lauantai 25. marraskuuta 2017

Hevostaidot testissä Jyväskylässä 11.11.

Ratsu- ja ravinuoret kokoontuivat Jyväskylässä Killerin raviradalla harmaana marraskuun lauantaina 11.11.2017. Vaikka sää ei ollut täysin puolellamme tapatumassa, oli tunnelma kuitenkin käsin kosketeltavan innostunut, kun nuoret kokoontuivat yhdessä lounaalle ennen tapahtuman virallista alkua. Kuului supinaa ja arvailuja siitä, osaisikohan vastata kaikkiin tehtäviin. Ja ennen kaikkea, koska sinne talliin oikein pääsee?!?

Osa päivään osallistuneista nuorista kokoontui yhteiskuvaan ihanien ponien kanssa.


Kyseessä oli Mahdollisuuksien Hevonen -nuorisotyön ryhmän, Poneista Potkua -hankkeen, Keski-Suomen Hevosjalostusliiton, Jyväskylän Ratsastuskoulun, SRL Keski-Suomen ja paikallisten ratsastusseurojen yhteinen voimanponnistus, hevostaitopäivä kaikille yli 12-vuotiaille hevosista kiinnostuneille ratsu- ja ravinuorille. Hevostaitopäivän kantavana teemana oli nimensä mukaisesti hevostaidot, joita nuoret pääsivät testaamaan Killerin raviradan sisätiloihin sekä talliin ja valjastustiloihin rakennetuilla monipuolisilla rasteilla. Omien taitojen testaamisen ja uuden oppimisen lisäksi halukkailla oli mahdollisuus suorittaa valitsemansa hevostaitomerkki ilmaiseksi päivän aikana ja useampi nuori saikin päivän päätteeksi Perushoito- tai Hoito I -merkin mukaansa! Hevostaitojen ohessa nuoret pääsivät pelaamaan Reilun Pelin peliä, jota me Nuoret Päättäjät vedimme. Pelin aikana keskusteltiin erilaisista tilanteista, joita nuori saattaa kohdata tallilla ja pohdittiin, kuinka niissä tulisi toimia, jotta kaikilla olisi tallilla kiva olla. Keskustelu oli todella antoisaa. Oli hauska huomata, kuinka rohkeasti nuoret heittäytyivät mukaan keskusteluun ja nostivat omia pointtejaan esille.

Alla olevan kuvakoosteen kautta Teillä lukijoilla on mahdollisuus päästä kurkkaamaan päivän kulkuun ja upeasti rakennettuihin rasteihin. Toivottavasti niistä välittyy se innostunut ja iloinen fiilis, jota itse aistimme päivän aikana!

Ensiapupisteellä piti auttaa loukkaantunutta henkilöä ja taidettiin siellä päästä harjoittelemaan myös kylkiasentoon kääntämistä.

"Tee vetosolmu, tarkista oikea pituus naruun ja aukaise"


Tässä etsittiin porukalla virheitä ponin varustuksesta. Tytöt löysivät kaikki viisi!


Ratsunuorille oli haastetta, kun piti etsiä myös raviponin valjastuksesta viisi virhettä. Tällä rastilla ainakin opittiin uutta.

Tallissa pääsi mm. harjaamaan tätä söpöläistä ja tunnistamaan hevosen ruumiinosia. Emme malttaneet Millan kanssa olla käyttämättä tilaisuutta hyväksemme ottaa yksi kaverikuva hurmaavan karvakorvan kanssa!


Ennen kotiinlähtöä arvottiin vielä muutama Ratsastajainliiton tuotepaketti, pääsimme Millan kanssa toimimaan onnettarina.


Kiitos hienosta päivästä kaikille järjestelyissä mukana olleille ja osallistuneille!:)

Ps. Tapahtuma oli sen verran onnistunut, että ensi vuonna on suunnitelmissa järjestää useampi saman tyyppinen tapahtuma yhtä aikaa eri alueilla, jotta useammalla nuorella olisi mahdollisuus osallistua. Pysy siis kuulolla!

Iloa syyspäiviin ja hevostaitojen harjoitteluun toivottavat,
Anu ja Milla

#hevostaidothaltuun

tiistai 21. marraskuuta 2017

Iloa hevosesta -blogikirjoituskampanja / 1 osa

Hevosten kanssa on ollut monia ilon hetkiä, mutta tarinani liittyy erääseen hyvin rakkaaseen muistoon muutaman vuoden takaa. Tämä hevonen on jo siirtynyt laukkailemaan vihreämmille laitumille vajaa 1,5 vuotta sitten ja se olikin minulle todella kova paikka.
Käyn ratsastamassa islanninhevosilla ja myös tämä hevonen oli issikka, Herkules eli Herkku nimeltään. 
Käyn edelleen tuolla tallilla, jossa Herkules oli. Se oli myös ensimmäinen issikkakokemukseni, johon sittemmin koukutuin ja tuosta hevosesta tuli minulle myös erittäin rakas.


Eräänä kertana tuolla tallilla kokeilin tarhassa hevoskuiskauksessa käytettyä juttua, siis ihan huvikseni Herkun kanssa. Rapsuttelin sitä ja lähdin luotaan kävelemään pois ja pysähdyin selkä siihen päin. Hetken kuluttua Herkku oli aivan takanani. Olin aivan yllättynyt, että se teki tuon ja sama on tapahtunut myös toisella kertaa sen kanssa.
Hämmentävä tunne, sillä tuossa jutussa ei missään vaiheessa kutsuta hevosta luo, vaan hevonen tulee itse luo.
Tuo muisto on todella vahvana mielessäni enkä tiedä voisiko se onnistua jollain toisellakin hevosella. Oli vain tunne, että Herkun kanssa meillä oli jokin yhteys. Herkku oli myös erittäin luotettava ja ihmisystävällinen hevonen, aina tarhan aidan luona odottelemassa rapsutuksia. Sillä oli myös erittäin miellyttävää ratsastaa.

Kiitos Herkku, kun sain tuntea Sinut!

Kuvan hevonen ei liity tarinaan.
Kuva: SRL / Sonja Holma

















torstai 2. marraskuuta 2017

"Ihan todella hieno päivä Horse Show'ssa"

Hevosen tuoksu, jännittynyt tunnelma, kenttä täynnä rataan tutustuvia huippuluokan kilparatsastajia. Vasta silloin tuli tunne, että nyt oikeasti ollaan HIHS:ssä. Veikkaan, että jokaisen 90-luvun heppatytön toive oli päästä mahtavaan Helsinki International Horse Show:hun eikä se toive koskaan kuollut, vaikka elämä toi mukanaa ajanjaksoja, jolloin hevoset eivät mukana arjessa olleetkaan. Nyt kuitenkin kiitos SRL:n Facebook-kilpailun onnenkantamoisen, pääsimme kokemaan lauantain päivänäytöksen yhdessä hevosista innostuneen 10-vuotiaan poikani kanssa. 


Jäähallin pihalla möyrivät Land Roverit olivat jo sinällään vaikuttava näky ja sisälle päästyä vastassa oli ihmispaljous sekä tuoksuvat ruokakojut. Pikainen kierros hallin ympäri aiheutti ensimmäiset kinuamiset, sillä Laukka-korusarja iski niin äidin kun pojankin makuun. Hieman jäi mietityttämään, että melkoisen yksipuolinen expo-alue oli, sillä edustettuna oli lähinnä korut ja muutama hevostarvikkeita myyvä edustaja. Pian oli kuitenkin jo aika mennä katsomoon seuraamaan Dressage Mini-Clininc:iä, jonka jälkeen vuorossa olikin Land Rover Helsinki Grand Prix 160 cm -luokka. Jo pikaiselta vilkaisulta rata näytti hurjalta ja ratsukot näyttivät taitonsa välillä henkeäsalpaavilla hypyillä. Omaa sydäntä lämmitti toki Juulia Jyläksen hieno suoritus, mutta ehkä vielä enemmän poikani herkeämätön seuraaminen ja innostus suorituksia kohtaan. Yhdessä laskimme, että luokkaan osallistuneista 44 ratsukosta vain noin neljännes oli naisia. Kannustavaa omaa heppapoikaamme ajatellen, sillä talliympäristöt Suomessa tuppaavat olemaan kovin tyttövoittoisia, kuten on myös varusteiden tarjonta.

Uusintakierrokselle lähdettäessä reittivalinnat ja hypyt tulivat vielä jännittävämmiksi ja luokan loputtua alkoikin rankka viikko tuntua väsymyksenä meillä molemmilla. Vielä kierrettiin jäähalli ympäri ja tällä kertaa löytyikin varsinainen expo-alue runsaine tarjontoineen. Mukaan tarttui uusi raippa, pipo sekä viemisiä niin kotiin sisaruksille kuin naapurin lainaponillekin. Vaikka edeltä käsin odotetuin oli Take your own line -luokka, ei tällä kertaa väsymys antanut mahdollisuutta jäädä sitä katsomaan. Olihan edessä vielä useamman tunnin kotimatka. 
"Terveiset kotiin! Hevosen ostaminen säästää sähköä." :D


Ulkona poika oli pitkän tovin omissa ajatuksissaan, jonka jälkeen totesi hymyillen: ”Kiitos äiti, oli ihan tosi kiva päivä!” Tähän on pakko yhtyä, siis kiitos Suomen Ratsastajainliitto, oli ihan todella hieno päivä ja ihanaa, että pääsin mahdollistamaan tämän kokemuksen lapselleni.


Hanna Lehtilä ja Juno Kallunki

Blogitekstin kirjoittaja ja kuvien kuvaaja on Facebook-arvonnassa liput tapahtumaan voittanut henkilö.