maanantai 26. joulukuuta 2016

Hevoset, metsä ja lunta - voiko olla parempaa?

Toukokuun Retkeile Ratsain -tilaisuudessa hevosretken voittanut Anna Mänty kertoo kokemuksestaan. Kyllä heppailu onkin ihanaa ja voimaannuttavaa.




18.12.2016

Heipä hei kaikille!

Tosissaan sain mahtavan mahdollisuuden päästä tutustumaan Issikkavaellukseen ja itse lajiin samalla. 
Ensin käytiin hakemassa hepat ja itse sain ratsuksi Lara nimisen valkomustan lehmänkirjavan ponimuksen ja oli muuten söpö. Sen jälkeen harjasimme ja varustimme hepat ja olimme valmiit lähtemään matkaan. Ensin lähettiin kävelee läheiselle metsätielle jossa pääsimme tölttäilemään aina välillä ja sitten jatkoimme samaa jonkin verran... 
Kun pääsimme jollekin pitkälle metsätielle Larakin innostui ja lähettiin iha reippaasti etenemään ja ravailtiinkin samalla tiellä. :D

Sitten menimme metsä polkuja pitkin kohti kotaa jossa sidoimme hevoset puihin kiinni ja annoimme heinät niille ja jätimme ne siihen syömään. Itse lähdimmä ehkä 50m päähän kotaan jossa paistoimme nakkeja ja juotiin nokipannu kahvit ja oli kyllä hyvää.!
Siinä vietettiin ehkä 30min jonka jälkeen varustettiin hepat matkavalmiiksi ja lähdettiin takasi päin tallille. Matkalla pääsimme tölttäilemään kuin ravaamaan ja pääsin toteuttaa unelmaa eli pääsin laukkailee pelloille ja se oli kyllä niiin kivaa. :D 
Sitten päästiinkin tallille ja hoidettiin hepat pois ja annettiin niille kunnon herkut jotka ne oli kyllä ansainneet. Kiitoksia SRL:llälle tästä mahtavasta mahdollisuudesta ja oli kyllä sen arvoista. 

-Anna Mänty

torstai 22. joulukuuta 2016

Joululahja nuorisotoimijoille

Kuva Ilkka Nisula


Liiton nettisivut sisältävät huikean määrän monenlaista tärkeää tietoa. Välillä sinne saattaa eksyä lueskelemaan jostain itselle ennestään vieraasta toimintamuodosta – aivan sattumalta!

Vuodenvaihteessa toimikautensa aloittaa monessa seurassa uusi nuorisovastaava tai -jaosto, hallituksen jäsen tai muu seura-aktiivi. Tärkeimmät asiat otetaan tietysti haltuun heti alussa, ja seuran omien ohjeiden ja toimintatapojen lisäksi myös liiton nuorisoasioihin olisi syytä tutustua jokaisen nuorten parissa toimivan. Joulun kunniaksi Nuoret Päättäjät keräsikin TOP 10 -linkkilistan toimintaan hyppäämistä helpottamaan. Olkaapa hyvät! 

1) Nuorisotoiminnan ABC. Nimikin jo kertoo, että tästä kannattaa aloittaa!
http://www.ratsastus.fi/lapset_ja_nuoret/nuorisotoiminnan_ABC

2) Nuorten äänellä 2020-nuorisostrategia. Tulevien kolmen vuoden ajalle ulottuva strategia liiton (ja siten myös seurojen) nuorisotoimintaa ohjaamaan.

3) Reilu Peli! Yhdenvertaisuus ja Reilu Peli ohjaavat kaikkea liiton toimintaa. Tutustu ainakin Yhtä jalkaa – Reilun Pelin työkirjaan

VINKKI! Työkirjan fyysisen version voi tilata seuran käyttöön ilmaiseksi!

4) Onko teidän seurassanne jo hevoskerho? Tietoa hevoskerhonjärjestämisestä erityisesti ohjaajaksi aikoville.

5) Mahtuuko tallipihalle nelijalkaisten ratsujen lisäksi keppareita? Linkkilista kepparitoiminnasta kiinnostuneille!

VINKKI! Heppa- ja kepparikerhot ovat erityisen hyviä tapoja tarjota matalan kynnyksen toimintaa junioreille, joilla ei ole mahdollisuutta käydä esimerkiksi ratsastustunneilla. Kerhoja kannattaa mainostaa myös oman seuran ulkopuolella, esimerkiksi lähialueen kouluissa!

6) Junnut kisaamaan! Tietoa lasten ja nuorten kilpailujärjestelmästä. Muista myös matalan kynnyksen harjoituskilpailut!

7) Ratsastajan opas kilpailumaailmaan – tämä kannattaa tarjota luettavaksi kaikille kisaamista aloittaville junnuille ja heidän huoltajilleen.

8) Sinettiseuraksi? Sinettiseurat ovat ratsastuksen nuorisotoiminnan edelläkävijoitä ja keulakuvia. 

9) Alueet. Seuran on syytä tuntea oma aluejaostonsa. Alue tarjoaa muun muassa monenlaisia tapahtumia, ja seura voi myös anoa alueelta harrastetukea oman toimintansa järjestämiseen.

10) Some! Seuraa Ratsastajainliittoa somessa ja pysy kärryillä uusimmista kuvioista! Somen kautta tavoitat myös liiton toimijoita ja voit osallistua keskusteluun lajistamme.
Twitter: @ratsastus_fi
Instagram: @ratsastajainliitto

Hashtagit: #ratsastus #hevonen sekä tapahtumien omat hashtagit - ensi keväänä esim. #hevosetkaivarissa


Nuoret Päättäjät toivottaa kaikille rauhallista joulua ja toimeliasta uutta vuotta 2017!

keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Kunnon Ratsut bailatinossa



Ratsastajainliiton Kunnon Ratsut -kuntohaasteryhmän kanssa kävimme testaamassa Sutu Markkasen vetämää bailatinoa lokakuun lopun sunnuntai-iltana. Bailatino-tunti oli suunnattu eritoten ratsastajille ja vaikka osa porukastamme vetikin mukavuusalueensa ulkopuolella, niin pitää todeta, että ratsastuksessa kehittyvä kropan hallinta ja rytmin ylläpito ovat avainasioita myös tanssiessa. Selvisimme kaikki erittäin mainiosti. Suosittelemme kaikille liikunnan ja tanssin ystäville.

Terkuin Emmi

P.S. Ensi kerralla nappaan säärystimet jalkoihin alkulämpän ajaksi, ne toivat selkeästi ammattimaista fiilistä tanssimiseen!


perjantai 28. lokakuuta 2016

Hatunnosto ratsastusseurojen tehopakkauksille

Tällä erää palstatilaa lainaan minä, Sanni Uusitalo, Humanistisen ammattikorkeakoulun toisen vuosikurssin opiskelija Turusta. Jokunen lukija saattoi tavata minut Sanoista tekoihin – buustia ratsastuksen nuorisotoimintaan – nuorisovastaavien tapaamisessa menneenä perjantaina 21.10. Suomen Ratsastajainliiton toimistolla Valo-talossa.

Tein opintoihini liittyvän syventävän harjoittelun Suomen Ratsastajainliiton sekä yhteistyökumppaneiden kanssa, ja lyhyesti sanottuna tämä on ollut ennen kaikkea mielenkiintoista aikaa. Harjoitteluni nivoutuu yhteen lopputyöni kanssa, jonka ydinajatuksena on pyrkiä kehittämään Suomen Ratsastajainliiton nuorisotyötä entistä ehompaan suuntaan. Olen onnellinen mahdollisuudesta päästä työskentelemään lopputyöni tiimoilta aiheen parissa joka on lähellä sydäntäni sekä työni että harrastukseni puolesta. Minulla on pitkä hevosharrastustausta, joka on olosuhteiden pakosta muuttanut muotoaan vuosien aikana. Hevoset ovat muutoksista huolimatta kuuluneet tiiviisti arkeeni jo yli kahden vuosikymmenen ajan, ja näin ollen halu perehtyä ja pyrkiä kehittämään lajia entisestään kiinnostaa. 
Kuva: Emmi Korpiola


Mitä viime viikkoiseen nuorisotyöpajaan tulee, niin voin kertoa olleeni yllättynyt sen sisällöstä ja osallistujien panostuksesta. Olen ollut sellaisessa oletuksessa että tietynlainen talkoohenki on menehtymässä ja aktiiviset seuranjäsenet katoava luonnonvara. Siksi hämmästyinkin suuresti runsaasta osallistujajoukosta Sanoista tekoihin – buustia ratsastuksen nuorisotoimintaan – tapaamisessa. Kaikki osallistujat tuntuivat olevan täynnä intoa päästä omalta osaltaan parantamaan oman seuransa toimintaa.

Tarkoituksenmukaista ei ole, että tehokkaimmista tekijöistä imetään energia pois tuputtamalla heille kaikki vastuualueet, mutta heistä huokuvaa innostusta olisi mitä parhain käyttää hyödyksi muiden jäsenten valjastamiseen osaksi aktiivista ja tavoitteellista seuran toimintaa. Oikeanlaiset välineet toiminnan tehostamiseksi saattavat olla kiven alla, tavoittamattomissa tai sopivia ja ajankuvaan kuuluvia työtapoja ei ole laisinkaan. Yhteydenpito liiton, seuran, tallin ja jäsenten välillä vaatinee pienoisia muutoksia nykyaikaisempaan suuntaan. Informaatiotulva on tänä päivänä valtava, joten tärkeätkin tiedotteet saattavat hukkua muuhun massaan. Myös tämän päivän tiedotuskanavat poikkeavat melkoisesti vuosien takaisista. Totuus on se, että mikäli haluat saada antamasi tiedon kohderyhmälle saakka, tulee sinun käyttää heidän suosimia foorumeita. On haastavaa muuttaa turvallisia toimintatapoja, mutta uskoisin sen olevan silti kokeilemisen arvoista.

Huomasin itsekin sivuttaneeni sujuvasti tärkeää liitolta tullutta tietoa. Oikeastaan vasta työharjoittelun lähestyessä ryhdyin aktiivisemmin hakemaan informaatiota liiton toiminnasta ja sitähän riittää! Oli upeaa huomata kuinka aktiivinen, tehokas ja uudistumishaluinen lajiliitto meillä onkaan harrastajien takana tukemassa toimintaa ja lajin kehitystä. Ryhdyin pohtimaan myös omaa osuuttani ratsastusseuran jäsenenä. Olen muuttanut aikuisiältä paikkakunnalta toiselle ja sen seurauksena vaihtanut myös ratsastusseuraa muutamia kertoja. Kuten aikaisemmin totesin, on oma harrastukseni ollut aaltoliikkeessä muuttamisen, opintojen, vuorotyön, hevosenomistamisen ja välillä hevosettomien aikakausien vuoksi. Oma aktiivisuuteni nykyisessä ratsastusseurassani on ollut vähäistä, ja selitän sitä itselleni muun muassa epäsäännöllisen työrytmin tuomilla haasteilla. Ymmärrän kuitenkin sen, että jokainen meistä pystyy osallistumaan seuran toimintaan omaan elämäntilanteeseen sopivalla panostuksella joten oivalsin myös itse pystyväni parempaan.

Nostan nöyrästi hattua Teille, omien ratsastusseurojenne tehopakkauksille jotka tartutte aina uudestaan tuumasta toimeen. Ilman Teitä yksikään seura ei pyörisi, eikä yksiäkään kisoja saataisi järjestettyä. Toivottavasti kaltaiseni nukkuvat seuranjäsenet heräisivät pikkuhiljaa ja tulisivat tueksenne tärkeään työhön. Näin ollen, rohkaisen kaikkia siirtymään Sanoista tekoihin ja tuomaan uutta buustia oman seuran toimintaan!

Terveisin syyssateiden keskeltä,

Sanni

torstai 27. lokakuuta 2016

Ystävyystaitoja

Kuva Sonja Holma/SRL
Aina välillä lehdessä tai netissä osuu silmiin kysymys, jossa etsitään kadonnutta ja tallilta pois muuttanutta hevosystävää. Onneksi tiedot usein löytyvät ja etsijä kuulee hevosen kuulumiset. Aina ei kuitenkaan onnista ja hevosta ei löydy. 
Millaista on se ystävyys, mikä hevosen kanssa solmitaan, miten voimme onnistua solmimaan suhteen eläimeen, joka ei puhu? Stressihormoneita mitattaessa on huomattu, että hevonen,  jolla on luotettava oma ihminen, kärsii harvemmin stressistä kuin muut. Sen vastustuskyky taudeille on parempi ja mieliala korkeampi.
Kuva Sonja Holma/SRL
Ystävyys syntyy vähitellen yhdessä koetusta asioista. Siitä, että ihminen on rauhallinen ja luotettava, siitä että ihminen pysyy rentona tilanteissa, joita hevonen säpsähtää.  Kun tien vieressä näkyy jotain, mikä huolestuttaa hevosta, voi siirtyä hetkeksi sille puolelle taluttamaan. Tarhaan viedessä ihminen huolehtii aina, että hevonen ei mene liian läheltä sähkölankaa ja että hevonen ei joudu ahtaalle, jos muut hevoset tulevat vastaan. Taluttaessa riimunnaru tai ohjat ovat ylhäällä, niin ettei hevonen astu vahingossa niiden päälle. Hevosta ei anneta kengitettäväksi äreälle tai vihaiselle kengittäjälle. 
Kuvassa 4 -vuotias sh-tamma Tytön Tarina ja Laura Viikki. Yhteistyö näillä kahdella alkoi löytyä viime kesänä, kun Tara oli ollut puoli vuotta Lauralla. Tässä he ovat ensimmäisen kerran hevosnäyttelyssä.
Hyviin ystävyystaitoihin kuuluu myös uusien asioiden esittäminen hevoselle niin, että se ei pääse pelästymään, on kyse sitten hyönteismyrkyn suihkuttamisesta tai jalkojen pesusta.
Kisaverryttelyssä ja tunnilla ratsastaja huolehtii hevosen tilasta ja siitä, että ei joudu tekemään hätäisiä ohjasotteita. 
Hevosen rentous ja luottamus ihmiseen syntyy, kun sen on hyvä olla ihmisen kanssa. Hevonen myös huomaa kaikki ne pienet asiat, joilla sen olo tehdään turvalliseksi  ja se palkitsee ihmisen suurella luottamuksella - ystävyydestä tulee molemminpuolista. Jos olet onnistunut tällaisen ystävyyden luomisessa, käy hiljaa hevosen luona ja kuiskaa sille kiitokset. Olette arvokkaat toisillenne!
Tekstin on kirjoittanut SRL:n hyvinvointityöryhmän Kirsi Piispanen

torstai 6. lokakuuta 2016

Ratsastajaravit Vermossa 14.9.

Ratsastajaravien nimikkolähdön voittaja. Kuva Pekka Salonen.

Vermossa järjestettiin Ratsastajaravit aurinkoisena alkusyksyn keskiviikkoiltana. Ohjelmassa oli muun muassa paljastuksia tulevasta juhlavuodesta ja sen tapahtumista, kuten Kummihevonen-kampanjasta sekä Kaivopuiston ja kaupungin valloittavista hevosista. Virallisen ohjelman lisäksi kävimme tutustumassa tallialueeseen, moikkaamassa Ratsastajainliiton Raviliiga-hevosta Nykää ja loimittamassa Ratsastajaravit -lähdön. Päivästä oli nauttimassa vajaa 50 osallstujaa.

Nykä poseeraa omistajiensa kanssa. Kuva Ilkka Nisula.
Ratsastajaravit järjestii ja juonsi Nuoret Päättäjät-ryhmän Emmi. Ryhmästä Eve oli ihka ekaa kertaa paikalla raveissa ja apuna päivässä paikan päällä. Ratsastajaravit toteutettiin yhteistyössä Suomen Ratsastajainliiton, Vermon Raviradan ja Hippoliksen kanssa.

keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Myös netissä.

Koulukiusaamista on esiintynyt varmasti niin kauan kuin koululaitos on ollut olemassa. Tai pitäisikö paremminkin sanoa, että ihmisten välistä kiusaamista on esiintynyt varmasti niin kauan kuin ihmisiä on ollut olemassa. Lasten ja nuorten välinen kiusaaminen ei erotu millään oleellisella tavalla aikuisten välisestä kiusaamisesta, jälkimmäisestä tosin käytetään yleensä nimeä henkinen väkivalta.
Kuva: Mari Salminen

Jostain syystä lasten ja nuorten toisiinsa kohdistamaa henkistä julmuutta kutsutaan yleensä vähättelevästi kiusaamiseksi, vaikka on hyvin tiedossa,  miten vakavat seuraukset toisen pilkkaamisella, nöyryyttämisellä ja häpäisemisellä voi olla.  Erityisen vaurioittavia kokemukset ovat lapsuudessa ja nuoruudessa, jolloin ihminen vasta muodostaa käsitystä itsestään. Maamme on täynnä kiusaamisen takia potentiaalinsa hukanneita ihmisiä, ja jopa elämänsä menettäneitä.

Kiusata voi missä vain: kotona, koulussa, töissä, tallilla – ja netissä. Nettikiusaaminen on valitettava aikamme ilmiö, joka tekee myös kiusaamisesta aikaan ja paikkaan sitoutumatonta ja julkista. Netissä kiusaaminen voi myös muuttua ikuiseksi, jos kerran virtuaalimaailmaan ladattu aineisto lähteekin leviämään, eikä sitä enää saa poistettua. Silloin se toimii kuin virtuaalinen häpeäleima, jota uhri kantaa mukanaan koko loppuelämänsä.

Perinteisen paperille piirretyn pilakuvan pystyi vielä tuhoamaan repimällä tai vaikka takassa polttamalla, mutta mitä voi tehdä teksteille ja kuvamateriaaleille, joihin ei pääse millään tavalla käsiksi? Tai miten kertoa kiusaamisesta, kun yhteisö, jossa kiusaamista tapahtuu, ei kokoonnu muualla kuin virtuaalitodellisuudessa ja yksi kiusaamisen muoto on se, että kiusattu on suljettu yhteisön ulkopuolelle?  Miten tarttua johonkin, josta ei saa kiinni?

Kuva: Mari Salminen
Nettikiusaamisesta – tai kiusaamisesta ylipäätään – puhuminen tuntuu toisaalta hieman saivartelulta maailmassa, jossa elämämme kiusaamisella kyllästetyssä yhteiskunnassa. Televisio suoltaa taukoamatta ”harmitonta viihdettä”, jossa pidetään ”hauskaa” toisten kustannuksella.  Lihavia, laihoja, pitkiä, pätkiä, hörökorvaisia, kierosilmäisiä, vammaisia, maahanmuuttajia, uskovaisia… tai vaikka ratsastusta harrastavia poikia! Hauskanpidon aineistoa riittää loputtomiin!

Mutta entä jos siellä kotisohvalla istuukin äidin tai isän vieressä se pieni pullea, kierosilmäinen tai hörökorvainen poika tai tyttö, joka katselee, kuuntelee, ja oppii, että hänen ulkomuotonsa on ihan naurattava?

Iltapäivälehdet ja internet ovat täynnä toisten ihmisten pilkkaa, jota ei aina edes tunnisteta pilkaksi, nehän ovat vain niitä idiootteja, jotka ajattelevat eri tavalla kuin minä.  Ja ”nolo moka” – otsikoin päätyvät julkkikset ovat toki osansa ansainneet, itsehän ovat ammattinsa valinneet. Myös pilapiirtäjän ammatti on keikkumista veitsen terällä – miten viiltää satuttamatta?  Myös satiiri voi osua loukkaavasti yksilöihin, jopa niihin viattomiin. Jos yhteiskuntamme legitimoi kiusaamisen, miten sitä enää vastustetaan?

Tärkein työ kiusaamisen ehkäisemiseksi tehdään arkisesti ja kasvokkain.  Nykyihmiselle on ehkä ikävä uutinen, että kasvattamista ei voi tehdä etätyönä eikä siinä jaella pikavoittoja. Välittämisen kulttuuri rakentuu vain terveellä tavalla itseään - ja sen seurauksena myös toisia -  arvostavien yksilöiden varaan. Jokainen ihminen on malli siitä, miten toisia ihmisiä pitää tai ei saa kohdella. Joka päivä. Kaikissa kohtaamisissa. Halusimmepa sitä tai emme.

Välittämisen kulttuurin pitäisi ulottua myös virtuaalitodellisuuteen, jopa anonyymeille keskustelupalstoille, joissa toisten ihmisten haukkuminen ja perättömien tietojen levittäminen on vähintään yhtä julmaa kuin live-elämässä selän takana pahan puhuminen ja ilkeämielinen juoruaminen. Tekijän kun on netissä mahdollista huudella raukkamaisesti piilosta, mutta herjausten kohteena  olevan ihmisen puolustautumismahdollisuudet ovat käytännössä olemattomat.  Myös meillä hevosharrastajilla on tässä peiliin katsomisen paikka.
Kuva: Mari Salminen

Hevoset eivät hauku meitä. Päätetäänkö yhdessä, että myöskään me emme  hauku hevosia – emmekä toisiamme? Emme kasvokkain, selän takana emmekä nettiviidakossa huudellen? Meillä on hieno, yhteisöllinen laji – tehdään siitä yhdessä vielä upeampi!

Lotta Hällström
SRL Hyvinvointityöryhmän jäsen
SH, SPHT-ohjaaja, VTM
Pj, Bravehearts ry


perjantai 23. syyskuuta 2016

Nuoret mukaan toimintaan

Ohessa Valon tiedotteessa julkaistu teksti Nuorten Päättäjien toiminnasta.



"Kuinka viestiä nuorille ihmisille niin, että he innostuvat?" oli keskeinen teema Valon ja Nuorten Akatemian järjestämässä Kuinka innostaa ja sitouttaa nuoria seuratoimintaan -työpajassa 7.9.2016 Valo-talolla, kun eri lajien edustajat niin lajiliitoista kuin seuroista kerääntyivät vaihtamaan ajatuksia ja vinkkejä teeman ympärillä.

Suomen Ratsastajainliiton "nuorten hallitus" Nuoret Päättäjät -ryhmästä paikalla olevat kolme jäsentä nostivat varttitunnin puhujavuorossaan esille tiiminsä käytännön esimerkkinä siitä, mitä on mahdollista tehdä lajin sisällä nuorten aseman vakiinnuttamisessa toiminnassa. Tiimin toiminnasta lisätietoa täällä http://www.ratsastus.fi/nuoret_paattajat.


Ja sitten niihin illan innostamis- ja sitouttamisvinkkeihin. Tässä TOP 7.

1. Uusi Kolmen K:n sääntö: Kysy, Kannusta, Kohtaa.
2. Anna välineitä tekemiseen.
3. Toimi niin, että verkon ja todellisuuden parhaat palat toimivat yhdessä, älä erottele näitä.
4. Kaverit ja yhteisöllisyys sitouttavat. Aloita vaikka pizzaillasta.
5. Tekemisen lisäksi anna vastuuta.
6. Nosta esille mukavan toiminnan hyödyt. CV:tä on aina hyvä jalostaa.
7. Perusta nuorisoryhmä.

Emmi Korpiola

perjantai 16. syyskuuta 2016

Lajikokeiluissa triathlon

Liikuntakuukaudet -kampanjan lajikokeiluiden aika on jo ohitse, mutta vielä on sunnuntaihin 18.9. asti aikaa ilmoittaa oman joukkueensa tulokset sekä lähettää blogitekstit osoitteeseen nina.kaipio@ratsastus.fi. Tarkemmat ohjeet ja lomakkeen löydät vielä täältä. Kokoathan pikemmiten siis parhaat kuvat ja jutut kokeiluista, jotta saatte joukkueenne suorituksenne hyäksytettyä!

Julkaisemme saamiamme blogitekstejä pitkin syksyä, tässä ensimmäisenä Maija Kuivalaisen teksti heidän lajikokeilustaan triahtlonista!


Ensimmäinen Triathlonimme Savon Pariisissa

Päivä, jota emme tule varmasti koskaan unohtamaan. Päivä jota varten olimme vuodattaneet verta, hikeä ja vettä lähes puolen vuoden ajan. Tänään lähes puolen vuoden mittaiset uinti-, pyöräily- ja juoksuharjoittelumme näyttivät meille kuinka kova työ todellakin palkitaan. Mutta kyllä siihen sitä kuuluisaa suomalaista sisua tarvittiin!

Triathlon on yhdistelmälaji, jossa kilpaillaan sekä uinnissa, pyöräilyssä että juoksussa. Sain kuulla siitä ensimmäistä kertaa toukokuussa 2015, kun ystäväni Katriina kysyi minua osallistumaan Joroisiin triathlonille pikamatkan joukkuekisaan hänen ja erään toisen uimari-kaverinsa kanssa. Katriinan päälajina on uinti ja hän tiesi minun tykkäävän juoksemisesta, ja siksi sainkin tämän kunnian päästä joukkueeseen mukaan.

Tunnelma, mikä Joroisiin saavuttuamme kilpailualueella vallitsi oli aivan sanoinkuvaamaton. Kilpailijat kannustivat toisiaan, vaikkeivat välttämättä edes tunteneet, katsojat taputtivat ja koko kilpailualueella huokui niin kutsuttu “Joroisten maaginen henki”, joka tempaisi minutkin syvälle triathlon huumaan. Silloin päätimme Katriinan kanssa, että ensi vuonna kokeilemme itsekin, ja tässä sitä ollaan!

Triathlonilla matkoja on useita, lasten, nuorten ja aloittelijoiden sarjoista ammattiurheilijoiden SM matkoihin. Osallistuimme samalla matkalle, kuin viime vuonna joukkueena eli pikamatkalle johon kuuluu 400 m uintia, 20 km pyöräilyä ja 5 km juoksua.

Kilpailupäivämme alkoi klo 15.00 Joroisten urheilutalolla kilpailuinfolla, jossa meille kerrottiin kaikki tärkeät asiat ja turvallisuusseikat liittyen tulevaan kilpailusuoritukseen. Lisäksi saimme kilpailunumeromme tatuointeina, tarroina ja paitaan kiinnitettävän numerolapun sekä nilkkaan laitettavan ajanottosirun.

Infon jälkeen luovutimme juoksuvarusteemme T2 pyöräilyn ja juoksun vaihtopisteelle, pakkasimme uintivarusteet välinepusseihin ja pyöräilimme läheiselle Valvatus-järvelle, jossa kilpailun uintiosuus suoritettiin.


IMG-20160715-WA0002.jpg


Pyöräilystä saimme hyvän alkuverryttelyn kilpailua varten ja riemuitsimme matkan aikana, että tässä me nyt vihdoin olemme, matkalla ensimmäisen triathlonimme lähtöpaikkaa!

Valvatukselle saavuttuamme pyöriemme kunto tarkastettiin, asetimme pyörämme niille varattuihin telineisiin ja luovutimme pyöräilyosuuden muut varusteemme T1 uinnin ja pyöräilyn vaihtoalueelle. Sitten se kisafiilis tosissaan iski vedettyämme märkäpuvut ja hienot FinnTriathlonin uimalakit ylpeydellä päähämme ja seistessämme satojen muiden triathlonistien joukossa. Kyllä meistäkin tuli nyt triathlonisteja.


IMG-20160715-WA0007.jpg


Olin hyvin helpottunut, sillä meillä nuorilla oli oma lähtömme. Katriina oli pelotellut minua siitä kuinka viime vuonna hänen osallistuessaan uintiosuudelle isot miehet olivat meinanneet uida niin sanotusti ylitse. Nyt ei ollut onneksi sitä vaaraa.

Sitten tuli meidän vuoromme asettua rantaveteen. Kuuluttaja kuulutti “ puoli minuuttia lähtöön!” Olimme kuin lähtökarsinoihin asetetut, vauhkoontuneet laukkahevoset jotka eivät olisi halunneet pysyä paikallaan enää hetkeäkään. Tuntui kuin aika olisi pysähtynyt. Yleisö alkoi taputtamaan ja huusin Katriinalle viimeiset tsempit, you rock girl!

Vihdoin lähtömerkki-torveen puhallettiin ja ampaisimme veteen. Vesi ei onneksi tuntunut lainkaan kylmältä. Katriina lähti uimaan ensimmäisten joukossa kohti ensimmäistä merkkipoijua, jonka kohdalta piti kääntyä. Minäkin löysin hyvin nopeasti itselleni hyvän paikan uida, josta oli suora linja kääntöpoijulle. Harjoitellessa ongelmani oli ollut vinoon uiminen, mutta hämmästyin kuinka hyvin onnistuinkaan uimaan suoraan. Nousin vedestä viimeisten joukossa, mutta onnistuin myös ohittamaan pari uimaria. Katriina tottuneena uimarina oli noussut vedestä kolmantena ja minä tulin perästä tietäen, että pystyisin mahdollisesti kirimään vielä.

Pyöräilyosuudelle lähdin sisua uhkuen ja pyöräily sujuikin todella hyvin. Onnistuin jopa ohittamaan parikymmentä kilpailijaa pyöräilyosuuden aikana. Voimaa antoi erityisesti ensimmäiselle kääntöpaikalle minua kannustamaan saapunut isoveljeni perheineen. Katriinan mielestä pyöräilyosuus oli näistä kolmesta lajista rankin, mutta pyöräily meni kuitenkin sujuvasti.

Vihdoin 20 kilometriä pyöräilyä oli takana ja eikun juosten juoksuvarusteiden vaihtoon ja vitoselle!


IMG-20160715-WA0010.jpgIMG-20160715-WA0011.jpg
Minua oli varoitettu siitä, kuinka vetreätkin kintut muuttuvat puujaloiksi pyöräilyosuudelta siirryttäessä juoksuun. Ja siltä se tosiaan tuntuikin, sillä ensimmäinen kilometri oli täyttä tuskaa, mutta siitä selvittyäni ja saatuani hengitykseni tasaantumaan, juoksu alkoi rullaamaan. Voimaa askeleisiin antoivat ihana yleisö, hauskat musisoijat reitin varrella, jotka soittivat pannuja ja kattiloita, antoivat meille ylävitosia ja olivat täysillä hengessä mukana! Vihdoin reitti kääntyi pururadalle, juoksuosuuden viimeiselle kilometrille. Viimeinen spurtti kohti maalisuoraa ja kuulin enää vain kuinka kuuluttaja lausui Pieksämäen Veikkojen Maija Kuivalaisen kirivän nuorten naisten sarjassa pronssille. En voinut uskoa kuulemaani todeksi, minäkö kolmas? Riemuissani juoksin tukijoukkojemme luokse varmistamaan kuulemani lauseen, ei ole totta, kuulin aivan oikein!


Palkintojen jaossa kuitenkin selvisi, että erään kilpailijan ajanottosiru oli tippunut Valvatus-järveen, eikä hänen tulostaan oltu saatu kuuluttajille, jotka kuuluttivat sii vahingossa väärin. Mutta ei se mitään, hopea ei ole häpeä, eikä neljäs sija noloa, etenkään ensimmäiseltä triathlonilta!

IMG-20160715-WA0003.jpg

IMG-20160715-WA0009.jpg
Lisäksi olin niin onnellinen, kun Katriinan tavoite toteutui. Mimmi tuuletti maaliviivalle tullessaan, ja vieläpä  ajalla 1:55 minuuttia! Fiilikset oli aivan huipussaan, me tehtiin se!!

Mikä kunnia oli päästä kilpailemaan suomalaisen triathlonin syntypaikkaan Joroisiin! Suosittelemme ehdottomasti triathlonin kokeilemista kaikille vähänkään lajista kiinnostuneille. Niin se vain on, että Joroisten henki on itse koettava!

IMG_20160711_184801.jpg


Lisätietoa triathlonista: http://finntriathlon.fi/


Ensi kesän koitoksia odotellessa!
Screenshot_2016-09-14-22-41-47.png


Screenshot_2016-09-14-22-42-50.png

tiistai 6. syyskuuta 2016

Tallilla opetellaan elävää elämää

Helsingin Sanomissa on kesän ja alkusyksyn aikana kirjoiteltu älypuhelinten ja muiden älylaitteiden vaikutuksesta vanhempien ja lasten väliseen vuorovaikutukseen ja lasten sosiaaliseen kehitykseen. Ihmisen huomio kun ei voi jakautua sataprosenttisesti moneen paikkaan yhtä aikaa, ja mikäli huomio on jossain muualla kuin lapsessa, se on jossain muualla kuin lapsessa. Valitettavasti. 

Tulevaisuudessa psykologit, psykiatrit ja muut mielenterveyden ammattilaiset ratkovatkin todennäköisesti hylkäämistraumoja, joita on syntynyt siitä, että lapset ja nuoret ovat kokeneet, että heidän vanhempiensa tärkein keskustelukumppaninsa on sosiaalisessa mediassa eikä vieressä kotisohvalla. Älylaitteet ovat usein näkymätön muuri samassa tilassa olevien ihmisten välillä. 

Tottakai myös talleilla tieto kulkee whatsappien ja instagramien kautta ja facebook tulvii hevosaiheisia päivityksiä. Jos puhelin ei ole kädessä, niin ainakin se on jossain hyvin lähellä, taskussa tai viimeistään hevosen harjapakissa. Väittäisin kuitenkin, että talliaiheiset keskustelut ja päivitykset ovat enemmän raportointia siitä, mitä on yhdessä nähty, tehty, koettu ja keskusteltu kuin olemisen varsinainen sisältö. 

Kuva: Sonja Holma/SRL
Talliyhteisön eräs kasvatuksellisesti merkittävimmistä piirteistä liittyy yhteisöllisyyteen, jossa yhdessä tekeminen ja kokeminen hitsaa ihmisiä kiinni toisiinsa. Hevonen on vuorovaikutuksen kiintopiste: hevoselle puhutaan, hevosesta puhutaan ja hevosen välityksellä puhtaan. Koko yhteisö rakentuu hevosten ja hevosten tarpeiden ympärille. Hevonen herättää suuria tunteita, ja tunteet puolestaan herättävät ihmiset epämääräisen harmaasta millään-­ei-‐ole-­mitään‐väliä-­mielentilastaan. 
  
Hevonen on siis myös katalysaattori pakottaessaan ihmiset kohtaamaan toisensa – niin hyvässä kuin pahassakin. Välillä aurinko paistaa leppoisasti, välillä taivas täytyy synkistä pilvistä ja salamat sinkoilevat. Tallilla ihmiset ovat ihmisiä: hyvällä tuulella, huonolla tuulella, iloisia, surullisia, toiveikkaita, huolestuneita, rentoutuneita, stressaantuneita, kateellisia tai kaverin menestyksestä aidosti riemuitsevia. Kiukuttelu voi vaihtua pian halaukseen ‐ yhteisistä pelisäännöistä on sovittava yhdessä. Halusi tai ei. Anteeksipyytämistä – ja antamista – on hyvä opetella. Tätä tunteiden kirjoa voi kutsua myös nimellä elävä elämä. 

Elämme parhaillamme aidon, inhimillisen kohtaamisen näkökulmasta haastavassa ajassa, joten talliyhteisöjen merkitys lasten ja nuorten kasvuyhteisöinä olisi tunnustettava nykyistä laajemmin. Vaikka hevosen varaan voikin laskea paljon, väitän, että mikään talliyhteisö ei kuitenkaan muodostu automaattisesti ja itsestään, ilman minkäänlaista toiminnan tietoista suuntaamista, valta-­ ja vuorovaikutussuhteiltaan lapsen ja nuoren kasvua ja kehitystä myönteisellä tavalla tukevaksi. Tahtomisemme suunta paljastaa arvomme – ja arvokkaaksi kokemiemme asioiden eteen olemme valmiita ponnistelemaan. 

Vaikka paljon myönteistä kehitystä onkin talliyhteisöissä vuosien saatossa tapahtunut, paljon voitaisiin vielä tehdä. Etenkin lapsia ja nuoria täynnä olevat ratsastuskoulut ovat ympäristöjä, joissa ratsastustuntien ulkopuolella tapahtuvaa kasvatustyötä ei voi sälyttää kokonaan talliyrittäjän vastuulle. Harvoinpa tallityöntekijät ovat ihmistyöhön kouluttautuneita, joten lasten ja nuorten tunne­‐elämän solmujen ja sosiaalisten kiemuroiden selvittely vaatisi enemmän aikaa ja ammattitaitoa, vaikka aikaa ja halua siihen ehkä olisikin. 

Kuva: Sonja Holma/SRL
Porvoon Ratsutallilla toimii vuonna 2015 perustettu Bravehearts­‐yhdistys, jonka suurena unelmana on pystyä palkkaamaan tallille sosiaali‐, terveys‐ ja kasvatusalan ammattilaisia, joiden tehtävänä olisi paitsi laajentaa ratsastuskoulun palveluja tarjoamalla erilaisia hevosavusteisia palveluja, myös olla kehittämässä tallista kaikin tavoin turvallista kasvuyhteisöä lapsille ja nuorille eräänlaisella ”nuorisotalli”‐ajatuksella.  

Esimerkiksi koulukiusaamisen jälkihoitotyötä olisi mahdollista tehdä talliyhteisössä luonto- ja hevosavusteisin menetelmin todennäköisesti hyvinkin menestyksekkäästi. Koulukiusaamisen asianmukainen jälkihoito olisi sekä inhimillisesti että taloudellisin mittarein tarkasteltuna takuuvarmasti eräs sellainen osa‐alue, johon yhteiskunnassamme kannattaisi ehdottomasti panostaa huomattavasti nykyistä enemmän. Ilman julkista rahoitusta tämä ei kuitenkaan tule onnistumaan, koska pelkän vapaaehtoisuuden varaan ei tämänkaltaista, erityisosaamista vaativaa työtä voi rakentaa. 

Mutta kuka tietää, ehkä maamme päättäjät vielä jonain päivänä ymmärtävät sen, minkä me kaikki hevosihmiset jo tiedämme: hevonen kantaa myös silloin, kun elämä upottaa. 
  
Suomenhevosen päivänä 6.9.16 
Lotta Hällström 
Sh, SPHT-­‐ohjaaja, 
VTM 
Pj. Bravehearts ry 
SRL:n hyvinvointityöryhmän jäsen

Nuorisovastaavien tapaaminen 21.10.2016

Tämä postaus koskee erityisesti ratsastusseurojen ja alueiden nuorisovastaavia sekä muita seurojen nuorisotoiminnasta kiinnotuneita. Jos tunnistit itsesi, nyt tarkkana!:)


Tapahtuman kutsu. Kuva: SRL


Me Nuoret Päättäjät ja Ratsastajainliitto olemme yhdessä järjestämässä nuorisovastaaville tapaamisen ja toiminnallisen iltapäivän Horse Show perjantaina 21.10.2016 klo 14 - 17. Tapaamisen jälkeen jatkamme yhdessä jäähallille nauttimaan Helsinki International Porche Horse Show'n perjantai-illan päänäytöksestä (n. klo 17.30 - 23.30).

Ilta huipentuu Horse Show'ssa upeista ratsukoista nauttien. Kuva: SRL / Satu Pirinen


Iltapäivän ohjelma muodostuu toiminnallisista työpajoista, joissa kierretään ryhmissä. Yhdessä työpajassa paneudutaan Nuorten Akatemian johdolla nuorten osallisuuteen ja siihen, kuinka saada nuoria osallistumaan ja aktivoitumaan omassa ratsastusseurassa. Asia, joka varmasti puhuttaa monissa seuroissa. Toisessa työpajassa puolestaan pohditaan Cimon opastuksella, kuinka ratsastusseurat voisivat hyödyntää kansainvälisiä nuorisovaihtoja omien nuortensa kanssa joko lähettämällä nuoret vapaaehtoisiksi tai ottamalla vastaan muista maista tulevia nuoria vapaaehtoisia. Vinkki: Tuoreimmassa Hippoksessa (5/2016) on kiinnostava juttu Niinisalon Ratsastajien kokemuksista nuorisovaihdoista!

Lisäksi kaksi työpajaa ovat meidän Nuorten Päättäjien vetämiä. Toisessa päästään ideoimaan ja hahmottelemaan tulevaisuuden hevostaitokilpailuja tai hevostaitopäiviä. Tarkoituksemme on tehdä hevostaitoihin liittyvät merkkisuoritukset ja kilpailut kiinnostavammiksi ja helpommiksi lähestyä ja kaipaamme siihen teidän kentän toimijoiden ajatuksia ja ideoita rinnalle. Toisessa pajassa puolestaan paneudutaan uudistuvaan nuorisovastaavien toimenkuvaan. Kuulemme mielellämme, mitä mieltä olette ajatuksistamme! Aiemmin keväällä kommentoitavana olleeseen luonnokseen voit halutessasi tutustua täällä.

Tapaamiseen mahtuu mukaan 60 ensimmäistä ilmoittautujaa (1 - 2 hlö/seura), joten olethan ajoissa liikkeellä ja varmistat paikkasi. Täsmennyksenä jo tässä, että mukaan tapaamiseen ovat nuorisovastaavien ohella lämpimästi tervetulleita myös muut seurojen nuorsisotoiminnasta kiinnostuneet / nuorisotoimintaa organisoivat henkilöt. Ilmoittautumisaikaa on tasan kuukausi, 06.10.2016 asti. Linkki ilmoittautumiseen tässä.

Lämpimästi tervetuloa!!


Kuva: SRL / Sonja Holma



Toivottaa NP-tiimi & Suomen Ratsastajainliitto ry



 


maanantai 15. elokuuta 2016

Molskis ja pohjaa kohti kuin kivi


Kesä on liikkumisen aíkaa. Niin hevosten kanssa kuin ilmankin niitä. Päätimme Heidin kanssa perehtyä näin liikuntakuukausien inspiroimana hevosettomaan ja molemmille uuteen lajikokeiluun. Ajatuksena oli hyödyntää ratsastuksessa jo lapsuusvuosista lähtien kehittämäämme erinomaista tasapainoa, timmintää keskivartaloa kuin huomaamattamme, kehittää kaunis tasainen rusketus aurinkosuojakertoimiin luonnollisesti verhoutuneena sekä nauttia kaloreita kuluttavassa ja kuntoa nostavassa ajanvietteessä aivan vain omista asioista päivittämisestä. Päätimme näiden minimalististen odotusten kera suunnata merelle suppaamaan.

Suppaus on jo muutaman vuoden ollut pääkaupunkiseudun kuuma liikuntamuoto kesäaikaan. Jos kauniina kesäpäivänä menet Töölönlahdelle, voit nähdä trendikkäiden hipstereiden armeijan joukkovaelluksen Punavuoresta suppilautajoogaan tai ihan vain mukavaa vesiurheilua harrastamaan tulleita perheitä melomassa suppilautojen päällä.


Minä ja Heidi olimme kumminkin molemmat ensikertalaisia, kun vuokrattujen lautojemme kanssa suuntasimme kohti Seurasaarenselkää. Tai suuntaaminen oli lähinnä mielikuvissamme, kun vuokrauspaikan pikaohjeistusten kera valmistauduimme nousemaan suppilautojemme päälle seisomaan turvallisen välimatkan päässä laiturista. Tuo turvamatka oli todella tarpeen, sillä ensimmäinen asia, mitä tajusimme oli, että pikaohjeistuksen antajan vastaus kysymykseemme kaatumisvaaraa koskien "Ei, eihän laudat ole yhtään oikeastaan kiikkeriä!", on niitä samanlaisia lausahduksia, kuin "Ei, ei tämä minun kultapalleroni villi ole, hieman persoonallinen vain!" eli erittäin suhteellinen. Kuulijan korvalla lähinnä siis tulkittava. Itse kaaduin ensimmäisellä kerralla noustessani. Mietin siinä vettä tippuen märkien shortsieni kera lähinnä, että hyvä, että pakolliset edustuskuvat on jo otettu. Ja että onneksi en ottanut kännykkääni laudalle mukaan, vaikka erinomaiset snapchatolosuhteet siihen kovasti houkuttelivatkin. Heidi oli esimerkkini myötä varovaisempi ja vältti pahemmat roiskeet, mutta joutui laillani toteamaan, että luotimme molemmat hieman liikaa ratsastajan kuuluisaan pukkisarjoissa kehittyneeseen tasapainoon. Ja seuraavana päivänä ainakin vatsalihakset tiesivät tehneensä töitä.

Erittäin hauskaa oli kumminkin! Helsinki todella näytti parhaita puoliaan täydellisessä kesäsäässä. Kaupungin ranta Töölössä näytti ihan erilaiselta mereltä katsottuna, vaikka tuttua muuten onkin ja seura kieltämättä kruunasi liikuntahetkemme. Ihana aurinkoinen iltapäivä. Ensi kerralla menemme vain epäröimättä alkeistuntien kautta melomaan.

Emmi



maanantai 1. elokuuta 2016

Ratsastuskouluoppilaiden mestaruuksissa oli tunnelmaa



Junnujen koulumestaruutta juhli jo toista kertaa peräkkäin parivaljakko Pia Paajanen & Caramell Grey. Kuva: SRL / Siru Heikkilä


Valtakunnalliset Ratsastuskouluoppilaiden mestaruuskilpailut ratkottiin tänä vuonna Kuopion Sorsasalossa 29.-31.7.2016. Mukana oli lähes 250 ratsastajaa 29 eri ratsastuskoulusta ja tunnelma käsinkosketeltavan innostunut. Kannustushuudot kaikuivat kentän reunalta ja viikonlopun aikana nähtiin toinen toistaan hienompia opetushevosia ja hienoja, siistejä suorituksia. Myös oheisohjelmaa oli tarjolla runsaasti: oli huutosakkikilpailua, illanviettoa, talutusratsastusta, kepparirataa ja ties mitä. Tänne kannatti ehdottomasti tulla!:)


Kepparit Rusko ja Tähti kantoivat monta tyttöä esteiden yli. Kuva: Anu Kämäräinen

Vruuummmm! Lentoon lähdössä ponien estemestari Santeri Soranta ja Limonka. Kuva: SRL/ Siru Heikkilä


Sennujen koululuokassa pronssia nappasi Sanna Aspholm hevosella Cassini. Kuva: SRL / Siru Heikkilä

Anu ja Mari olivat edustamassa Nuoria Päättäjiä mestaruuksissa lauantaina ja sunnuntaina. Meidät löysi useimmiten Ratsastajainliiton ständin läheisyydestä. Pyöritimme molempina päivinä kepparirataa kaikille halukkaille koirista ja lapsista lasten vanhempiin, jututimme ihmisiä, järjestimme lauantain illanvieton ja haastattelimme junnujen koulumestaria ja tulevaisuuden lupauksena palkittua Pia Paajasta Framilla-sarjaamme. Kannattaa siis kurkata seuraava Hippos;)

Junnujen estemestaruusluokan kunniakierros vauhdissa. Voittoon kiri Sanni Rauhala ja Finaal. Kuva: SRL / Siru Heikkilä 

Tiukka keskittyminen jo seuraavalle esteelle. Kuva: SRL/ Siru Heikkilä 


Järjestämässämme illanvietossa miteltiin Tuntsari-triathlon, joka koostui tottakai kolmesta osakokeesta. Osakokeet olivat hevosaiheinen tietovisa, pantomiimi ja limbo. Lisäksi nautittiin ihanista munkeista, poppareista ja muista herkuista. Tuntsari-triathloniin ilmoittautui kuusi rohkeaa joukkuetta, jotka pistivät jokainen parastaan ja illan aikana nähtiin todella tiukkaa taistelua voitosta ja uskomattoman notkeita selkiä! Lopulta ykköstila jaettiin Harmoniatallin ja Laakspohjan Ratsastuskoulun joukkueiden välillä. Hurjasti onnea heille!:)
Valitettavasti olimme niin kiireisiä, että emme muistaneet ottaa yhtä ainutta kuvaa koko illanvietosta. Jos joku niitä nappasi, meille saa lähettää!

Alla koosteena lisää kuvia viikonlopulta ja tunnelmia:


Ponien koulumestaruuden itselleen nappasivat Elina Toivanen ja Caramell Grey. Kuva: SRL / Siru Heikkilä

Perinteiden mukaisesti mitalistit kasteltiin palkintojenjaon jälkeen, tässä vettä naamalle saavat ponimitalistit. Kuva: SRL / Siru Heikkilä

Lauantaina klo 14 nähtiin ratsastuskoulujen välinen huutosakkikilpailu. Vuorossa Etelä-Vantaan Ratsastuskoulu. Kuva: SRL / Siru Heikkilä


Keskimäen Hevostilan joukkue huutosakkikisassa. Kuva: SRL / Siru Heikkilä

Wuhuu! Huutosakkikilpailun voittoon kiri EVR eli Etelä-Vantaan Ratsastuskoulu. Paljon onnea! Kuva: SRL / Siru Heikkilä

Kastumaan matkalla! Kuva: SRL / Siru Heikkilä


Kouluratsastuksen joukkuemestaruuksien palkintojenjako menossa. Kuva: SRL / Siru Heikkilä


Keppihevoset hyppäsivät ilmavasti ja innokkaasti. Tyylinäytteen antavat Vilma & Tähti. Kuva: Anu Kämäräinen



Vuorossa harja hulmuten Netta & Rusko! Kuva: Anu Kämäräinen


Kepparikisoissa kaikki palkittiin kultaisella ruusukkeella. Se jos mikä hymyilytti Adaa, Emiliaa, Ronjaa, Annia ja Neviaa. Kuva: Anu Kämäräinen


Mysteeriratsukko tunnistettu, kiitos aktiivisten lukijoiden!:) Kuvassa sennujen kouluhopeaa ratsastanut Juulia Kettunen ja Tarpan II. Kuva: SRL / Siru Heikkilä


Iso kiitos Kuopion Ratsastajille hienosti sujuneista kilpailuista ja tsemppiä kaikille treeneihin ensi vuotta varten! :)

Kilpailujen kaikki tulokset voit katsoa täältä. 

Terkuin,
Anu

tiistai 19. heinäkuuta 2016

Perustaisitko seuraanne oman nuorisoryhmän?

Me Nuoret Päättäjät haluamme kannustaa kaikkia ratsastusseuroja pohtimaan, kannattaisiko niiden perustaa oma nuorisoryhmä tai nuorisojaos seuraan. Nuorisoryhmä tarjoaisi seuran nuorille erinomaisen vaikutuskanavan ja mahdollisuuden toteuttaa esimerkiksi heidän itsensä näköisiä tapahtumia ja retkiä. Perustamalla nuorisoryhmän seura myös viestisi jäsenilleen ja laajemminkin ulospäin, että nuoret ovat sen toiminnassa tärkeitä ja heidän äänensä halutaan saada kuuluville. Nuoret tulisi nähdä mahdollisuutena ja voimavarana, sitä haastamme jokaisen seuran pohtimaan!

Innostaaksemme seuroja perustamaan omia nuorisoryhmiä haastattelin oman kotiseurani Sairilan Ratsastajien puheenjohtajaa Kirsimaria Törönen-Ripattia, joka avaa seuran kokemuksia omasta nuorisojaoksesta ja sen perustamisesta. Lisäksi ääneen pääsee Kirsimarian tyrär Aino Ripatti, joka on seuran nuorisojaoksen jäsen. Toivomme, että heidän positiivinen kokemuksensa rohkaisee myös muita ratsastusseuroja seuraamaan perässä!


Sairilan Ratsastajien nuorisojaos 2016: Piritta, Aino, Johanna ja Julia. Kuva: Kirsimaria Törönen-Ripatti.

Kirsimaria Törönen-Ripatti, Sairilan Ratsastajat ry:n puheenjohtaja

Mistä idea oman nuorisojaoksen perustamiseen lähti?
- Viime vuonna (2015) pohdimme hallituksessa seuran kehittämistä. Sinettiseura-statuksen hakemista mietittiin ja siitä ajatus kääntyi nuoriin. Jäsenemme ovat hyvin eri-ikäistä ja -tasoista porukkaa ja totesimme, että nuorena se on vitsa väännettävä. Haluamme olla kasvattamassa aktiivisia aikuisia eli tulevaisuuden tekijöitä seuramme tarpeisiin. Lisäksi hallituksessa hoksasimme, että nuorisojaoksen avulla pysyisimme paremmin perillä nuorten omista toiveista ja tarpeista.
Pohdimme myös, että seuran toiminnan kannalta on sitä parempi, mitä enemmän aikuisten, lasten ja nuorten välille syntyy luonnollisia tapoja kohdata. Nuorisojaos on tähän yksi ratkaisu. Lisäksi halusimme antaa signaalin, että hallitus ei ole harmaa möykky, vaan lähellä jäseniä ja aktivoi heitä (myös nuoria!), innostaen ja yhteenkuuluvuutta lisäten.

Mitä ryhmän perustamiseksi tehtiin ja mitä on syytä ottaa huomioon?
Alkuvuodesta (2016) julkaisimme seuran nettisivuilla, jäsentiedotteessa ja somekanavissa (Facebook, Twitter) ilmoituksen, jolla haimme nuoria uuteen nuorisojaokseen. Haku oli avoin kaikille toiminnasta kiinnostuneille alle 18-vuotiaille seuramme jäsenille. Lisäksi asiasta puhuttiin tallilla hoitajille. Huomasimme somen todella tehokkaaksi kanavaksi viestiä nuorille, sillä se on se väline, jota he muutenkin aktiivisesti käyttävät. Haku tapahtui minulle suullisesti kiinnostuksensa ilmoittamalla. Halusimme prosessista mahdollisimman kevyen nuorille. Saimmekin kasaan neljän nuoren innostuneen porukan!
Ensimmäinen kokoontuminen oli maaliskuussa. Emme halunneet muodollisia kokouksia, vaan tapaamisemme ovat vapaamuotoisia ja keskustelevia. Ideana on, että toiminta on nuorille hauskaa ja rentoa, ei mitään vakavaa taivastelua. Tapaamiset tapahtuvat puheenjohtajan eli minun koollekutsustani tallilla, sovimme ajankohdan kaikille passeliksi tallipäivän lomaan. Minä kirjaan käytyjen keskustelujen pohjalta nousseita ideoita ja ajatuksia ylös, jotta voin viedä nuorisojaoksen viestin myös muulle hallitukselle. Informaation kulkemiseksi tähän siis tarvitaan vähintään yksi sitoutunut hallituksen jäsen, jotta yhteistyö pelaa puolin ja toisin. 

Millainen ryhmä teillä on?
Meillä on nuorisojaoksessa neljä alle 18-vuotiasta nuorta. Kaikki ovat tyttöjä, kaksi heistä on lukioikäisiä, yksi yläkoulussa ja yksi alakoulussa. Jaoksen on tarkoitus vaihtua vuosittain. Silloin toiminta ei ole liian sitovaa ja saadaan toiminta pidettyä elävänä ja uusia kasvoja mukaan. Mielestäni terveessä seurassa väki vaihtuu säännöllisesti, silloin ei jämähdetä paikalleen vaan uusiudutaan. Sama pätee hallitukseenkin.

Millaisia tehtäviä nuorisojaoksella on?
Tänä vuonna nuorisojaos vastaa seuran kilpailuihin (1-tason) palkintojen hankkimisesta. He ovat onnistuneet siinä tosi hyvin, kisaajilta on tullut paljon positiivista palautetta, että meidän seuran kilpailuissa on hyvät palkinnot. Nuoret tietävät kyllä, mikä on oikeasti kiva palkinto saada. Seuran kevätjuhlissa he vastasivat kirpparipöydän pyörityksestä ja he ovat ideoineet erilaisia tapahtumia ja koulutuksia, jotka heitä kiinnostaisivat. Kevätjuhlien yhteydessä toteutimme nuorten toiveesta näytöksen, jossa eräs seuramme jäsen esiintyi hevosensa kanssa. Hän on opettanut hevoselleen kaikenlaisia temppuja, kuten kumartamaan ja menemään makuulleen, mikä kiinnosti nuoria. Esitys olikin oikein onnistunut! Nuoret ovat myös toivoneet seuratakkien hankkimista ja kesän aikana he ovat selvittäneet, miltä merkiltä saisi mieluisimman. Nuoret viestivät paitsi keskenään, myös minulle asioidensa editymisestä yhteisen Whats App -ryhmän kautta. 

Mitä hyötyä ryhmästä on?
Nuorilta on tullut todella hyviä ideoita toiminnan kehittämiseen ja tapahtumiin. Tapaamisissa käydyt keskustelut antavat arvokasta tietoa talli-ilmapiiristä ja nuorten kuulumisista. Olemme myös saaneet seuraan kisaajien näköiset palkinnot. Koen, että nuorisojaos toimii pienenä eleenä nuorille siitä, että seura arvostaa ja kuuntelee heitä.

Nuorisojaoksen jäsenet auttavat mielellään muita. Kuva: Kirsimaria Törönen-Ripatti.


Aino Ripatti, Sairilan Ratsastajien nuorisojaoksen jäsen.

Mikä sai sinut hakemaan ryhmään?
Äiti sai houkuteltua, kun mukaan haluttiin myös "vanhempia" nuoria. Olen aina tallilla, joten kaikki tuntee minut ja tulee juttelemaan. Nyt on helppo viedä tallilla kuulemiani asioita eteenpäin, kun kuulun ryhmään ja äiti toimii puheenjohtajana.

Mikä toiminnassa on ollut mukavaa?
Kaikki on ollut kivaa. Meidän ryhmä on hyvä ja olemme jo saaneet toteutettua muutamia ehdottamiamme asioita. Esimerkiksi olemme etsineet sopivaa seuratakkia. Kävimme katsomassa erilaisia vaihtoehtoja hevostarvikeliikkeissä ja niiden pohjalta ehdotamme seuran hallitukselle paria meidän mielestä parasta takkia. Hallitus sitten hyväksyy ehdotuksemme. Olemme päättäneet ehdottaa softshell- tai kevyttoppatakkia, sillä niistä on eniten hyötyä, kun niitä voi käyttää lähes ympäri vuoden.


Tallilla aika kuluu kuin siivillä. Kuva: Kirsimaria Törönen-Ripatti.

Aurinkoisia ja idearikkaita kesäpäiviä toivottaen,
Anu