perjantai 28. lokakuuta 2016

Hatunnosto ratsastusseurojen tehopakkauksille

Tällä erää palstatilaa lainaan minä, Sanni Uusitalo, Humanistisen ammattikorkeakoulun toisen vuosikurssin opiskelija Turusta. Jokunen lukija saattoi tavata minut Sanoista tekoihin – buustia ratsastuksen nuorisotoimintaan – nuorisovastaavien tapaamisessa menneenä perjantaina 21.10. Suomen Ratsastajainliiton toimistolla Valo-talossa.

Tein opintoihini liittyvän syventävän harjoittelun Suomen Ratsastajainliiton sekä yhteistyökumppaneiden kanssa, ja lyhyesti sanottuna tämä on ollut ennen kaikkea mielenkiintoista aikaa. Harjoitteluni nivoutuu yhteen lopputyöni kanssa, jonka ydinajatuksena on pyrkiä kehittämään Suomen Ratsastajainliiton nuorisotyötä entistä ehompaan suuntaan. Olen onnellinen mahdollisuudesta päästä työskentelemään lopputyöni tiimoilta aiheen parissa joka on lähellä sydäntäni sekä työni että harrastukseni puolesta. Minulla on pitkä hevosharrastustausta, joka on olosuhteiden pakosta muuttanut muotoaan vuosien aikana. Hevoset ovat muutoksista huolimatta kuuluneet tiiviisti arkeeni jo yli kahden vuosikymmenen ajan, ja näin ollen halu perehtyä ja pyrkiä kehittämään lajia entisestään kiinnostaa. 
Kuva: Emmi Korpiola


Mitä viime viikkoiseen nuorisotyöpajaan tulee, niin voin kertoa olleeni yllättynyt sen sisällöstä ja osallistujien panostuksesta. Olen ollut sellaisessa oletuksessa että tietynlainen talkoohenki on menehtymässä ja aktiiviset seuranjäsenet katoava luonnonvara. Siksi hämmästyinkin suuresti runsaasta osallistujajoukosta Sanoista tekoihin – buustia ratsastuksen nuorisotoimintaan – tapaamisessa. Kaikki osallistujat tuntuivat olevan täynnä intoa päästä omalta osaltaan parantamaan oman seuransa toimintaa.

Tarkoituksenmukaista ei ole, että tehokkaimmista tekijöistä imetään energia pois tuputtamalla heille kaikki vastuualueet, mutta heistä huokuvaa innostusta olisi mitä parhain käyttää hyödyksi muiden jäsenten valjastamiseen osaksi aktiivista ja tavoitteellista seuran toimintaa. Oikeanlaiset välineet toiminnan tehostamiseksi saattavat olla kiven alla, tavoittamattomissa tai sopivia ja ajankuvaan kuuluvia työtapoja ei ole laisinkaan. Yhteydenpito liiton, seuran, tallin ja jäsenten välillä vaatinee pienoisia muutoksia nykyaikaisempaan suuntaan. Informaatiotulva on tänä päivänä valtava, joten tärkeätkin tiedotteet saattavat hukkua muuhun massaan. Myös tämän päivän tiedotuskanavat poikkeavat melkoisesti vuosien takaisista. Totuus on se, että mikäli haluat saada antamasi tiedon kohderyhmälle saakka, tulee sinun käyttää heidän suosimia foorumeita. On haastavaa muuttaa turvallisia toimintatapoja, mutta uskoisin sen olevan silti kokeilemisen arvoista.

Huomasin itsekin sivuttaneeni sujuvasti tärkeää liitolta tullutta tietoa. Oikeastaan vasta työharjoittelun lähestyessä ryhdyin aktiivisemmin hakemaan informaatiota liiton toiminnasta ja sitähän riittää! Oli upeaa huomata kuinka aktiivinen, tehokas ja uudistumishaluinen lajiliitto meillä onkaan harrastajien takana tukemassa toimintaa ja lajin kehitystä. Ryhdyin pohtimaan myös omaa osuuttani ratsastusseuran jäsenenä. Olen muuttanut aikuisiältä paikkakunnalta toiselle ja sen seurauksena vaihtanut myös ratsastusseuraa muutamia kertoja. Kuten aikaisemmin totesin, on oma harrastukseni ollut aaltoliikkeessä muuttamisen, opintojen, vuorotyön, hevosenomistamisen ja välillä hevosettomien aikakausien vuoksi. Oma aktiivisuuteni nykyisessä ratsastusseurassani on ollut vähäistä, ja selitän sitä itselleni muun muassa epäsäännöllisen työrytmin tuomilla haasteilla. Ymmärrän kuitenkin sen, että jokainen meistä pystyy osallistumaan seuran toimintaan omaan elämäntilanteeseen sopivalla panostuksella joten oivalsin myös itse pystyväni parempaan.

Nostan nöyrästi hattua Teille, omien ratsastusseurojenne tehopakkauksille jotka tartutte aina uudestaan tuumasta toimeen. Ilman Teitä yksikään seura ei pyörisi, eikä yksiäkään kisoja saataisi järjestettyä. Toivottavasti kaltaiseni nukkuvat seuranjäsenet heräisivät pikkuhiljaa ja tulisivat tueksenne tärkeään työhön. Näin ollen, rohkaisen kaikkia siirtymään Sanoista tekoihin ja tuomaan uutta buustia oman seuran toimintaan!

Terveisin syyssateiden keskeltä,

Sanni

torstai 27. lokakuuta 2016

Ystävyystaitoja

Kuva Sonja Holma/SRL
Aina välillä lehdessä tai netissä osuu silmiin kysymys, jossa etsitään kadonnutta ja tallilta pois muuttanutta hevosystävää. Onneksi tiedot usein löytyvät ja etsijä kuulee hevosen kuulumiset. Aina ei kuitenkaan onnista ja hevosta ei löydy. 
Millaista on se ystävyys, mikä hevosen kanssa solmitaan, miten voimme onnistua solmimaan suhteen eläimeen, joka ei puhu? Stressihormoneita mitattaessa on huomattu, että hevonen,  jolla on luotettava oma ihminen, kärsii harvemmin stressistä kuin muut. Sen vastustuskyky taudeille on parempi ja mieliala korkeampi.
Kuva Sonja Holma/SRL
Ystävyys syntyy vähitellen yhdessä koetusta asioista. Siitä, että ihminen on rauhallinen ja luotettava, siitä että ihminen pysyy rentona tilanteissa, joita hevonen säpsähtää.  Kun tien vieressä näkyy jotain, mikä huolestuttaa hevosta, voi siirtyä hetkeksi sille puolelle taluttamaan. Tarhaan viedessä ihminen huolehtii aina, että hevonen ei mene liian läheltä sähkölankaa ja että hevonen ei joudu ahtaalle, jos muut hevoset tulevat vastaan. Taluttaessa riimunnaru tai ohjat ovat ylhäällä, niin ettei hevonen astu vahingossa niiden päälle. Hevosta ei anneta kengitettäväksi äreälle tai vihaiselle kengittäjälle. 
Kuvassa 4 -vuotias sh-tamma Tytön Tarina ja Laura Viikki. Yhteistyö näillä kahdella alkoi löytyä viime kesänä, kun Tara oli ollut puoli vuotta Lauralla. Tässä he ovat ensimmäisen kerran hevosnäyttelyssä.
Hyviin ystävyystaitoihin kuuluu myös uusien asioiden esittäminen hevoselle niin, että se ei pääse pelästymään, on kyse sitten hyönteismyrkyn suihkuttamisesta tai jalkojen pesusta.
Kisaverryttelyssä ja tunnilla ratsastaja huolehtii hevosen tilasta ja siitä, että ei joudu tekemään hätäisiä ohjasotteita. 
Hevosen rentous ja luottamus ihmiseen syntyy, kun sen on hyvä olla ihmisen kanssa. Hevonen myös huomaa kaikki ne pienet asiat, joilla sen olo tehdään turvalliseksi  ja se palkitsee ihmisen suurella luottamuksella - ystävyydestä tulee molemminpuolista. Jos olet onnistunut tällaisen ystävyyden luomisessa, käy hiljaa hevosen luona ja kuiskaa sille kiitokset. Olette arvokkaat toisillenne!
Tekstin on kirjoittanut SRL:n hyvinvointityöryhmän Kirsi Piispanen

torstai 6. lokakuuta 2016

Ratsastajaravit Vermossa 14.9.

Ratsastajaravien nimikkolähdön voittaja. Kuva Pekka Salonen.

Vermossa järjestettiin Ratsastajaravit aurinkoisena alkusyksyn keskiviikkoiltana. Ohjelmassa oli muun muassa paljastuksia tulevasta juhlavuodesta ja sen tapahtumista, kuten Kummihevonen-kampanjasta sekä Kaivopuiston ja kaupungin valloittavista hevosista. Virallisen ohjelman lisäksi kävimme tutustumassa tallialueeseen, moikkaamassa Ratsastajainliiton Raviliiga-hevosta Nykää ja loimittamassa Ratsastajaravit -lähdön. Päivästä oli nauttimassa vajaa 50 osallstujaa.

Nykä poseeraa omistajiensa kanssa. Kuva Ilkka Nisula.
Ratsastajaravit järjestii ja juonsi Nuoret Päättäjät-ryhmän Emmi. Ryhmästä Eve oli ihka ekaa kertaa paikalla raveissa ja apuna päivässä paikan päällä. Ratsastajaravit toteutettiin yhteistyössä Suomen Ratsastajainliiton, Vermon Raviradan ja Hippoliksen kanssa.