olikin muistamaani monipuolisempaa. Keskittymiskykyä tarvitaan, sillä pallo voi tulla välillä mistä suunnasta tahansa, kun yritetään polttaa pesillä kärkkyviä pelaajia. Haasteellista olikin yrittää nopeasti muistella pelin sääntöjä. Pesäpalloa lyödessä tulee mukavaa kiertoliikettä, tarkkuutta harjoitetaan sekä lyödessä että palloa kiinni ottaessa. Ripeä juoksu pesältä toiselle nostaa nopeasti sykettä, joka ehtii sopivasti aina laskea ennen seuraavaa juoksua tai lyöntivuoroa odotellessa. Vain heittäminen tuntui hieman yksipuoliselta pelkällä oikealla kädellä, mutta toisaalta juuri oikea käsi kärsii usein liikkuvuuden puutetta ja tässä liikerata oli kyllä hyvin laaja. Tässäkin lajissa on muistettava hyvät alku- ja loppuverryttelyt. Rasitus tuntui kropassa kyllä välittömästi treenin jälkeen.
Kaikilla oli mukavaa, vaikkei ihan osunut palloon tai saanut koppia, mutta enemmän tuli innostus harjoitella näitä asioita. Eli nälkä tuli vähän tähänkin lajiin ja saattoihan positiiviseen mielikuvaan vaikuttaa myös se, että MEIDÄN JOUKKUE VOITTI :).

Kuvituskuva. Kuva: Tawast Riders ry




keskiviikko 19. elokuuta 2015

Hoponen - ei ihan tavallinen heppa!

Ratsastajainliiton keppari sai nimekseen Hoponen
Hoponen on hieman ilkikurinen, mutta tarvittaessa kovinkin lempeä heppa.
Se rakastaa yli kaiken porkkanoita ja laitumella kirmaamista kavereiden kanssa!

Suomen Ratsastajainliiton uudelle edustuskepparille haettiin nimeä Joensuussa Farmari Maatalousnäyttelyssä heinäkuun alussa. Hyviä ja luovia ehdotuksia tuli runsaasti, ja nimen kepparille valitsimme me, Nuoret Päättäjät -ryhmä, lukuisista ihanista ehdotuksista. Tiukan äänestyksen jälkeen voittajaksi valikoitui nimi Hoponen, joka kuvasi kepparia parhaiten.

Voittoisan nimiehdotuksen antoi Jari Joensuusta, ja hän sai palkinnoksi osuuden SRL:n raviliigahevosesta R.R. Nykäisystä.

Hienon liinaharjaisen kepparin on Ratsastajainliitolle tehnyt Siru Heikkilä.

tiistai 18. elokuuta 2015

Spinning - kepeää pyöräilyäkö?

11.8. Järvenpään Ratsastusseuran kuntohaastajat keräsivät lajipisteitä liikuntakuukaudet-kampanjaan spinningistä. Maria Palo ja Jenni Jokipaltio-Jalonen osallistuivat Lady Linen ohjatulle spinning-tunnille mielessään, että kyllähän tuollainen pyöräilytunti suht kepeästi menee.

Meitä aloittelevia lajikokeilijoita opastettiin tunnin alussa spinning-pyörän säätöihin ja siihen, miten tunnilla toimitaan. Sitten alkoikin se fillarointi! Tasamaapyöräilyä, ala- ja ylämäkiä, eripainoisilla vastuksilla poljimme ohjaajan komentojen mukaan ja innostavan musiikin tahdissa. Ensimmäisen 10 minuutin kohdalla allekirjoittanut valui jo hikeä joka huokosesta ja hapuili katseellaan kellonviisareita – kuinka pitkä tämä tunti olikaan..?

Todella tehokas treeni, aerobista kuntoa ja lihasvoimaa kehittävää. Saimme tehdä töitä ihan tosissamme, ja totta puhuen eihän me voitu löysäilläkään, kun olimme julistautuneet ratsastajiksi ja lajikokeilijoiksi, pidimme ratsastajien mainetta yllä ja lippua korkealla! Vaikka ratsastus ei ihan yhtä raskasta yleensä olekaan (toivottavasti ei ole niin laiskaa hevosta kuin spinning-pyörä kovilla vastuksilla), niin monia yhtäläisyyksiä lajeista kuitenkin löytyy: pitää hallita keskivartalo, jotta oikea asento säilyy, tehdään jaloilla töitä, pidetään lantio vakaana, hartiat rentoina ja käsillä kevyt ote ohjista, eikun tangosta.

Tunnin lopuksi Mari epäröi satulasta laskeutumista, oli epäilystä siitä kantavatko jalat enää. Jennin huolet liittyivät alkutuntiin: Mitä jos putoaa satulasta, jääkö jalka kiinni jalustimeen=polkimeen, kun kengät on polkimiin kiinnitettyinä? Ohjaaja vakuutti, ettei ole nähnyt sellaista tapahtuvan. Selvisimme kunnialla ja spinning oli hauska uusi lajituttavuus ja kunnon treeni, josta on hyötyä ratsastuksellekin.

maanantai 17. elokuuta 2015

Hyvän Mielen Hevonen


Sunnuntaina 16.8.2015 Kuopion raviradalla riitti vilinää ja vilskettä. Syynä oli Riistaveden Hevosystäväinseuran, Kuopion Ravinuorten ja Loimuttaren yhteistyönä järjestämä koko perheen Hyvän Mielen Hevonen -tapahtuma. Alla tunnelmia ja ajatuksia päivästä, olin nimittäin mukana Nuorten Päättäjien ja SRL:n hyväntekeväisyyshankeen edustajana yhdessä Nina Kaipion kanssa.

Pääsin yhteiskuvaan komean Karkin kanssa!

Aurinkoinen ja lämmin sää helli tapahtumaa.

Saavuimme Nina kanssa paikalle heti puolenpäivän aikoihin, kun tapahtuma alkoi. Ensimmäisenä pääsimme seuraamaan poniraveja, joissa nähtiin A-ponien tasoitusajo, B-ponien ryhmäajo sekä A-ponien ammattilaislähtö. Ponit olivat hurmaavia, tupsujalat vain viuhuivat, kun ne pinkoivat minkä kavioistaan pääsivät! 

Startin jälkeen, kauempaa takamatkalta lähteneet nopammat shettikset saavuttivat jo kärkeä.

Päivän komein tuuletus oli Tero Mäenpäällä, joka vei Noron Sissillä A-ponien ammattilaislähdön ylivoimaisesti.

Radalla nähtiin myös laukkaratsukko, joka päästeli etusuoran niin kovaa, että hiekka vain pöllysi.

Ponien jälkeen raviradan valtasivat kepparit, vuorossa oli keppihevosratsukoiden laukkalähdöt ikäsarjoittain. Kilpailu keräsi suuren suosion ja juontaja arvelikin kyseessä olevan Suomen suurin kepparitapahtuma tälle kesälle. Väki oli enemmän kuin innostunutta, joku ratsu ei olisi oikein lähtömerkkiäkään malttanut odottaa. Ratsukoilla oli myös runsaasti kannatusjoukkoja, jotka pitivät meteliä radan varressa ja kannustivat omiaan voittoon. Ilmassa oli selvästi suuren urheilujuhlan tuntua ja kepparit olikin laitettu kisaa varten parhaimmilleen.

Kepparit kokoontuivat odottamaan omaa lähtöään.

Valmiina. 1 - 2 - 3...

AJA! Vauhdissa 4-vuotiaat ja nuoremmat ratsukot.

Tapahtuma-alueella oli päivän mittaan myös paljon muuta kiinnostavaa katsottavaa, mm. lajiesittelyjä, poninhoitoparkkia ja tandem-ajoa. Itseäni kiinnosti kovasti Keskimäen Hevostilan esteratsastusnäytös. Näytöksessä ratsasti Tuomas Jauhiaisen omistaman Hevostilan asiakkaita ja henkilökuntaa opetus- ja omilla hevosillaan. Ensin Tuomas avasi verryttelyn ideaa ja sitten jokainen ratsukko suoritti kahdeksan esteen mittaisen radan kukin omalla tasollaan, joka vaihteli hurmaavan Aatu-shettiksen puomi/pikku ristikko -korkeudelta 110 cm -tasolle. Suorituksen jälkeen jokainen ratsastaja pääsi myös kertomaan oman kommenttinsa radasta yleisölle, jota oli runsaasti paikalla.


Yli esteiden!

Paikalla oli myös komeita shirehevosia, jotka esiintyivät ratsastusnäytöksen lisäksi kraniosakraalihoitonäytöksessä sekä olivat yleisön rapsuteltavissa.

Pikkuiset minishettikset olivat lasten suosikkeja.

Hevostila Hurma puolestaan esiintyi kouluratsastuskatrillin merkeissä. Katrillissa oli mukana kuusi ratsukkoa, jotka suorittivat yhdessä erilaisia liikkeitä, kuten pohkeenväistöä, vetoketju-lävistäjiä ja voltteja. Ryhmä oli selvästi harjoitellut, sillä liikkeet sujuivat mukavan yhdenaikaisesti ja sujuvasti. Katrilli olikin komeaa katseltavaa.

Hevostila Hurman komeita ratsukoita.

Kuviot olivat kunnossa.

Päivän kohokohta itselleni oli ehdottomasti tapahtumassa järjestetty muotinäytös ja hyväntekeväisyyshuutokauppa. Muotinäytökseen olivat useat liikkeet antaneet vaatteitaan esiteltäväksi, ja monilla oli myös koju yleisöalueella, josta tuotteita pystyi hankkimaan itselleen. Osa vaatteista oli lisäksi lahjoitettu huutokaupattavaksi. Kaupattavana oli mm. keppari- / agilityesteitä, ratsastusvaatteita, koruja ja asusteita. Huutokaupan tuotot tapahtuma oli päättänyt lahjoittaa Suomen Ratsastajainliiton hyväntekeväisyyshankkeelle, mikä oli mielestäni kerrassaan upeaa! Minulla ja Ninalla olikin kunnia avata muotinäytös yhdessä Itä-Suomen alueen puheenjohtajan, iki-ihanan Janne Lapin kanssa. Se hieman jännitti, mutta onneksi sanat eivät menneet solmuun, vaan sain oman osuuteni hoidettua hyvin.

Huutokaupan päätyttyä minulla oli Ninan kanssa ilo vastaanottaa saadut tuotot hyväntekeväisyyshankkeen puolesta. Kasaan saatiin yhteensä komeat 335 euroa!! Sillä rahalla mahdollistetaan jälleen usean lapsen ja nuoren ratsastusharrastus, ja voidaan näin tuoda iloa ja elämyksiä heidän elämäänsä. Haluankin välittää omasta ja SRL:n puolesta lämpimät kiitokset jokaiselle hanketta tukeneelle ja huutokauppaan osallistuneelle! Kiitos!

Muotinäytöksessä nähtiin myös kierrätysfarkuista tehtyjä upeita mekkoja ja takkeja.

Nina ja minä vastaanottamassa lahjoitusta hyväntekeväisyyshankkeelle. Lahjoitusta ojentaa Hyvän Mielen Hevonen -tapahtuman puolesta Minna Kaasalainen.

Loppufiilikseksi päivästä jäi ehdottomasti hyvä mieli - tapahtuma todella on nimensä arvoinen. Järjestelyt sujuivat hyvin, ihmiset ja hevoset olivat ystävällisiä ja tunnelma tapahtumassa olikin rento ja ja hyväntuulinen. Näin paljon lapsiperheitä ja harrastajia niin ratsu- kuin ravipuoleltakin. Tapahtuma selvästi yhdisti kaikenlaisia hevosihmisiä, ja sinne oltiin tultu viettämään aikaa yhdessä. Jos siis nyt jäit vielä kotisohvalle, ensi vuonna kannattaa ehdottomasti lähteä katsomaan, mitä tapahtumalla on tarjottavanaan juuri Sinulle!

Loppuun vielä muutamia kuvia päivästä.

Arvaa kuka?

Tässä menossa valjakkonäytös, kyseessä shetlanninponi parivaljakko.

Omaa esiintymisvuoroa odottamassa.

Anu

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Lajikokeilussa Crossing - sauvakävelyä sisätiloissa

Nuoret Päättäjät -ryhmä oli hetki sitten kokeilemassa kuntonyrkkeilyä Helsingissä, josta on tulossa blogijuttu myös myöhemmin. Itse en päässyt osallistumaan treeniin, joten pitihän sitä kehitellä korvaava lajikokeilu myös itselle liikuntakuukaudet-kampanjan hengessä. Lajiksi valikoitui itselle aivan uusi laji, jonka nimeäkään en ole aiemmin kuullut eli Crossing. Lempäälän Piippokeskuksessa alkaa syksyllä lajin ryhmäliikuntatunnit, joiden tiimoilta pääsin osallistumaan näytetuntiin.

Tottakai tein pikaista googletusta ennen kokeilukertaa, että mihinkä sitä nyt oikein olenkaan pääni pistänyt. Kävi selväksi, että laji ei olekaan mikään varsinainen uutuuslaji - sitä on harrastettu jo 2000-luvun alusta asti. Suomessa Crossing-tunteihin mahdollisuuksia on tällä hetkellä vain pääkaupunkiseudulla sekä Lempäälässä. Monille crosstrainer-laitteet ovat tuttuja kuntosalien lämmittelylaitteista ja Crossing-tunnilla käytetäänkin juuri vastaavanlaisia laitteita. Hieman käytössämme olleet laitteet poikkesivat ominaisuuksiltaan kuitenkin kuntosalien crosstrainereista, mutta perusperiaate on sama.

Crossing on siis helpoiten kuvattuna sauvakävelyä sisätiloissa. Ei siis ainakaan näin hieman nuoremmalle henkilölle kovin houkuttelevan kuuloista kyseisen kuvauksen perusteella, mutta onneksi todellisuus oli hiema toinen. Perusajatus Crossing-tunneilla on sama kuin spinningissä - liikkeessä ollaan laitteella koko tunti aina alkuverryttelystä loppuverryttelyyn asti. Lajia kuvaisi mielestäni hyvin myös maastohiihdon ja pyöräilyn yhdistelmä sisätiloissa. Jalat työskentelevät tunnin ajan jatkuvasti, mutta mukaan on upotettu myös hauskalla tavalla lihaskuntotreeniä ylävartalon lihaksille sauvojen avulla.

Crossing sopii lajina varmasti lähes kaikille. Se on nivelystävällinen ja jokainen pystyy itse säätelemään tuntinsa aikana laitteensa vastuksia haluamalleen teholle. Peruskestävyystunnilla teimme muutaman tehokkaan treenikappaleen väliin aina pienen sykettä laskevan pätkän. Tunnilla tuli kyllä järjettömän kova hiki, joka on aina huippua treenatessa! Kuitenkin ehkä juuri noiden sykettä laskevien pätkien ansiosta en juurikaan hengästynyt tunnin aikana.  Ehkä seuraavalla kertaa en ole niin varovainen vastusrullan kanssa, vaan täytyy uskaltaa vääntää vastusta lisää hieman reippaammin :)

Fiilis tunnin jälkeen oli aikalailla sama kun tuollaisen kevyen tunnin hölkkälenkin jälkeen, eli oikein hyvää peruskestävyystreeniä. Näin aurinkoisilla säillä teen ehkä kuitenkin mielummin pk-treenini lenkkien muodossa, sillä vaihtuvat maisemat tuovat vielä lisää sitäkin jotakin treeniin. Syksyn sateiden alkaessa tai talven pakkasten kiristyessä taidan valita Crossingin paljon mielummin kuin ulkona lenkkeilyn ;) Kaikenkaikkiaan oikein hauska kokemus, mielelläni menen uudelleenkin. Crossing voisi toimia myös hyvänä ensikokeiluna ryhmäliikuntaan, sillä se soveltuu niin monelle, eikä kukaan kiinnitä huomiota vaikka keventäisit vastusta pitkin tuntia. Hyvä ohjaaja ja mukaansatempaavat musiikithan kyllä toisaalta tekevät lajista kuin lajista hauskan - toimi ainakin omalla kokeilukerrallani!

Kuva: Crossing Piippokeskus

lauantai 15. elokuuta 2015

Mikä ihmeen ABC-pyöräily?

Kymijoen Ratsastajat jatkavat liikuntakuukaudet-kampanjan lajikokeilujen blogitekstejä tuttujen lajien parissa, mutta lisäten niihin jotain uutta, kuten kilpailun tai tapahtuman. Tällä kertaa vuorossa oli yöpyöräilyä ABC-pyöräilyn merkeissä. Tekstin on kirjoittanut Katri.

Olin jo jonkin verran pyöräillyt alkukesän aikana, kun päätimme Heinin ja Sonjan kanssa osallistua yöpyöräilyyn noin 55 km (joka oli todellisuudessa lähempänä 65 km:ä).

Päivä oli sateinen ja tuulinen, mutta ilta oli poutainen ja tyyntyi. Ilmoittauduimme paikan päällä, saimme kahviliput ja jättikokoiset heijastinliivit. Lähtö tapahtui Korian ABC-asemalta. Lähdimme joukolla matkaan ja alkuun oli vähän ruuhkaa, joten pelkäsin, että törmään johonkin. Sitten nopeasti jono muodostui. Heini paineli menemään uudella pyörällään alkuosuudella, myös himopyöräilijät suihkivat ohi kuin lentämällä (olikohan sähköpyörät :) Ajoin alkumatkan rauhallisempaan tahtiin Sonjan kanssa, jonka lainapyörän vaihteet temppuilivat. Hän jäikin sitten omaan tahtiin. Ekalta juottopaikalta jatkoin Heinin kanssa. Saimme edellisen ryhmän kiinni ja saimme aikamoista kyytiä, siis peesissä ajamista, oli mahtavaa mennä mukana!

Toisella juottopaikalla oli suolakurkkua ja juotavaa. Sitten painatimme Löytyn suoria ja mutkia hienossa ilmassa ja kyllähän se alkoi jo viimeisillä kilometreillä tuntua reisissä.
Viimeinen loiva nousu tuntui ikuisuudelta, mutta lopulta päämäärään pääsimme kaikki onnellisina voittajina (itsemme!) Munkkikahveja mutustellessa olo oli väsynyt, mutta tyytyväinen. Kannatti lähteä!

Kuvituskuva. Kuva: Eveliina Toivonen

perjantai 14. elokuuta 2015

Kymijoen Ratsastajat Jannen Iltalenkillä

Liikuntakuukaudet-kampanja on aktivoinut Järvenpään Ratsastajien lisäksi myös mm. Kymijoen Ratsastajat kokeilemaan eri lajeja sekä kirjoittamaan niistä blogitekstejä. Kyseisen seuran porukka liikkui monelle meille tutun lajin eli juoksun parissa - osallistuivatpahan he nimittäin Jannen Iltalenkki -nimiseen tapahtumaan. Alla olevan tekstin tapahtumasta on kirjoittanut Kymijoen Ratsastajien Heini.

Kaikkea se kilpailuvietti teettää...

Kaippa meillä jokaisella on sisäänrakennettuna jonkinlainen kilpailuvietti. Jos ei nyt suorastaan halu olla parempi kuin muut, niin ainakin se, ettei huonommaksi voi jäädä. Joskus se voi kannustaa meidät
uskomattomiin suorituksiin ja ylittämään itsemme.

Tuli sanottua TAHDON, tai siis tässä tapauksessa joo joo. Yht'äkkiä huomasinkin olevani yksi valituista. Ja kun kuntohaasteessa ollaan, silloinhan kuntoillaan, eikö niin? Porukassa tulee tehtyä asioita ja lähdettyä mukaan juttuihin, joista yksin pysyisi yhtä kaukana kuin itä on lännestä. Ja juokseminen on allekirjoittaneelle juuri sellainen juttu. Mutta se kuuluisa kilpailuvietti... jos kerran muutkin, niin kyllä minäkin. Ja eikun ilmoittautumaan Jannen Iltalenkille, ei nyt sentään Katrin tavoin kympin kilpasarjaan, reilun vitosen hölkkäsarjaan kumminkin.

Kummasti se vaan tossu meni toisen eteen, kun kilpailuvietti nosti päätään, vai oliko se se kuuluisa suomalainen sisu, kuka tietää... Kilometripylväät eivät nyt varsinaisesti vilisseet silmissä, mutta matka taittui pääasiassa rauhallisella ravilla Kissamäen päälle ja siitä viimeiselle kilometrille kohti maalia. Kenkä hankasi (mitkä ihmeen juoksukengät?!), happi loppui, kylkeen pisti, mutta sisu (nyt se oli kyllä se sisu) ei antanut periksi siirtyä käyntiin kotiyleisön edessä. Maaliviivalla oli kyllä voittajan fiilis. MINÄ tein sen, juoksin melkein koko matkan!

Jannen Iltalenkillä 17.6.2015 oli mukana neljä kuntohaasteen osanottajaa, ja lisäksi useita muita Kymijoen Ratsastajien jäseniä.

Kuvituskuva. Kuva: Eveliina Toivonen

Kirjoituskilpailu: Hevonen ja minä

Nyt teillä lukijoilla on erinomainen mahdollisuus päästä tekemään tätä blogia kanssamme. Nuoret Päättäjät käynnistää nimittäin kirjoituskilpailun, johon tulleita tekstejä julkaisemme syksyn mittaan täällä! Parhaat työt julkaistaan myös Hippoksen lokakuussa ilmestyvässä nuorten teemanumerossa. Ei siis muuta kuin ideasuoni kukkimaan ja kynä sauhuamaan!




Ohjeet kisaan:

Kirjoituskilpailu on tarkoitettu kaikille alle 29-vuotiaille, joita hevonen kiehtoo ja inspiroi. Kirjoita meille Nuorille Päättäjille vapaamuotoinen tositarina, novelli tai runo otsikolla Hevonen ja minä. Haluamme kuulla tarinoita hevosen ja ihmisen välisestä ystävyydestä ja siitä, mikä tekee tästä kumppanuudesta niin erityisen. Mikä hevosessa kiehtoo? Miten ystävyys hevosen kanssa voi muuttaa elämää? 

Kilpailuaikaa on 23.8.2015 asti. Valmiit tarinat tulee lähettää sähköpostilla osoitteeseen kirjoituskilpailunp@gmail.comTekstin pituus saa olla maksimissaan kaksi A4:sta ja tiedostomuotoina käyvät doc, docx tai rtf. Tarinasi tulee olla aikaisemmin julkaisematon. Muista kirjoittaa sähköpostiviestiin omat yhteystietosi: nimi, ikä, osoite ja puhelinnumero, jotta voimme olla sinuun yhteydessä, jos tekstisi palkitaan.

Kaikkien työnsä lähettäneiden kesken arvotaan Helsinki International Horse Show -lippuja!

Onnea kisaan!:) 
Kuva: Marjaana Jäntti

maanantai 10. elokuuta 2015

Helsinki Horse Show tulee taas!

Vaikka aurinko porottaa vielä kirkkaalta taivaalta ja kesä tuntuu itseasiassa vasta alkaneen, kääntyy monen hevosihmisen katse jo syksyn kohokohtaa, 31. kertaa järjestettävää Helsinki International Horse Showta kohti! Tänä vuonna kilpailu järjestetään 22.-25.10.2015 Helsingin Jäähallilla.

Kilpailuareena ja täydet yleisölehterit. Kuva HIHS2014 / Satu Pirinen.

Anna-Julia Kontio ja Fardon niittivät menestystä kotiyleisön edessä. Kuva HIHS2014 / Satu Pirinen.

Horse Show on vuosittain Helsingissä järjestettävä kansainvälinen ratsastuskilpailu, jonka pääpaino on esteratsastuksessa. Tapahtuma huipentuu sunnuntaina nähtävään jännittävään Länsi-Euroopan liigan World Cup -osakilpailuun, jossa Suomen parhaat esteratsastajat pääsevät mittelemään palkintosijoista hurraavan kotiyleisön edessä. Luokka hypätään korkeimmalla mahdollisella tasolla (160 cm), mikä haastaa ratsukot esittämään parasta osaamistaan.

Lisäksi tapahtumassa nähdään myös kansainvälisiä kouluratsastusluokkia sekä vauhdikasta ja viihdyttävää oheisohjelmaa, tällä kertaa esimerkiksi poniagilitya, polocrossea, Horse & Dance Show ja valjakkoajon Challenge Race! Tänä vuonna Horse Show'n yhteydessä nähdään myös ensimmäistä kertaa 4YourHorse - Hevosen hyvinvointifoorumi, joka tarjoaa laajaa infoa ja monipuolista keskustelua hevosen hyvinvointikysymysten ja hevosurheilun ympärillä sekä kiinnostavia havaintoesityksiä hevosen kanssa.

HIHS tarjoaa myös kansainvälistä kouluratsastusta. Kuva HIHS2014 / Satu Pirinen.

Valmiina radalle! Kuva HIHS2014 / Satu Pirinen

Suomen Ratsastajainliitto järjestää jälleen yhteistyössä Horse Show'n kanssa huikean etukampanjan, joka tarjoaa liiton jäsentalleille ja -seuroille edullisen mahdollisuuden lähteä isolla joukolla seuraamaan Suomen suurinta hevostapahtumaa.  Hyvässä seurassa -kampanjan avulla ryhmät voivat hankkia liput Horse Show'n näytöksiin -25 % normaalihinnoista. Kampanjaan osallistumisaikaa on vielä 1.9.2015 asti, joten viimeistään nyt kannattaa omassa seurassa tai tallilla lähteä liikkeelle, jos haluaa päästä nauttimaan Horse Show'n upeasta tunnelmasta ja kutkuttavista hevoselämyksistä edullisesti. Etua ei saa mistään muualta, joten kampanjaa kannattaa ehdottomasti hyödyntää!

Lisää kuvateksti
Nähdään Horse Show'ssa!:)

torstai 6. elokuuta 2015

Lajikokeilua äärirajoilla: Flowpark

Erilaisia aikuisillekin soveltuvia kiipeily- ja seikkailupuistoja on tullut Suomeen lähiaikoina kuin sieniä sateella. Hämeenlinnaan avattiin heinäkuun alussa Flowpark-kiipeilypuisto, jota kävimme eilen kaveriporukalla testaamassa. Radat on rakennettu ylös puihin. Puiden kohdilla on tasanteita ja niiden välissä on erilaisia tehtäviä, kuten liukuja, kiipeilyjä, tasapainoiluja jne. Ratoja löytyy eritasoisia ja ne on merkattu värikoodein lasketteluratojen tyyliin: vihreä on helpoin ja musta vaikein. Perinteisistä huvipuistoista Flowparkit eroavat selkeiten sillä, että niissä ei laitteiden kyydissä vaan istuta, vaan tehtävien suorittaminen vaatii itseltä aktiivista toimintaa.

Tällaiselle korkeita paikkoja kammoavalle henkilölle kiipeily yläilmoissa puiden latvojen tuntumassa oli jo ajatuksen tasolla melko äärirajoille menemistä. Toisaalta eikö sitä sanotakin, että parhaat asiat tapahtuvat kun on pois omalta mukavuusalueeltaan - joten eikuin härkää sarvista ja kiipeilemään! Valjaat ja kypärät puettuamme pääsimme oppaamme kanssa testiradalle, jossa ohjeistettiin turvallisuusnäkökulmista sekä opeteltiin lukkojen kiinnitystä vaijeriin ja testattiin erilaisia ratojen tehtäviä. Tämän jälkeen pääsimme kiertelemään aluetta omaan tahtiimme ja kokeilemaan eri ratoja korkeuksissa. Korkeiden paikkojen kammokin unohtui, kun kaikki energia meni tehtävien suorittamiseen ja tuli ihan voittajafiilis kun pystyi suorittamaan jonkun tehtävän, joka ennakkoon näytti todella haastavalta!

Helpoimmat radat eivät olleet kovin vaativia fyysisesti - paitsi jos jännitti liikaa. Tehtävät vaativat enemmän tasapainoilua sekä vartalonhallintaa. Mitä vaikeammaksi radan taso meni, sitä enemmän fyysisyyttä näytettiin vaativan. Mustalla radalla vaadittiin jo sellaisia käsivoimia, että tehtävät olisivat jääneet ainakin minulta suorittamatta. Toisaalta yksi tyttö porukastamme suoritti senkin radan leikiten. Oppaamme mukaan kovin moni nainen ei ole vielä tähän mennessä tuosta radasta oikeaoppisesti suoriutunut eli kyllä meillä heppatytöilläkin on aika hyvä lihaskunto! :)

Omalta osaltani kiipeilyt päättyivät siniseen rataan. Hauskimpia olivat liukutehtävät sekä erilaiset tasapainoilukohdat. Parasta kuitenkin oli itsensä voittamisen fiilis, joka tuli päivän aikana useampaan otteeseen! Enpä olisi ennakkoon uskonut pääseväni noinkaan montaa rataa kunnialla läpi. Kesken rataahan ei yläilmoista pääse pois, eikä takaisinpäinkään pysty palaamaan, mutta jos tulee totaalinen rohkeudenpuute, niin oppaat hakevat sinut alas keskeltäkin rataa. (Tämäkin tuli "valitettavasti" testattua). Mustelmia tuli muutama ja seuraavana päivänä olivat lihaksetkin sen verran jumissa että huomaa tehneensä jotain. Suosittelen kaikkia kyllä ehdottomasti kokeilemaan tätäkin lajia - mahtavaa, että vastaavia on syntynyt Suomeen jo useita!

Valitettavasti kameraa ei pystynyt oikein kuljettamaan matkassa, enkä netistä löytänyt vielä videota Hämeenlinnan radoista, mutta Ähtärin vastaavasta paikasta kuvastusta videosta saa jo hyvän kuvan lajista. Flowpark-kokeilu olisi muuten ratsastusseurojenkin porukoille erittäin hauska syystekeminen porukalla, kyselkää puistoista mahdollisuuksia ryhmäkokeiluillekin!






maanantai 3. elokuuta 2015

Lajikokeilussa SUP: Team JRS laineilla

Elokuussa on vielä hyvin aikaa ottaa yksi tämän hetken trendilajeista haltuun eli lähteä suppailemaan! Tämä alkujaan Hawajilta lähtöisin oleva laji on surffauksen yksi kantamuoto ja lauta muistuttaakin paljon surffilautaa. Suppailussa melotaan laudan päällä seisten ja jos lisähaastetta kaipaa sitä voi hakea esimerkisi SUP-joogasta!

Järvenpään ratsastusseuran viimeisin lajikokeilu osana liikuntakuukaudet -kampanjaa oli suppailu ja oheessa on Heli Vastamäen kirjoittama teksti. Hienot kuvat on ikuistanut J
ari-Pekka Korjus/Arctic Surf Shop Oy.

 Heti kun olimme päättäneet lähteä mukaan lajikokeilukisaan, nousi yksi laji esiin suosikkina: suppailua pitäisi päästä kokeilemaan. Suppailu on Suomessa parina viime kesänä noussut suosioon ja kyseessähän on laudan päällä seisoaltaan tai polviltaan melominen. Lyhenne SUP tulee sanoista Stand Up Paddling. 

Maria kuuli tallilla sivukorvalla, että eräs siellä käyvä henkilö oli töissä suppailuopetusta järjestävässä yrityksessä. Sitä kautta meille järjestyi kokeilu. Mukaan lähti kokonaista 13 rohkeaa naista, pari vahvistusta myös seuran junioriosastolta. 

Suppailupäivämme alku oli ollut arveluttavan tuulinen, mutta rohkeina silti saavuimme Tuusulanjärven rantaan. Onneksi tulimme, sillä pian ihana aurinko tuli esiin ja tuulikin vähän tyyntyi suorituksemme aikana. 

Meidät otti vastaan Arctic Surf Shopin Jari-Pekka Korjus alias Peksi, joka onnistui hiljentämään ei-niin-hiljaisen naislauman kuuntelemaan ohjeita siitä, miten laudan päällä tulisi toimia. Kuulosti hieman jännittävältä, joten yhdellä jos toisellakin alkoi vatsanpohjassa läpätellä muutama perhonen. Onneksi matkaan sai ja piti lähteä polvillaan istuen, joten pääsimme turvallisesti laineilla lipumisen makuun. 

Aika pian useimmat meistä nousivat laudalla seisomaan ja totesimme, ettei suppailu todellakaan ole niin kevyttä hommaa kuin miltä se ehkä näyttää. Jaloilla saa aika mukavasti tehdä töitä pysyäkseen tasapainossa ja melominen tietää treeniä myös käsille. Ja kuten ratsastuksessakin, tasapaino ja voima lähtevät keskivartalon tiukasta paketista. Puolentoista tunnin suppailun jälkeen tiesi kyllä treenanneensa. 

Kun suppailun makuun pääsee, ei sitä malttaisi ollenkaan lopettaa, varsinkaan kun aurinko paistaa ja Suomen kesä vilauttaa tälle suvelle harvinaisia kauniita puoliaan. Suppailimme Peksin johdolla ensin rantaviivaa pitkin vastatuuleen, järven selällä käännyimme ympäri lipumaan ihanasit myötätuuleen. Sitten taas takaisin rantaa pitkin, ja vielä kerta kiellon päälle ekstralenkki! 

Ja että kastuimmeko? Täytyy kehua, että hienosti näyttää olevan Järvenpään ratsastajilla tasapaino hallussa, sillä koimme vain yhden aidon molskahduksen (liian keskittyneen maiseman ihailun seurauksena) ja pari ”itse aiheutettua” plumausta Peksin agitoiman laudankääntöhurjastelun ansiosta. Tätä porukkaa nähdään suppilaudan päällä varmasti toistekin!

lauantai 1. elokuuta 2015

Lajikokeilussa bodybalance

Viimeinen kuukausi liikuntakuukaudet -kampanjaa starttasi tänään ja vielä on hyvin aikaa kerätä porukka kasaan ja mennä kokeilemaan uusia lajeja! Kampanjassa on liikunnan riemun lisäksi myös huikeat palkinnot, sillä eniten lajikokeiluita suorittanut seura palkitaan 5 henkilön laajalla tasapaino- ja lihaskuntotestauksella (arvo 80e/henkilö). Toiseksi eniten lajikokeiluja toteuttanut seura puolestaan saa palkinnoksi ratsastuksen oheisliikunnan ohjaajakoulutuksen yhdelle seuran valitsemalle henkilölle (arvo 160e). Lisäksi arvotaan tuotelahjoja osallistuneiden kesken. 

Osana kampanjaa vastaanotamme lajikokeiluista blogitekstejä, joita voitte lähettää osoitteeseen nina.kaipio@ratsastus.fi. Parhaan blogitekstin kirjoittajahan palkitaan Helsinki International Horse Show'n perjantai-illan avajaisnäytöksen 2hlö lippupaketilla. Blogitekstejä otetaan vastaan 13.9 asti, toki toivomme saavamme niitä vielä viimeisen kuukauden ajan runsain mitoin julkaistavaksi.


Mm. paikalliset kuntosalit tarjoavat yleensä aimon annoksen erilaisia ryhmäliikuntalajeja, joita voi sadepäivinäkin helposti kokeilla. Saimmekin taas JRS:n lajitestaajilta tekstin, jossa he kertovat Bodybalance kokeilustaan. Kiitokset tekstistä ja kuvasta!



Sunnuntai-illan kruunuksi viikonlopulle oli suunniteltu Body Balance tunti paikallisella Lady Line salilla. Joukkoamme johti Heli, joka oli upeasti hankkinut kaikille osallistujille etukortit, joilla pääsemme testaamaan vielä lisääkin lajeja! Tuntia kuvataan seuraavasti: BODYBALANCE® joogaan, tai chiin ja pilatekseen pohjautuva kehon ja mielen tunti. Tunti kehittää liikkuvuutta, tasapainoa ja voimaa sekä opettaa rentoutumaan kiireenkin keskellä. 

Tunti alkoi alkulämmittelyllä tai chin tyyliin ja heti tuntui jo mukavaa poltetta etenkin reisissä. Liikesarjat olivat lyhyitä ja selkeitä, niitä toistettiin myös riittävän monesti, jotta pääsi hyvin mukaan liikkumaan rauhallisesti musiikin vietävänä. Sen verran keskittymistä liikeradat vaativat, ettei enää hengityksen rytmiä oikein pystynyt tarkkailemaan. Alkulämmittelyn jälkeen teimme muutamia joogasta sovellettuja osioita kuten aurinkotervehdyksiä ja sotureita. Näissä haasteelliselta tuntui joogaan verrattuna aika paljon rivakampi tahti, mutta pipoa löysäämällä asanan oikeaoppisuudesta pysyi hyvin matkassa. Tasapaino-osa tuntui aikamoiselta harjoitukselta! Eipä näköjään ollut juuri apua siitä, että pysyy välillä yllättävän nopeasti, yllättävään suuntaan lähtevän nelijalkaisen selässä, kun piti omalla yhdellä jalalla löytää tasapaino jälleen aika nopeasti muuttuvissa asennoissa. 

Voimaosassa käytiin läpi isoja lihasryhmiä ja sen verran tehokkaasti, että huomenna saattaa löytyä erilaisia jännittäviä tuntemuksia ympäri kehoa. Tämän jälkeen vielä availtiin sekä jalkoja, etenkin takareisiä että kylkiä ja yläselän aluetta erilaisilla kierroilla. Näiden jälkeen oli hiestä märkänä mukava kellahtaa lattialle ja vetää vilttiä päälle loppurentoutuksen ajaksi. Tehokasta, mukavaa, lempeää ja hyödyllistä. Ei ollenkaan hullumpi testikierros sunnuntai-illalle.