maanantai 23. marraskuuta 2015

SRL:n syyskokous 2015 - behind the scenes

Sunnuntaiaamuna 22.11. kelloni pirahti soimaan jo 6.50, ei ihan normaali viikonlopun heräämisaika ainakaan minulle. Ylös piti kuitenkin päästä, sillä olin sopinut olevani Valo-talolla Pasilassa jo yhdeksältä. Olin luvannut toimia apuna Ratsastajainliiton syyskokouksen järjestelyissä, ja puuhaa riitti jo ennen kuin valtakirjojen tarkastaus alkaisi klo 10.

Määränpää saavutettu. Kuva: Anu Kämäräinen.

Ensimmäiseksi vuorossa oli paikkojen järjestelyä, palkintoruusujen tutittamista (eli ruusut piti siirtää isosta vesisankosta omiin pieniin putkiloihinsa) ja oman työpisteeni valmistelu. Läppäri piti laittaa toimintavalmiuteen, sillä päätehtävänäni oli tarkistaa kokoukseen saapuvien valtakirjat yhdessä liiton työntekijän Sari Siltalan kanssa. Tsekkasimme yhdessä, että Excel, johon oli valmiiksi kerätty liiton jäsenseurojen nimet ja äänimäärät, pelitti kuten piti ja että meillä oli muutenkin kaikki tarvittava pöydällämme. Kello kulki liukkaasti, ja ensimmäiset kokousvieraat saapuivat juuri, kun olimme saaneet kaiken valmiiksi.

Säätöä meneillään... Kuva: Marian Seppälä

Seuraavat pari tuntia vierähtivätkin valtakirjoja tarkastaessa ja äänimääriä laskiessa. Jokaisella liiton jäsenseuralla on mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa vuosikokouksissa. Ääniä kullakin seuralla on aina yksi alkavaa viittäkymmentä jäsentä kohti. Eli esimerkiksi, jos seuralla on jäseniä 251, sillä on käytössään kuusi kappaletta ääniä kokouksessa. Lisäksi jäsentalleilla on aina yksi ääni. Voidakseen äänestää ja saada puheenvuoron, seuran/tallin edustajalla tulee olla allekirjoitettu valtakirja. Yhdellä henkilöllä voi olla kerrallaan jopa kolmen eri seuran/tallin valtakirjaa. Onneksi Exceliin oli valmiiksi syötetty seurojen ja tallien äänimäärät, minun tehtäväkseni jäi kuitata paikalle saapuneet seurat/tallit ja heidän edustajansa. Sari puolestaan jakoi äänestyslipukkeet.

Esityslista. Kuva: Anu Kämäräinen

Valtakirjojen tarkastus menossa. Kuva: Jouni Karnasaari

Kokous ehti jo alkaa, kun saimme tarkistettua viimeiset pöytäkirjat, jonka jälkeen piti vielä varmistaa, että Excelin lukemat ja valtakirjojen määrä täsmäsivät. Siinä tulikin vähän säätöä, kun yksi valtakirja oli hukassa ja jouduimme metsästämään sitä. Karkulainen onneksi löytyi ja saimme tiedot äänimääristä ja osallistujista kokouksen sihteerinä toimineelle Nina Kaipiolle siihen mennessä, kun tietoja tarvittiin. Nyt oli lupa huokaista ja nauttia omat kokouspullamme!:P

Pullatauko. Kuva: Anu Kämäräinen.

Seuraavaksi lähdin käymään läheisessä Siwassa ostamaan liiton hallitukselle pikkusyötävää, sillä he pitivät vielä järjestäytymiskokouksen vuosikokouksen päätteeksi. Syyskokouksessa suoritetaan aina liiton hallituksen henkilövaalit erovuoroisten osalta. Toin kaupasta hedelmiä ja pähkinöitä, jonka jälkeen minulla oli aikaa seurata itse kokousta. Esityslistalla oli jo ehditty aika pitkälle, kokousväki oli juuri äänestämässä uusista hallituksen jäsenistä. Ääntenlaskijoiden siirtyessä laskemaan tulosta, kokouksessa seurasi tauko, jonka aikana ehdin jutustella paikalla olevien tuttujen ja kavereiden kanssa. Meistä Nuorista Päättäjistä paikalla olivat myös Teija ja Emmi.




Tarkempia tietoja syyskokouksessa käsitellyistä asioista ja henkilövalinnoista löydät täältä. Kun viimeisetkin esityslistalla olleet asiat oli käsitelty, oli vuorossa enää kotimatka. Mielenkiintoinen päivä takana, vaikka kokousta en niin paljon ehtinyt seuratakkaan! Järjestäjän roolissa pääsee näkemään asioita eri vinkkelistä, ja ohessa oppii aina uutta:)

Ps. Nuoret Päättäjät kannustavat kaikkia nuoria mukaan vaikuttamaan - omasta seurasta on helppo aloittaa. Kertokaa rohkeasti ideoistanne ja toiveistanne, niin saatte enemmän mieleistänne toimintaa.

Syysterveisin,
Anu

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Jäsentarinat: Yhteishenkeä ja uusia kokemuksia

Ratsastusseuratoiminta pitää sisällään monenlaisia tarinoita. On monia syitä osallistua ja tulla mukaan toimintaan. Syksyllä liitto innosti jäseniä lähettämään inspiroivia tarinoita seurajäsenyydestä ja sen tarjoamista kokemuksista. Saimmekin luettavaksemme monta ilahduttavaa kertomusta. Kiitos kaikille osallistuneille! 


Näiden tarinoiden lukemisesta jäi niin hyvä mieli, että haluamme ehdottomasti jakaa ne teidän kanssanne. Seuraavassa saatte tutustua poimintoihin teksteistä, ja 11.11. ilmestyvässä marraskuun Hippoksessa julkaistaan yksi kokonainen tarina. Kaikkien tarinansa kertoneiden kesken arvotaan lippuja vuoden 2016 Apassionata-näytöksiin. Voittajiin ollaan yhteydessä henkilökohtaisesti.


Monissa tarinoissa nousi vahvasti esiin seuran hyvä yhteishenki. Sen voimalla jaksetaan painaa pitkääkin päivää vaikkapa kisajärjestelyissä, ja kannustusta riittää jokaiselle seuralaiselle. Ada Jukonen Etelä-Vantaan Ratsastajista kertoo, miten seuran kannustus kantoi läpi haastavan kisakokemuksen:

"Vuonna 2015 minua pyydettiin Etelä-Suomen ratsastus mestaruuksiin Leevillä, ja tottakai suostuin vaikka en ollut ennen hypännyt 70cm rataa. Siitä sitten lähdin mestiksiin, ja hylyllä tultiin pois, sillä Leevi ohitti 2 estettä. Mutta tässä taas kuitenkin tiivistyi Evrk:n ihana yhteishenki!"


Etelä-Vantaan Ratsastajien jäseniä kuntotestin tunnelmissa

Seuraan liittyminen tapahtuu usein alun perin vakuutusturvan ja kilpailulupien takia, mutta monissa tarinoissa seuratoiminnan iloinen ilmapiiri imaisi nopeasti mukaansa. Niin kävi myös Suvi Keikkalalle:


"Aloitin ratsastuksen aikuisena noin neljä vuotta sitten ja liityin ratsastusseuran jäseneksi pian alkeiskurssin jälkeen. Seuraan liittyminen tuntui oikeastaan itsestään selvältä muun muassa vakuutusturvan johdosta, mutta tuntui myös hienolta olla ensimmäistä kertaa ratsastusseuran jäsen.

Seura järjestää myös erilaisia tapahtumia (myös koko perheille), koulutuksia ja kilpailuja, joissa haluan olla mukana. On ollut ihanaa huomata, että myös uudet jäsenet pääsevät mukaan järjestämään tapahtumia ja kehittämään seuran toimintaa. Ketään ei suljeta ulkopuolelle."

Seuratoiminta tarjoaa mahdollisuuden paitsi osallistua tapahtumiin ja toimintaan, myös hypätä järjestävään rooliin ja toimia erilaisissa vastuullisissa tehtävissä. Kati Eskelinen kuvailee seura-aktiivin polkuaan seuraavasti:

"Hyvä yhteishenki sai vedettyä minua enemmän ja enemmän seuran toimintaan mukaan. Ensin aktiivina tapahtumissa, yhtäkkiä huomasin olevani jo hallituksessa ja nyt toista kautta seuramme puheenjohtajana."

Parhaimmillaan seurassa saa harrastaa vaikka koko perhe, sillä tekemistä löytyy kaikenikäisille. Yhdeksänvuotias Nevia ja äiti Johanna Oliveira ovat molemmat tyytyväisiä seuran jäseniä.

"Olen saanut ratsastuksen parista paljon uusia ystäviä, joihin en olisi tutustunut muuten. On kivaa järjestää yhdessä kisoja ja olla seuran järjestämissä tapahtumissa mukana. Tosi kivaa, että lapsetkin saa tehdä kisoissa oikeita töitä. Meidän seura on kiva, koska se jaksaa järjestää heppakerhoa ja muitakin tapahtumia.  Heppakerhon ohjaajat ovat kivoja. Harmittaa kun minulle ei ollut sopivan kokoisia seuravaatteita – olisi hienoa saada kisoissa pukea seuran verkkarit tai muu vaate päälle ja edustaa EVR:ää. Olen ylpeä EVR:läinen!" Nevia

"Toimintaa on paljon laidasta laitaan ja varmasti löytyy jokaiselle jotakin. Lapset huomioidaan todella kivasti, mikä on harvinaista – monissa muissa seuroissa, talleilla ja kisapaikoilla saa vähän pyydellä anteeksi, että on lapsen kanssa liikenteessä. Tapahtumissa voin luottaa siihen, että lapsi saa muilta apua, jos itse en paikalle ehdi avustajaksi. On ihanaa, että lapset pääsevät heppakerhoon, omiin kisoihinsa ja yhteisiin tapahtumiin mukaan, mutta vielä ihanampaa on se, että on myös juttuja vain aikuisille. Ne muutamat harvat hengähdyshetket mitä hektisestä arjesta saa hevosten kanssa ovat rentouttavia, mutta hyvässä seurassa jopa terapeuttisia." Johanna 

Taitavia ja innostuneita seura-aktiiveja muistettiin myös kiittää toiminnan mahdollistamisesta ja mukavan harrastusympäristön luomisesta. Toimivaa ilmapiiriä kuvaili Virpi Arslanoski tähän tapaan:

"Seuran vetäjät ovat hyvin aktiivisia ja he ovat luoneet positiivisen ilmapiirin kaikkeen tekemiseen ja ihmisten kohtaamiseen. Periaate on, ettei kenenkään ratsastusta arvostella. Kaikki ovat omalla tasollaan hyviä. Lisäksi rentoa ja hyväksyvää ilmapiiriä ovat luomassa ihanat, pätevät opettajat ja taitavasti asioita luotsaava tallin omistaja."

Hyvän ilmapiirin luomiseen vaikuttaa jokainen seuran jäsen - muistetaanhan siis kiittää ja kannustaa toisiamme! 

Teija