torstai 2. marraskuuta 2017

"Ihan todella hieno päivä Horse Show'ssa"

Hevosen tuoksu, jännittynyt tunnelma, kenttä täynnä rataan tutustuvia huippuluokan kilparatsastajia. Vasta silloin tuli tunne, että nyt oikeasti ollaan HIHS:ssä. Veikkaan, että jokaisen 90-luvun heppatytön toive oli päästä mahtavaan Helsinki International Horse Show:hun eikä se toive koskaan kuollut, vaikka elämä toi mukanaa ajanjaksoja, jolloin hevoset eivät mukana arjessa olleetkaan. Nyt kuitenkin kiitos SRL:n Facebook-kilpailun onnenkantamoisen, pääsimme kokemaan lauantain päivänäytöksen yhdessä hevosista innostuneen 10-vuotiaan poikani kanssa. 


Jäähallin pihalla möyrivät Land Roverit olivat jo sinällään vaikuttava näky ja sisälle päästyä vastassa oli ihmispaljous sekä tuoksuvat ruokakojut. Pikainen kierros hallin ympäri aiheutti ensimmäiset kinuamiset, sillä Laukka-korusarja iski niin äidin kun pojankin makuun. Hieman jäi mietityttämään, että melkoisen yksipuolinen expo-alue oli, sillä edustettuna oli lähinnä korut ja muutama hevostarvikkeita myyvä edustaja. Pian oli kuitenkin jo aika mennä katsomoon seuraamaan Dressage Mini-Clininc:iä, jonka jälkeen vuorossa olikin Land Rover Helsinki Grand Prix 160 cm -luokka. Jo pikaiselta vilkaisulta rata näytti hurjalta ja ratsukot näyttivät taitonsa välillä henkeäsalpaavilla hypyillä. Omaa sydäntä lämmitti toki Juulia Jyläksen hieno suoritus, mutta ehkä vielä enemmän poikani herkeämätön seuraaminen ja innostus suorituksia kohtaan. Yhdessä laskimme, että luokkaan osallistuneista 44 ratsukosta vain noin neljännes oli naisia. Kannustavaa omaa heppapoikaamme ajatellen, sillä talliympäristöt Suomessa tuppaavat olemaan kovin tyttövoittoisia, kuten on myös varusteiden tarjonta.

Uusintakierrokselle lähdettäessä reittivalinnat ja hypyt tulivat vielä jännittävämmiksi ja luokan loputtua alkoikin rankka viikko tuntua väsymyksenä meillä molemmilla. Vielä kierrettiin jäähalli ympäri ja tällä kertaa löytyikin varsinainen expo-alue runsaine tarjontoineen. Mukaan tarttui uusi raippa, pipo sekä viemisiä niin kotiin sisaruksille kuin naapurin lainaponillekin. Vaikka edeltä käsin odotetuin oli Take your own line -luokka, ei tällä kertaa väsymys antanut mahdollisuutta jäädä sitä katsomaan. Olihan edessä vielä useamman tunnin kotimatka. 
"Terveiset kotiin! Hevosen ostaminen säästää sähköä." :D


Ulkona poika oli pitkän tovin omissa ajatuksissaan, jonka jälkeen totesi hymyillen: ”Kiitos äiti, oli ihan tosi kiva päivä!” Tähän on pakko yhtyä, siis kiitos Suomen Ratsastajainliitto, oli ihan todella hieno päivä ja ihanaa, että pääsin mahdollistamaan tämän kokemuksen lapselleni.


Hanna Lehtilä ja Juno Kallunki

Blogitekstin kirjoittaja ja kuvien kuvaaja on Facebook-arvonnassa liput tapahtumaan voittanut henkilö. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti